En ole koskaan seurustellut, ja olen neitsyt ja kaikkea muuta paskaa. Olen kohta 23 vuotias mies(vai pitäsikö sanoa poika?). En ole oikeastaan koskaan puhunut naiselle jos normaali ihmisten välinen kanssakäyminen(mitä se on?) jätetään huomioonottamatta. En ole edes yrittänyt. Halunnut olen kyllä.
Mikäköhän minussa sitten on niin kauhistuttavaa? Noh ,ensinnäkään en käy juuri ollenkaan baareissa. Ja ne muutamat kerrat vuodessa ovat aina janoisen illan jälkeen. Niinpä keskittymiskykyni keskittyy lähinnä tasapainon (tilapäiseen) ylläpitämiseen. Nämä baarikeikat siis yleensä kaljaillan jälkeen. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, kavereistakin on yleensä vain riesaa. Ei niitä muutenkaan monta ole. Mutta toisinaan pitää pitää suhteita yllä yhteisten kalja-/saunailtojen merkeissä. Alkoholia en juo kuin ne pakolliset 3-4 kertaa vuodessa. Seuraava asia on se, että en yleensäkkään käy yhtään missään ihmisten ilmoilla. Asun yksin kerrostaloyksiössä. Asunto ei kyllä naista kaipaakkaan sillä se on täynnä moottoripyörän osia ja kaikkea naista "miellyttävää". Laittelen motocrosspyöriä joita minulla on muutamia. Luonne on yksi tekijä, olen ujo mutta en hiljainen. Onnistuneen aloitteen tekeminen on vaan semmonen "not in a lifetime"-homma. Se on helppo suunnitella, mutta tositilanteet menee aina reisille. Lukiossa yksi tyttö melkein vainosi mua. Kai ihastuin, mutta en saanut oikeen mitään aikaseksi. Sitten rupes vituttaan se vainoaminen. Siitäkin tosin jo niin kauan että oon ihan eri ihminen nyt. On sitä sen jälkeenkin muutama ahdistelija ollut, mutta ne eivät edenneet vainoon asti. Nyt opiskelen yliopistotasolla erittäin miespitoisella alalla(naisen löytyminen sitä kautta=mahdottomuus). Ulkomuodosta sen verran että olen kääpiö ja läski(180cm 80kg). Ylimääräisiä silmiä ei kovin monia ole. Sormiakin ne normaalit 11. En siis ole mitenkään epämuodostunut. Toisinaan löhöän mm. lenkkipolulla ja makaan kuntosalilla. Ettei vaan kunto pääse repsahtamaan liian hyväksi.
Ja mikähän se idea nyt tässä oli? Sen hukkasin jo itsekkin. Yksin olen ja vituttaa(myös kirjaimellisesti). Mistä se on kiinni? Vaan eipä auta itku ja parku. Lähetetään nyt silti kun jo tänne asti pääsin. :)
Mikäköhän minussa sitten on niin kauhistuttavaa? Noh ,ensinnäkään en käy juuri ollenkaan baareissa. Ja ne muutamat kerrat vuodessa ovat aina janoisen illan jälkeen. Niinpä keskittymiskykyni keskittyy lähinnä tasapainon (tilapäiseen) ylläpitämiseen. Nämä baarikeikat siis yleensä kaljaillan jälkeen. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, kavereistakin on yleensä vain riesaa. Ei niitä muutenkaan monta ole. Mutta toisinaan pitää pitää suhteita yllä yhteisten kalja-/saunailtojen merkeissä. Alkoholia en juo kuin ne pakolliset 3-4 kertaa vuodessa. Seuraava asia on se, että en yleensäkkään käy yhtään missään ihmisten ilmoilla. Asun yksin kerrostaloyksiössä. Asunto ei kyllä naista kaipaakkaan sillä se on täynnä moottoripyörän osia ja kaikkea naista "miellyttävää". Laittelen motocrosspyöriä joita minulla on muutamia. Luonne on yksi tekijä, olen ujo mutta en hiljainen. Onnistuneen aloitteen tekeminen on vaan semmonen "not in a lifetime"-homma. Se on helppo suunnitella, mutta tositilanteet menee aina reisille. Lukiossa yksi tyttö melkein vainosi mua. Kai ihastuin, mutta en saanut oikeen mitään aikaseksi. Sitten rupes vituttaan se vainoaminen. Siitäkin tosin jo niin kauan että oon ihan eri ihminen nyt. On sitä sen jälkeenkin muutama ahdistelija ollut, mutta ne eivät edenneet vainoon asti. Nyt opiskelen yliopistotasolla erittäin miespitoisella alalla(naisen löytyminen sitä kautta=mahdottomuus). Ulkomuodosta sen verran että olen kääpiö ja läski(180cm 80kg). Ylimääräisiä silmiä ei kovin monia ole. Sormiakin ne normaalit 11. En siis ole mitenkään epämuodostunut. Toisinaan löhöän mm. lenkkipolulla ja makaan kuntosalilla. Ettei vaan kunto pääse repsahtamaan liian hyväksi.
