Mistä sen tietää että on masentunut? Kun ei tiedä sitä oikein itsekkään. Kaikki tuntuu vain niin vieraalta. Maailma tuntuu ulkopuoliselta. Ei tiedä miksi elää ja mitä oikein edes tekee. Paikallaan ei ole hyvä olla, mutta missään muuallakaan ei ole mitään.
Joku sanoi, että huono olo johtuu vanhan loppumisesta jotta uusi voisi alkaa. Muutosvaihe joka ahdistaa. En tiedä. Tuntuu vain että yhtä huono se uusi minä olen kuin vanhakin. Ja jos jokin alkaa kiinnostaa niin syyt löytyy vain omasta riittämättömyydestä ja halusta saada tyydytystä. Mitä parempaa siinä on? Kaikki on vain pelkkää harhaa ja kulissia kuitenkin.
Kaiken maallisen yläpuollelako? No ei nyt niinkään. Kun luopuu asioista yksi kerrallaan niin mitä jäljelle jää? Asioiden haluaminen taas on kuin pohjaton nälkä. Se kasvaa syödessä kunnes sekään ei enää riittäisi. Loputon kehä edessäni, jota ei käy järjellä eikä tunteella selittäminen. Loputon ja päättymätön tuska. Ei tämä elämä ole minulle suosiollinen. Ja jos olisikin niin mikä merkitys sillä silloinkaan olisi?
Mieli maassa. Silti tahdon toivottaa hyvää juhannusta kaikille, vaikka en ymmärrä edes mikä juhlan syy on.
Hyvää juhannusta!
Joku sanoi, että huono olo johtuu vanhan loppumisesta jotta uusi voisi alkaa. Muutosvaihe joka ahdistaa. En tiedä. Tuntuu vain että yhtä huono se uusi minä olen kuin vanhakin. Ja jos jokin alkaa kiinnostaa niin syyt löytyy vain omasta riittämättömyydestä ja halusta saada tyydytystä. Mitä parempaa siinä on? Kaikki on vain pelkkää harhaa ja kulissia kuitenkin.
Kaiken maallisen yläpuollelako? No ei nyt niinkään. Kun luopuu asioista yksi kerrallaan niin mitä jäljelle jää? Asioiden haluaminen taas on kuin pohjaton nälkä. Se kasvaa syödessä kunnes sekään ei enää riittäisi. Loputon kehä edessäni, jota ei käy järjellä eikä tunteella selittäminen. Loputon ja päättymätön tuska. Ei tämä elämä ole minulle suosiollinen. Ja jos olisikin niin mikä merkitys sillä silloinkaan olisi?
Mieli maassa. Silti tahdon toivottaa hyvää juhannusta kaikille, vaikka en ymmärrä edes mikä juhlan syy on.
Hyvää juhannusta!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Voi mennä järjellä tai fiilarilla, valita on aina oikea ja väärä.
Oman surkeuden projektio on ultimaattista heikkoutta, kai tiesit ?
En ymmärrä mitä halua sanoa minulle.
Kaipaat varmaan aitoa rakkautta? Mene sitä kohti, niin löydät tarkoituksen....
Mitä se on se aito rakkaus? Löytyykö se sisältä vai ulkoa? Ja tekeekö se tarkoituksenaan minusta vain marionetin tähän maalliseen näytelmään?
Väsyksissä minäkin. Silloin kaikki näyttää kovinkurjalta. On kuin maailma ja oma elämä olisi vaan mustan ja harmaan sävyjä. Sitten kun saa levättyä ja kerättyä voimia. Väritkin taas näkyvät.
Olen sitä mieltä että maailma on pohjimmiltaan vain mustaa ja valkoista. Värit ovat vain harhaa. Harhaa joka huijaa näkemään maailmassa jotakin mitä ei ole. Peittävät vain ruman totuuden.
