En nyt tiedä kuuluuko tämä tänne,mutta kunhan mietiskelen.
Minä siis puhun itsekseni.Tai voisi sanoa,että puhun itselleni pääni sisällä,en ehkä itselleni vaan jollekin toiselle henkilölle. "keskustelemme" aina välillä pitkiäkin keskusteluja. Tämä "toinen henkilö on melko kärkäs sanomaan kaikkea ja arvostelemaan kaikkea mitä teen.
En tee tätä pelkästään yksikseni vaan myös silloin kun olen jonkun toisen ihmisen seurassa.
Onko tämä itsensä kanssa käyvät mielensisäiset keskustelut normaalia? Muillakin samoja juttuja?
Minä siis puhun itsekseni.Tai voisi sanoa,että puhun itselleni pääni sisällä,en ehkä itselleni vaan jollekin toiselle henkilölle. "keskustelemme" aina välillä pitkiäkin keskusteluja. Tämä "toinen henkilö on melko kärkäs sanomaan kaikkea ja arvostelemaan kaikkea mitä teen.
En tee tätä pelkästään yksikseni vaan myös silloin kun olen jonkun toisen ihmisen seurassa.
Onko tämä itsensä kanssa käyvät mielensisäiset keskustelut normaalia? Muillakin samoja juttuja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
minä en varsinaisesti tietoisesti juttele kenellekkään muulle pääni sisällä mutta minä voin jutella pään sisällä tiedostomatta sitä itse. kai sitä kutsutaan ajatteluksi.
lisäksi kiroilen vahingossa, itsekseni ääneen ja pään sisällä, ilman mitään syytä. kai sen tosin pystyisin lopettamaan jos haluaisin mutten näe mitään syytä. outoa se kuitenkin on.
.. jakautuneessa persoonallisuudessa sinulle on tavallaan pääsi sisällä eri ihmisiä jotka keskustelevat sinulle, siis et sinä itse vaan täysin eri tyyppi. tietääkseni.
Minäkin olen ajatellut, että se itseksensä jutteleminen on ajattelua.
keskustelet oman yliminäsi kanssa ja niin se pitää ollakkin. Meille kaikille olisi hyvä olla suhteita niin ulospäin kuin sisäänkin päin. Yliminän tehtävä psyykessä on säännellä moraalia ja etiikkaa.
Yliminä
Yliminä toimii kaikilla eri mielen tasoilla. Se alkaa muotoutua oidipaalisen vaiheen aikana, kun on lapsen on pakko alkaa hyväksymään ympäristön rajoitteita ja omaksua sosiaalisia normeja. Yliminä rajoittaa Viettipohjan mielihyvähakuisia impulsseja ja sisältää ihmisen käsitykset siitä mikä on oikein ja väärin. Myöskin ihanneminä sijaitsee Yliminässä. Ympäristöllä ja kasvatuksella on hyvin suuri vaikutus Yliminän kehitykseen. Hyvin ankara Yliminä voi johtaa hiljaiseen luonteeseen, joka aina pelkää tekevänsä väärin ja ei koe itseään hyväksytyksi. Toisaalta liian heikko Yliminä voi johtaa ylimieliseen ja itsekeskeiseen ihmiseen, jonka on vaikea ymmärtää ja huomioida muita ihmisiä.
Kiinnostaisi tietää miten tuollainen heikko yliminä kehittyy lapselle,millainen kasvatus taustalla?
sisältää omantunnon.
Heikon yliminän omaava ihminen ei tunne juuri syyllisyyttä mistään, voisi sanoa ettei hänen 'omatuntonsa kolkuta'. Psykopaatti on kärjistynein esimerkki tämänkaltaiseta ihmisestä. Sitten on paljon ihmisiä joilla omatunto toimii enempi tai vähempi hyvin.
Perhe missä vanhemmat eivät ole kypsiä tehtäväänsä tai muuten epäsosiaalinen perhe missä ei ole noudattetu lakeja tai normeja ja missä lapset ovat päässet vanhempiensa niskan päälle tai heitetty ulos kotoa voisi olla se ympäristö missä ei omatunto pääse kehittymään.
Toisaalta ei liian kova kurikaan ole hyvästä koska silloin yliminästä tulee liian 'kurittava'.
Mulla on varmaan sellainen,poden helposti syyllisyyttä monesta asiasta,olen kiltti ja vastuuntuntoinen,otan toisen tunteet huomioon yms. Lapsena pelkäsin auktoriteetteja hirveästi ja alistuin helposti kiitos myös kodissa vallitsevan tiukan kurin takia,isäni oli varsinainen hitler.Sitä yrittää olla kovempi ja piittaamatta muiden sanomisista mutta helposti sitä huomaa olevansa toisten kynsissä,kenenkään kynnysmatoksi en kuitenkaan rupea.
ilahduttavaa ettet ala kenenkään kynnysmatoksi. Sinulla on tarpeeksi vahva istetunto ja ja tulet varmasti pärjäämään elämässäsi. Ainoa vaara sinulla on että jos joudut elämässäsi oikein vaikean paikan eteen voit masentua.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos,kai mulla on sitten itsetunto suhteellisen normaali,mutta olen joutunut niin monta kertaa taistelemaan elämässäni ja selviytymään että juu olen jo masentunut ja uupunut. Aamuyöstä heräilyä,ilottomuutta,pinna herkässä,väsymystä yms..pakko vain yrittää jaksaa.Alan luopua toivosta että aurinko paistaisi risukasaan ja jos luovun toivosta kokonaan niin ei varmaan tapahdu.En tiedä kuinka kauan kestän jos vastoinkäymisiä tulee jatkuvasti.
En tiedä minkä ikänen olet.Oma kokemuskeni on että se helpottaa vuosien myötä.Joten lykkyä tykö!
hmm,joo jos vertaa siihen mitä oli kaksikymppisenä niin edistystä on tapahtunut,ikää on jo kolkyt ja risat...eli nelikymppisenä taas enemmän elämänkokemusta,alkaakohan yliminä kääntyä päälaelleen,saiskohan sen itseluottamuksen nitistäjän häädettyä ja omnipotenssia tilalle.
ikä kaikki.Kannattaa olla positiivinen.