On tämä tunteeton

Tämmöstä mä just haluan ymmärtää.

Ihan samahan se on naisilla, tulee itse väärinymmärretyksi, se lisäksi tekee ihan omia päätelmiä ja tulkintoja aikaisempien kokemusten perusteella ja sitten tekee väärin.

Anteeksi voi aina pyytää, vaikka ei niin hyvin tunne. Se on vahvuutta. Mukavampi törmätä sitten tuolla jossain jos niin sattuu käymään. Itse haluaisin pyytää anteeksi omaa ymmärtämättömyttä. Mä tein väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Tämmöstä mä just haluan ymmärtää.

Ihan samahan se on naisilla, tulee itse väärinymmärretyksi, se lisäksi tekee ihan omia päätelmiä ja tulkintoja aikaisempien kokemusten perusteella ja sitten tekee väärin.

Anteeksi voi aina pyytää, vaikka ei niin hyvin tunne. Se on vahvuutta. Mukavampi törmätä sitten tuolla jossain jos niin sattuu käymään. Itse haluaisin pyytää anteeksi omaa ymmärtämättömyttä. Mä tein väärin.

Ehkä sinunkinlaisia on olemassa, ei ole kohdallani juuri osunut. En viitsi kertoa kaikkia kokemuksiani, mut itseäni olen kriittisesti tutkaillut ja todennut itseni enempi liian ymmärtäväiseksi ja hyvää uskovaksi, mikä tuntunut vain kärjistävän asioita huonommaksi.

Elämä opettanut sen, että helpomman tien itselleen valitsemalla pääsee helpommalla. Hyvää tahtomalla ei auta tilannetta, jos toisella ei ole halua samaan. Samalla välttää kiusallisia tilanteita (kylmettänällä itsensä), joita näistä voi syntyä ja häpeän tunnetta.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä sinunkinlaisia on olemassa, ei ole kohdallani juuri osunut. En viitsi kertoa kaikkia kokemuksiani, mut itseäni olen kriittisesti tutkaillut ja todennut itseni enempi liian ymmärtäväiseksi ja hyvää uskovaksi, mikä tuntunut vain kärjistävän asioita huonommaksi.

Elämä opettanut sen, että helpomman tien itselleen valitsemalla pääsee helpommalla. Hyvää tahtomalla ei auta tilannetta, jos toisella ei ole halua samaan. Samalla välttää kiusallisia tilanteita (kylmettänällä itsensä), joita näistä voi syntyä ja häpeän tunnetta.

On munlaisia olemassa, mutta tämmösiin keskusteluihin tosi harvoin pääsee miesten kanssa. Ehkä ei ole rohkeutta kummallakaan sukupuolella. Sitä mä haluaisin, mä haluan ymmärtää. Korjata niitä aikaisempia ikäviä kokemuksia.

Sellasen kovuuden ja kylmyyden kokeminen sattuu, kun toinen kiinnostaa... Nyt näen että mun tekemisillä ja toisen aikaisemmilla kokemuksilla oli varmasti osuutta asiaan.

Halutaanko me tehdä toisille ihmisille tälläistä? En mä ainakaan, mun pitää osata olla jatkossa tasaisempi ja nähdä pidemmälle. Tee toisille niin kuin haluaisit että sulle tehdään, pyörii mielessä tämä ajatus... ilman tietysti että on liian sinisilmäinen.

Anonyymi kirjoitti:

On munlaisia olemassa, mutta tämmösiin keskusteluihin tosi harvoin pääsee miesten kanssa. Ehkä ei ole rohkeutta kummallakaan sukupuolella. Sitä mä haluaisin, mä haluan ymmärtää. Korjata niitä aikaisempia ikäviä kokemuksia.

Sellasen kovuuden ja kylmyyden kokeminen sattuu, kun toinen kiinnostaa... Nyt näen että mun tekemisillä ja toisen aikaisemmilla kokemuksilla oli varmasti osuutta asiaan.

Halutaanko me tehdä toisille ihmisille tälläistä? En mä ainakaan, mun pitää osata olla jatkossa tasaisempi ja nähdä pidemmälle. Tee toisille niin kuin haluaisit että sulle tehdään, pyörii mielessä tämä ajatus... ilman tietysti että on liian sinisilmäinen.

Sinulla on paljon hyviä asioita mielessä, nekun saisi vielä käytäntöön niin siinä olisi hyvä jalusta, mistä ponnistaa jonkun kanssa yhteiseen hyvään. Tänä päivänä monella taitaa olla epäuskoa, epäilyä toiseen sen verran, että luottamusta on vaikeampaa synnyttää muihin ihmisiin.

Itse ainakin olen vahvasti sitä mieltä, etten kohtaa enää sitä oikeaa, johon voisin luottamusta alkaa synnyttämään. Usko ja toivo ollut pitempään jo koetuksella. Nähnyt jo yksin olon hyvät puolet ja ne on vain vahvistuneet entisestään.