Väsyneen ja käynnistyneen ihmisen puhetta. Vielä sinäkin voit nähdä värejä pitkään tai lähes pysyvästi.
Värejä näen ja paljon erillaisia. Se kuitenkin minua haittaa että ne ovat vain harhaa. Auringon valo on vain valkoista ja ilman sitä kaikki ovat vain mustaa. Maailma on mustavalkea.
Kolhuja liikaa kokenut sanoo noin. On aitojakin värejä. Ei kaikki ole kangastusta.
Taivas on musta, mutta ilmakehä vääristää valkean valon siniseksi. Oikeastaan siis kaikki on mustaa, mutta valkoinen väri vääristää sen mihin osuukaan.
Olkoon miten on. Värioppia tässä ei haettu. Ihmisen elämässä värejä kyllä on muitakin kuin valkea tai musta.
Kaikki on mustavalkoista.
Hyvää juhannusta sinullekin. Meillä jokaisella on sisimmässä Jumalan kokoinen aukko, jonka vain Jumala voi tyydyttää. Siksi tunnet elämäsi tyhjäksi. Raamatun Jeesus on vastaus. Ainoa.
Minua ahdistaa kun en tiedä. Jos tietäisin niin ahdistaisi siltikin, koska mitä elämä sitten olisi? Mitä me teemme iänkaikkisessa elämässä sitten, jos se meille annetaan?
Jeesus sanoi, että täytyy syntyä uudesti ylhäältä tullakseen Jumalan lapseksi. Silloin elämässä koittaa uusi aika ja toivo. Taivaassa sitten aikanaan palvellaan ja ylistetään Jumalaa ja Karitsaa, joka sovitti ristillä syntimme.
Totta kai me luotuina kaipaamme Luojamme yhteyteen. Ja hän kaipaa meidän yhteyttä, koska Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Herra sanoo: "Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jeremia 29:11).
Jos käännyt Jeesuksen puoleen sydämessäsi, niin sinäkin saat tämän toivon toivottomuuteesi.
Mutta Jeesus sanoi, että taivas ja maa katoavat mutta hänen sanansa ei. Mitä siis tässä maailmassa on sellaista mistä pitää kiinni, jos se katoaa ja kaikki menetetään? Voiko Herra tarkoittaa että elämä alkaa vasta kun se tässä maallisessa maailmassa loppuu? Kärsien odottaen Hänen paluutaan?
Et ole ainoa. Olen välillä todella syvissä vesissä. Jossain kohtaa tässä taannoin tuli totaalikyllästyminen kaikkeen. Oli liikaa kaikkea yhtä aikaa. Nyt koitan saada itseeni yhteyden lempeällä tavalla. En voi vaatia itseltäni juuri mitään tällä hetkellä. Välttämättömät tietysti hoidan. Saatan olla välillä aivan voimaton. Ja joudun opettelemaan kärsivällisyyttä. Monella tapaa.
Miten olet selvinnyt tähän asti? Onko jotain tiettyjä keinoja jolla olet saanut oloasi paremmaksi? Anteeksi että kyselen, mutta itse olen aika neuvoton.
Jotkin rutiinit ovat tärkeitä. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta tarvitsen paljon liikuntaa ja raitista ulkoilmaa, että voin hyvin. Nyt kun olen laiminlyönyt viime aikoina sitä puolta, se ei ole tehnyt hyvää. Koitan syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Nälkäisenä olo vain pahenee.
Masennuksen taakse pitää katsoa. Sehän ei ole tunne. Mitä tunnetta tunnet? Minä olen löytänyt viime aikoina sisältäni valtavan määrän surua. Siellä on vanhaakin varastoa jostain... kun on jäänyt surematta. Kun tunnen sen tunteen, annan sen tulla ihan täysillä. Itkenyt olen paljon.
Mitään tunteita ei saa yhtään pantata. Nopeammin menee ohi se masennuskin, kun antaa tunteen tulla ulos. Toisaalta minulla on jo kokemus siitä, että kaikki tunteet ja olot menee joskus ohi. Voimia!
