Uutena kuidutettu

Kiitos vastauksesta.
Vähän tuohon suuntaan päättelin itsekkin.
Ei muuta kuin venettä tsekkaamaan.

epätietoinen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Vähän tuohon suuntaan päättelin itsekkin.
Ei muuta kuin venettä tsekkaamaan.

Kun menet katsomaan sitä paattia, koputtele sen kylkiä MONESTA kohdasta varmistaaksesi, että kuidutus on kiinni puun pinnassa. Jos kuidutus on tehty oikein, tämän suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmia: koputettaessa kuuluu tukeva kopina niin kuin koputtaisit lauta-aitaa. Jos kuitu on irronnut puusta, kuuluu rapsahtava, ontto ääni ja kuitu voi jopa tuntua myötäävän vähän sormien alla. Oman veneeni edellinen omistaja oli alkanut epäillä, että kuitu on irti laajalta alueelta. Hän vei veneen yhdelle veistäjälle, joka tykitti vanhan kuidun kiinni puuhun tuhannella (!) haponkestävällä senkkakantaruuvilla. Sitten runkoon laminoitiin pari kerrosta lisää kuitua, jotta ruuvinkannat saatiin peitettyä.

Uutena kuidutettu puuvene yhdistää molemmista rakennustavoista joko hyvät tai huonot puolet, riippuen keneltä kysyt. Oma kokemukseni on tosin vasta puolentoista vuoden mittainen, mutta kallistuisin tälle optimistisemmalle kannalle. Vene on ulkoa helppohoitoinen ja tiivis kuin muovivene, mutta sisältä kodikas ja hikoilematon kuin puuvene. Eikä ole vaikeaa kiinnitellä rakenteita tai vempeleitä sisäpuolelle: sen kun ruuvailet puisen "sisärungon" rimoihin tai kaariin kiinni. Vastapuolen argumentteja ovat ne, että kuidutus on ulkoa ruman epätasainen ja että puuosat lahoavat kuitenkin sisällä ennen pitkää. Makuasioista olen välttänyt kiistelemästä kenenkään kanssa, ja sitä lahoamista voi merkittävästi hidastaa kyllästämällä venettä sisäpuolelta aivan niin kuin tavallistakin puuvenettä.

Olen antanut itselleni kertoa, että varsinkin Perämeren seudulla on hyvinkin tavallista tehdä kalastusveneet ns. rimarunkoisina eli niin, että suhteellisen kapeista puurimoista kootun puurungon ei ole tarkoituskaan olla vedenpitävä vaan toimia tukirakenteena, jonka ulkopinta kuidutetaan heti uutena. Oma veneeni on sieltä päin kotoisin.

Matti A-25526 kirjoitti:

Kun menet katsomaan sitä paattia, koputtele sen kylkiä MONESTA kohdasta varmistaaksesi, että kuidutus on kiinni puun pinnassa. Jos kuidutus on tehty oikein, tämän suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmia: koputettaessa kuuluu tukeva kopina niin kuin koputtaisit lauta-aitaa. Jos kuitu on irronnut puusta, kuuluu rapsahtava, ontto ääni ja kuitu voi jopa tuntua myötäävän vähän sormien alla. Oman veneeni edellinen omistaja oli alkanut epäillä, että kuitu on irti laajalta alueelta. Hän vei veneen yhdelle veistäjälle, joka tykitti vanhan kuidun kiinni puuhun tuhannella (!) haponkestävällä senkkakantaruuvilla. Sitten runkoon laminoitiin pari kerrosta lisää kuitua, jotta ruuvinkannat saatiin peitettyä.

Uutena kuidutettu puuvene yhdistää molemmista rakennustavoista joko hyvät tai huonot puolet, riippuen keneltä kysyt. Oma kokemukseni on tosin vasta puolentoista vuoden mittainen, mutta kallistuisin tälle optimistisemmalle kannalle. Vene on ulkoa helppohoitoinen ja tiivis kuin muovivene, mutta sisältä kodikas ja hikoilematon kuin puuvene. Eikä ole vaikeaa kiinnitellä rakenteita tai vempeleitä sisäpuolelle: sen kun ruuvailet puisen "sisärungon" rimoihin tai kaariin kiinni. Vastapuolen argumentteja ovat ne, että kuidutus on ulkoa ruman epätasainen ja että puuosat lahoavat kuitenkin sisällä ennen pitkää. Makuasioista olen välttänyt kiistelemästä kenenkään kanssa, ja sitä lahoamista voi merkittävästi hidastaa kyllästämällä venettä sisäpuolelta aivan niin kuin tavallistakin puuvenettä.