Ainoa heikkous on toi, ettei ole juurikaan luottamusta muihin ja yksin ollessa se tuskin paremmaksi muuttuu. Tiedostan sen, että ympärillä olisi hyvä olla niitä mieleisiä ihmisiä, mut paljon kokenut myös hyväksikäyttöä, mikä ei rohkaise aloitteisiin ja uskomaan hyvän mahdollisuuteen.

Siksi osin tyytynyt vain täällä kirjoittamaan asioita julki ja saamaan sillä pahaa mieltä pois itsestä. Ymmärrys täälläkin rohkaisee uskomaan hetken hyvään ja välillä huomaamaan oman rajallisuudenkin.

Meitä on moneksi, myös heitä kapeakatseisempia, jotka näkee vain sen oman tontin (eikä muu kiinnostakaan heitä) ja hakien ainoastaan asioita, oma hyöty mielessä. Pelinappula olo alkanut toisinaan jopa ärsyttämään. Siksi mielummin ottanut etäisyyttäkin tilanteista. Omaa heikkoutta, kun on enempi sovitteleva kuin riitelevä osapuoli.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla on paljon hyviä asioita mielessä, nekun saisi vielä käytäntöön niin siinä olisi hyvä jalusta, mistä ponnistaa jonkun kanssa yhteiseen hyvään. Tänä päivänä monella taitaa olla epäuskoa, epäilyä toiseen sen verran, että luottamusta on vaikeampaa synnyttää muihin ihmisiin.

Itse ainakin olen vahvasti sitä mieltä, etten kohtaa enää sitä oikeaa, johon voisin luottamusta alkaa synnyttämään. Usko ja toivo ollut pitempään jo koetuksella. Nähnyt jo yksin olon hyvät puolet ja ne on vain vahvistuneet entisestään.

Ainoa heikkous on toi, ettei ole juurikaan luottamusta muihin ja yksin ollessa se tuskin paremmaksi muuttuu. Tiedostan sen, että ympärillä olisi hyvä olla niitä mieleisiä ihmisiä, mut paljon kokenut myös hyväksikäyttöä, mikä ei rohkaise aloitteisiin ja uskomaan hyvän mahdollisuuteen.

Siksi osin tyytynyt vain täällä kirjoittamaan asioita julki ja saamaan sillä pahaa mieltä pois itsestä. Ymmärrys täälläkin rohkaisee uskomaan hetken hyvään ja välillä huomaamaan oman rajallisuudenkin.

Meitä on moneksi, myös heitä kapeakatseisempia, jotka näkee vain sen oman tontin (eikä muu kiinnostakaan heitä) ja hakien ainoastaan asioita, oma hyöty mielessä. Pelinappula olo alkanut toisinaan jopa ärsyttämään. Siksi mielummin ottanut etäisyyttäkin tilanteista. Omaa heikkoutta, kun on enempi sovitteleva kuin riitelevä osapuoli.

Ootko sä itse pelannut ja hakenut vaan hetken kivaa? Kysyn ihan uteliaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ootko sä itse pelannut ja hakenut vaan hetken kivaa? Kysyn ihan uteliaisuudesta.

En ole hetken kivaa harrastanut, ehkä reilu parikyt vuotta sitten oli vähän yritystä niihinkin, mut keskityin enemmän humalahakuisuuteen kuin naisiin. En kai kokenut olevani riittävä suhteisiin. Usko puuttui, pidin muita itseäni parempina. Harrastin joukkuelajeja kesällä ja talvella eri lajia, silloin isolla porukalla välillä liikenteessä.

Muutamia tarjokkaitakin tuli kohdalle, mut en lämmennyt niihin. Kertaakaan en harrastanut hetken kivaa, kerran sitä yritin, mut ei johtanut muuhun kuin sain katon pään päälle siksi yöksi. En ole hyväksikäyttänyt ketään. Sillai olen tyytyväinen itseeni.

Pari kanssa oli syvällisiä puheitakin (fwb-toive), mut keskusteluissa nainen antoi ymmärtää, et mitä jos hän ei osaa päästää irti, et tunteet haluaa enemmän. Tein siinä päätelmän omin päin, et alussa helpompi lopettaa touhu (kummallekin). Olen periaatteen mies ja periaatteideni vanki ollut monesti.

Ei ollut uskoa suhteeseen, päätin silloin ja ollut sitä mieltä nuorempanakin, et ei halua särkeä toista. Nähnyt muutamia särkyneitä sydämiä, eikä halua niitä itse tuottaa ainakaan tahallisesti. Nähnyt myös läheltä, kun isä kurittanut äitiä, armeija iässä menin väliin ja oli sellainen kokemus, et onneksi ei tullut enää toista samanlaista kokemusta.

Ehkä toi omien vanhempien riidat ja ero vaikuttanut omaan käytökseen, et olen enempi varovainen kuin päälle käyvä suhteilussa, enkä kaipaa eroja, siksi mielummin yksin, kun en luota, että suhde kantaisi. Niin hyvää ei ole osunut kohdalle, että luottamus riittäisi rohkaisemaan tekemään toisin.