Kiitos. Kaikkea hyvää sinulle.
Kaikkea hyvää sinullekin. Yksi tärkeä asia tuli mieleen. Nettiä ja someaikaa alan vähentämään. Masentaja nro 1.
Ihan hyvä pointti.
1. Riittävä lepo
2. Monipuolinen ravinto
3. Liikunta (metsä)
4. Vähemmän somea
5. Syvähengitys
6. Tunteiden tunnistaminen, kohtaaminen ja käsittely
Kaikissa tunnistan puutteita ja parantamisen varaa. Kiitos paljon. Minulle merkitsee paljon.
Vakavan masennuksen ainskin tietää siitä että elämänilo on täysin loppunut ja alkaa suunnitella itsemurhaa. Juuri sen käyny läpi ja nyt se on loiventunut keskivaikealle tasolle. Elämänilo osin palannut, mutta ksuksna ollaan työkyvystä vielä.
Ja mulla ei siis taustalla mitään suhde draamoja
Itsemurhaa jos suunnittelen niin en siitä kenelläkään kerro.
En ole suunnittelemassa mitään sellaista tosissani, se olisi väärin.
En tiedä olisiko väärin. Mutta kenellekään ei saa kertoa siitä! Tulee jos on tullakseen.
Parempi aina kertoa. Se helpottaa jo pelkästään se.
Mulla oikeestaan tosi harvoin, ehkä ihan muutaman kerran vajaan 40 vuoden aikana leikitelly ajatuksella, et mitä jos? Lakkaako sit vaan olemasta kokonaan, syntyykö uuteen tietoisuuteen, jatkaako "tuonpuoleiseen", alkaako kaikki alusta, vai herääkö koomasta.
Jotenkin vaikea kuvitella, et omalla elämällä olis mitään merkitystä maailmankaikkeuden mittakaavassa. Silti, jostain ihmeen syystä minä, sinä ja me kaikki ihmiset ollaan aivan käsittämättömien sattumusten summa, yli kymmenen miljardin vuoden tapahtumasarjan tulos. Mikä kummallisinta, meille on kehittyny käsitys minästä, itsestä, vaikka ihminen on laumaeläin. Meille, yksilöille, on myös sen saman yli kymmenen miljardin vuoden tapahtumaketjun aikana kehittynyt kyky ajatella maailmankaikkeutta, ja omaa paikkaamme siinä. Jokainen elävä ja elänyt ihminen (jopa kuolleena syntynyt) muokkaa maailmaa jollain tavalla. Myös haluamattaan.
Itse en ole uskonnollinen, ja kyseenalaistan usein oman olemassaoloni tärkeyden ja merkityksen. Useimmiten vaikeimpia aikoina toivon enemmänkin joutuvani kuolettavaan onnettomuuteen, kuin että suunnitteluun tappavani itseni. Tavallaan annan itselleni luvan vähän turhankin isoihin riskeihin, mut silloin ku adrenaliini jyllää, ni jumankekka on elossa! Ja jännä kyllä, rajakokemuksen jälkeen olen arvostanut elämää ihan eri tavalla. Elämä on ainutkertainen tilaisuus. Olkoon sitten sattumaa tai kohtaloa, jokainen meistä kokee sitä. Jokaisella meillä on oma täysin uniikki kokemus, mihin valitettavasti kuuluu hyvin hetkien ohella myös huonoja. Jos ei olisi huonoja hetkiä, emme voisi tietää mitä hyvät hetket ovat. Kaikella on vastakohtansa, joiden välinen kirjo muodostaa suhteellisuudentajumme.
Kukaan ei osaa tai voi sanoa mikä elämän tarkoitus on, ja mielestäni se siitä tekee niin mielenkiintoista. Paskoissa oloissa on se hyvä, et ne ei kestä ikuisesti.