Enimmät kepulaispuheenvuorot tällä saitilla tänäänkin ovat kosketelleet minun vaatimatonta persoonaani, monta avaustakin on tehty sen tiimoilta, ja sitten kepulaiset syyttävät minua narsistiksi! Kuinka voi olla tulematta hieman itserakkaaksi tuollaisen huomion edessä! Minä olen siis kepulaiselle paljon, paljon tärkeämpi ja kiehtovampi aihe kuin keskustan politiikka.
Vai olisinko joutunut sijaiskärsijäksi; jospa se kepun politiikka on kepulaisten itsensäkin mielestä niin kehnoa, että olen joutunut heidän sijaisobjektikseen, johon he projisoivat itse asiassa kepua kohtaan tuntemansa inhon. Psykologit – siis oikeat psykologit, eivät kepupsykologit – tuntevat tuollaisen kuvion, johon ahdistunut turvautuu silloin, jos ahdistuksen oikea kohde on oma itse tai jokin muu liian läheinen ja rakas, josta ei haluta pahaa ajatella.
No, en minä itse asiassa ole niin itserakas jollaisena täällä esiinnyn. Teen sen vain teitä kepulaisia ärsyttääkseni. Itse asiassa minulla on hyvin realistinen kuva itsestäni ja mahdollisuuksistani, on aina ollut ja sitä on pitänyt jopa entisestään madaltaa iän mukana. Mutta tämä on vain tällaista hauskaa peliä puoleltani, ja hauskemmaksi se tulee siitä, että te olette ihan vakavissanne. Ja olen saanut teidät ihan pois tolaltanne. Siksi olen ruvennut käyttämään myös tätä koko nimeäni.
Mutta nyt joudun jättämään teidät rauhaan muutamaksi päiväksi, sillä huomenna minulla on muita kiireitä ja kaksi seuraavaa päivää olen taas matkoilla. Joten koettakaa nyt hieman rauhoittua ja kerätkää rohkeutta uskaltaaksenne ajatella myös sitä keskustan politiikkaa ja puhua vähän siitäkin, eikä vain minusta. Onhan se tylsä aihe minuun verrattuna, mutta kun tämän saitin aihe kuitenkin on keskustan politiikka eikä K.K.Korhonen tai muutkaan nimimerkkini.
Vai olisinko joutunut sijaiskärsijäksi; jospa se kepun politiikka on kepulaisten itsensäkin mielestä niin kehnoa, että olen joutunut heidän sijaisobjektikseen, johon he projisoivat itse asiassa kepua kohtaan tuntemansa inhon. Psykologit – siis oikeat psykologit, eivät kepupsykologit – tuntevat tuollaisen kuvion, johon ahdistunut turvautuu silloin, jos ahdistuksen oikea kohde on oma itse tai jokin muu liian läheinen ja rakas, josta ei haluta pahaa ajatella.
No, en minä itse asiassa ole niin itserakas jollaisena täällä esiinnyn. Teen sen vain teitä kepulaisia ärsyttääkseni. Itse asiassa minulla on hyvin realistinen kuva itsestäni ja mahdollisuuksistani, on aina ollut ja sitä on pitänyt jopa entisestään madaltaa iän mukana. Mutta tämä on vain tällaista hauskaa peliä puoleltani, ja hauskemmaksi se tulee siitä, että te olette ihan vakavissanne. Ja olen saanut teidät ihan pois tolaltanne. Siksi olen ruvennut käyttämään myös tätä koko nimeäni.
Mutta nyt joudun jättämään teidät rauhaan muutamaksi päiväksi, sillä huomenna minulla on muita kiireitä ja kaksi seuraavaa päivää olen taas matkoilla. Joten koettakaa nyt hieman rauhoittua ja kerätkää rohkeutta uskaltaaksenne ajatella myös sitä keskustan politiikkaa ja puhua vähän siitäkin, eikä vain minusta. Onhan se tylsä aihe minuun verrattuna, mutta kun tämän saitin aihe kuitenkin on keskustan politiikka eikä K.K.Korhonen tai muutkaan nimimerkkini.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jne.
Olet sinä Korhonen hieman erikoinen. Sivistynyt ja etevä mies, mutta miksi haluat olla tuollainen. Ei saisi kiusata noin pienempiään. Sellainen ei ole kaunista.
Ei, vaikka totta on, mitä sanot, myös psykologisena käyttäytymiskaavana kuvaamassasi tilanteessa, ja niin minäkin luulen asian olevan. Tätä siis tarkoitan
- jospa se kepun politiikka on kepulaisten itsensäkin mielestä niin kehnoa, että olen joutunut heidän sijaisobjektikseen, johon he projisoivat itse asiassa kepua kohtaan tuntemansa inhon. Psykologit – siis oikeat psykologit, eivät kepupsykologit – tuntevat tuollaisen kuvion, johon ahdistunut turvautuu silloin, jos ahdistuksen oikea kohde on oma itse tai jokin muu liian läheinen ja rakas, josta ei haluta pahaa ajatella.-
Miksi et ota lääkkeitäsi sairas vanhus?
