Esseitä eläimistä

Luin juuri Elisa Aaltolan kirjan Esseitä eläimistä.
Lukukokemus oli suunnaton pettymys. Odotin, että kirjoittajalta, joka on korkeasti koulutettu, oisi ollut ratkaisukeskeisempää kerrottavaa. Teksti oli kumminkin kuin 12 vuotiaan tunteellista paatosta.
Joku tavis pulliainen ei ikinä ois saanu tuota kirjaa julkaistua, joten kaipa sillä sijansakin on, vaikkei edistä yhtään aiheen käsittelemää asiaa. Vetoaa lukijaan, muttei anna muuta kuin tuskaa korkeintaan.
Kirjan kirjoittajalla itsellään on lemmikkikoiria, joiden ruokavalio koostuu lihasta. Jäin miettimään, että millä hän eläimensä ruokkii, jos lihantuotanto loppuisi kokonaan. Ja sekin, että jos kirjoittaja itse on vegaani, niin eikö ne lehmän, sian ja kanan tms silmät huuda tuskasta samalla tavoin, vaikka syöjänä on lemmikkieläin. Kirjoittajalla ei ollut mitään tarjottavaa toimintamallia tuotantoeläimistä luopumiseen.