Olen antanut itselleni kertoa, että varsinkin Perämeren seudulla on hyvinkin tavallista tehdä kalastusveneet ns. rimarunkoisina eli niin, että suhteellisen kapeista puurimoista kootun puurungon ei ole tarkoituskaan olla vedenpitävä vaan toimia tukirakenteena, jonka ulkopinta kuidutetaan heti uutena. Oma veneeni on sieltä päin kotoisin.

Kun on kuidutettu hyvin vesirajaan poistuu sekin ongelma, että keväällä ei ole niin kiire veteen kuivumisen takia. Tämäkin kevät on ollut kova kuivattamaan venettä ja jos sitä ei kastele ennen vesillaskua, niin on syytä varmistaa, että pilssipumput ovat kunnossa. Yleensä kastelen, koska joskus vettä tulee todella reilusti pari-kolme tuntia.

epätietoinen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta.
Vähän tuohon suuntaan päättelin itsekkin.
Ei muuta kuin venettä tsekkaamaan.

Kerrohan millainen paatti oli
ja tuliko kaupat? :-)

Tuli viellä mieleen että ns. "kunnolla" tehdyt kuidutukset ovat kunnollisia!
Eli lantit on pyöristetty kittaamalla/höyläämällä ja kuitu on naulattu/ruuvattu kiinni parin ekan maton osalta jonka päälle taas mattoa

Tullut noita tehtyä aikoinani veistämöllä ollessani duunissa
ja ei ainakaan kukaan viellä ole tullut valittamaan... :-)

Mutta onhan niitä kaikenlaisia virityksiä liikkeellä joten tarkkana saa olla.

Mikäs muuten paatissa on hinta?? yleensä tuo kuidutus laskee paatin arvoa ja ihan turhaan!!!

Kaikilla ei vain ole aikaa nysvätä paattia niin perkuleesti joka kevät...

Matti A-25526 kirjoitti:

Kun menet katsomaan sitä paattia, koputtele sen kylkiä MONESTA kohdasta varmistaaksesi, että kuidutus on kiinni puun pinnassa. Jos kuidutus on tehty oikein, tämän suhteen ei pitäisi olla mitään ongelmia: koputettaessa kuuluu tukeva kopina niin kuin koputtaisit lauta-aitaa. Jos kuitu on irronnut puusta, kuuluu rapsahtava, ontto ääni ja kuitu voi jopa tuntua myötäävän vähän sormien alla. Oman veneeni edellinen omistaja oli alkanut epäillä, että kuitu on irti laajalta alueelta. Hän vei veneen yhdelle veistäjälle, joka tykitti vanhan kuidun kiinni puuhun tuhannella (!) haponkestävällä senkkakantaruuvilla. Sitten runkoon laminoitiin pari kerrosta lisää kuitua, jotta ruuvinkannat saatiin peitettyä.

Uutena kuidutettu puuvene yhdistää molemmista rakennustavoista joko hyvät tai huonot puolet, riippuen keneltä kysyt. Oma kokemukseni on tosin vasta puolentoista vuoden mittainen, mutta kallistuisin tälle optimistisemmalle kannalle. Vene on ulkoa helppohoitoinen ja tiivis kuin muovivene, mutta sisältä kodikas ja hikoilematon kuin puuvene. Eikä ole vaikeaa kiinnitellä rakenteita tai vempeleitä sisäpuolelle: sen kun ruuvailet puisen "sisärungon" rimoihin tai kaariin kiinni. Vastapuolen argumentteja ovat ne, että kuidutus on ulkoa ruman epätasainen ja että puuosat lahoavat kuitenkin sisällä ennen pitkää. Makuasioista olen välttänyt kiistelemästä kenenkään kanssa, ja sitä lahoamista voi merkittävästi hidastaa kyllästämällä venettä sisäpuolelta aivan niin kuin tavallistakin puuvenettä.

Olen antanut itselleni kertoa, että varsinkin Perämeren seudulla on hyvinkin tavallista tehdä kalastusveneet ns. rimarunkoisina eli niin, että suhteellisen kapeista puurimoista kootun puurungon ei ole tarkoituskaan olla vedenpitävä vaan toimia tukirakenteena, jonka ulkopinta kuidutetaan heti uutena. Oma veneeni on sieltä päin kotoisin.

Ovat muuten perkuleen nättejä/kestäviä!
sellanen tarvii viellä joskus saada :-)