Ja mikähän se idea nyt tässä oli? Sen hukkasin jo itsekkin. Yksin olen ja vituttaa(myös kirjaimellisesti). Mistä se on kiinni? Vaan eipä auta itku ja parku. Lähetetään nyt silti kun jo tänne asti pääsin. :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis olet melko lukenut, pilkut ja pisteet oikeissa paikoissa. et ole ihan tavis. eli tytöt tänne.
mieheni oli ihan tavis, neitsyt vielä sinun iässäsi, nyt viisi lasta ja kolme lasten lasta.
älä huoli, muista yksi asia :
ELÄ !
aja motareilla, tee kaikkea kivaa seuraavat 10 v. ja huolestu vasta sitten jos mitään ei edes pyöri päässäsi. sitä ennen:
ELÄ !
hyvää elämää sinulle !
tee niin kuin moni muukin nykyään eli tutustu netin kautta.. :)
Tekstisi perusteella en keksi sinussa mitään vikaa. noista moottoripyörän osista, minua kyllä miellyttää kun itseänikin kiinnostaa.. olen kans yo:lla mutta sitä kautta en ole kyllä kauheasti tutustunut vaikka minun alallani tyttöjä ja poikia on suunnilleen puolet ja puolet.. älä vielä luovuta kun nuoria ollaan :)
Tuo kuulosti melkein minulta, paitsi että olen 24v ja nainen. Vaikka tytöltä kyllä enemmän tunnen itseni, olenhan täysin kokematon miesten suhteen, esim. neitsyt, enkä ole koskaan seurustellut. Kavereista en saa kovinkaan usein seuraa baariin, ja silloinkin kun mennään niin eivät ne ajattele ollenkaan iskemistä, vaan hauskanpitoa. Jos joku mies tulee puhumaan, niin ei sen seura kovasti tunnu ketään kiinnostavan. Ja harvemmin niitä tuleekaan. Minua kuitenkin kiinnostaisi tavata joku, olenhan jo vanhapiika. :) (24v ikäraja). Olen ujo miesten suhteen, enkä muutama vuosi sitten uskaltanut edes katsoa miehiä silmiin. Nykyään se onnistuu, mutta silmäpeliä en ole vielä rohjennut kokeilla. Päätinpä kuitenkin käydä baarissa jokunen aika sitten, ihan vain katsomassa mitä tapahtuu kun lähden yksin liikenteeseen. Itse en tehnyt aloitetta puoleen enkä toiseen, mutta ennätin kuitenkin tutustumaan muutamaan miekkoseen sinä iltana, esim. yhteen ihastuin ja toisen kanssa olen käynyt treffeillä. Eli rohkeasti siitä vain baariin sinäkin ja huom. selvinpäin. Asenteella on suuri merkitys ja tietenkin myös tuurilla. Eri iltoina käy eri ihmisiä. Jos et muuta uskalla, niin kirjoita vaikka puhelinnumerosi lapulle ja anna se tytölle lähtiessäsi. Mutta onhan noita aloitteikatakin tyttöjäkin, voi olla että joku tulee sua iskemään esim. baaritiskillä.
Onnea matkaan! Todennäköisesti kiinnostuneita riittää.
ja ihana ihminen, kun vain tajuaisit itsekin sen. Arvosta ittees, ja sitä mitä teet -> hyvä itsetunto ja onnellisuus = "chiksi-magneetti". Mikään ei kiinnosta naisia niin paljoo, kun oikeesti iloiset, onnelliset miehet, jotka nauttii elämästään omana itsenä! Mä tunnen vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka yrittää ihan liikaa. Sä taas voisit hyvinkin olla mun makuun.
Et oo läski, muuta kun omasta mielestäs. Ja vaikka olisitkin, ni ei se ole yhtäkuin ruma, vastenmielinen ja iljettävä. Oot ihanan pitkäkin!
Eikä pariutumista tapahdu ainoastaan baareissa - ainahan voit pyytää ruokakaupassa tapaamaasi naista kahvilaan tms. Nettideittipalvelutkaan ei oo ihan tuhoon tuomittuja - eihän?!
Tee kaikkia juttuja, poistu kotoas useammin, vaikka kävelylle, ihan minne vaan, missä on ihmisiä.
En todellakaan ole kääpiö, enkä läski. Se oli vain ironiaa :) Olen oikeasti aika urheilullinen, tai ainakin urheilijan näköinen.
Ruokakaupoissa tai muissa yleisissä paikoissa on vaikea tehdä mitään "liikettä", koska siellä on muitakin ihmisiä. En niinkään pelkää, että tulen torjutuksi, mutta se on noloa yrittää iskeä muiden ihmisten, varsinkin jommankumman ystävien, nähden/kuullen lopputuloksesta riippumatta. Lisäksi haluaisin etukäteen "lämmitellä" ja tunnustella esim. silmäpelillä, niin ei tarvitsisi "puun takaa" yllättää.
Nettideittipalveluja en ole vielä ajatellut. Onko se sitten jotenkin helpompaa? Eikös noissa nettijutuissa oo yleensä yksi nainen 100 miestä kohti? (vähän liioitellen) Siinä on jo semmonen väkisin yrittämisen maku.
Se ujo, ihana poika luokaltani, jota halusin niin kovin, mutten uskaltanut tehdä aloitetta?
nimim. T***on ihastunut
T*** ei kuulosta tutulta.
too bad :(
ja varmasti.
Ja millä perusteella?