Tääs on ollut vauhdissa kymmenkunta roolihahmoa, ilman mitään selväpäistä syy-yhteyttä; Vain sairasta Keskustan-kauheata-kauhua..
Projektio eli omien tuntemusten ulkoistaminen ja omien kipeyksien näkeminen muissa on kylläkin ihan normaalipsyyken normaalitoimintaa, mutta huono juttu siitä tulee silloin, jos mekanismista ei olla itse tietoisia. Jos esim. oma psyyke on niin kipeä, että kipukohtia on pakko torjua eikä niitä pysty käsittelemään, silloin projektiivisesta kuviosta tulee tuhoava. Aiheesta on kansantajuisesti ja ansiokkaasti kirjoittanut mm. Joseph Berke ("Pahan voima").
Narsismi ja psykopatia ovat molemmat sellaisia syviä minän rakennevammoja, jotka tekevät ihmisen sokeaksi harjoittamalleen pahuudelle muita kohtaan. Narsisti on riippuvainen siitä efektistä jonka aikaansaa läheisissään, ja siksi jatkuva läheisriippuvuus kuuluu narsistin kuvaan. Sillä millainen on peiliefektin "sisältö" ei oikeastaan ole merkitystä. Narsistin lähipiirin tarpeita tai toiveita siinä ei oteta huomioon, he vain tulevat ikään kuin tyhjiin lypsetyiksi tuottaessaan narsistille tämän tarvitsemaa huomiota.
Läheisriippuvaiseksi voi varmasti tulla myös nettipalstan ihmisistä. Kun tätä riippuvaisuutta ei haluta riippuvaisuutena kohdata, sitäkin enemmän sitten tietoisesti korostetaan "asioita". Tässä ollaan sitten jo projektiivisen mekanismin kuvioissa.
Voi myös olla niin, että tietty ulkoaohjautuvuus kuuluu niin narsistin kuin psykopaatin persoonaan. Tällaiset tyypien aivoissa ei tapahdu omaa arvonmuodostusta, he vain reagoivat olemassaoleviin "annettuihin" arvosisältöihin. Narsistille olemassaolevat arvot ovat keskeisiä koska niiden varassa voi rakentaa efektiivisiä ihmissuhteita ja paistatella ikään kuin yleisen hyväksyttävyyden loisteessa. Psykopaatti tajuaa ihmissuhteiden sisällöstä vain vallan, ja siksi psykopaatteja on pesityinyt politiikan ja liike-elämän piireihin. Siellä selviytymisen kilparadat on valmiiksi kalkittu, arvot ovat valmiiksi "annettuja", tarvitaan vain kovat kyynärpäät ja voitontahtoa. Systeemi sallii narsistien harjoittaa itsetehostustaan, ja systeemi suorastaan palkitsee psykopaatit.
Näissä oman minän pahanlaatuisissa vammoissa on sellainen ikävä piirre, ettei niitä sairauksina ole helppoa erottaa ja diagnosoida. Tämä johtuu siitä että mitä sairain minä näissä tapauksissa löytää mitä terveintä vastakaikua lähipiiristä ja yleensäkin yhteiskunnassa. Yksi paljon pohdittu kysymys on, miten Hitler, joka oli äärimmäisen sairas persoona, pystyi saavuttamaan sellaisen valta-aseman kuin saavutti, ja sairastuttamaan miltei koko kansan ja tuhoamaan koko Euroopan? Tällaisessa ääriesimerkissä nähdään hyvin millaisten asioiden kanssa narsismissa ja posykopatiassa ollaan tekemisissä.
Kiinnostaapi.
Tässä nuoruudenkuva Kainuun sanomien arkistosta kaivettuna, näpätty juuri ennen pitkäksi venähtänyttä pakomatkaa kasarmeille. Kuten kuvasta on helppoa havaita oli KK jo nuorukaisena ärhäkästi kantaa ottavan oloinen tarkkavainuinen tehopakkaus.
http://groups.msn.com/Asserinkysymys/shoebox.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=8
Tuo on serkkupoikani Emeritus. Varmaan ihan tuore kuva. En ole nähnykkään pariin vuoteen, mutta ei ole mies paljoa muuttunut siitä. Vertaappas tähän kuvaan:
http://www.keskusta.fi/kunnallisvaalit/index.php?open=10&ID=7689
Kumpi on nuoruudenkuva? Olisi kokovartalokuva, niin tuntisin mekosta.
Suunta laskeva.
ÄÖ ja HI yhteenlaskettuna edelleen nollatasolla
Itse jenginkin kingi on sitä vastoin älyperäinen pakkaus, jonka jo päältä heti huomaa.
http://groups.msn.com/Asserinkysymys/shoebox.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=8
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000008292746