elämättömyydestä ja rajallisuudesta. Mä riisun nyt ne vääristävät, pinkit lasit pois päästä ja laskeudun täältä vaaleanpunaiselta, harhaiselta hattaralta alas, rumaan harmaaseen realismiin. Todellisuuteen.
Sulla ja mulla, molemmilla alkaa olemaan puoli vuosisataa elämää takana, eli yli puolen välin ollaan, matkalla kohti päätyä. Aika loppuu kesken.
Olisin toivonut ja halunnut jotain muuta kuin kylmää ja halveksuvaa. Koska sitähän se on, Todellisuus. Ollut vuoskymmenet. Penskasta, lapsuusajoista lähtien. Muutamaa muistan hyvällä ja sä et valitettavasti kuulu niihin. Siis vaikka nyt susta tykkäänkin.Pari kertaa sun silmissä on saattanut olla jopa lämpöä, viimisen kerran 12/19, silloin jäin lopullisesti kiinni suhun. Mutta todellisuuteen. Ethän sä minusta tykkää. Eikä tarviikaan mutta sitä kylmyyttä ihmettelen? Mitä pahaa mä olen sulle ikänäni tehnyt?? En tietääkseni yhtään mitään? En ymmärrä edelleenkään ja se tekee välillä vähän surkeen olon. Kumma asia toi muistikin, pelaa sillon kun ei tarvis.
Täällä on kiva kirjoitella pinkit lasit päässä kuinka ihanaa bla bla. On, mun päässä. Tai pyyntöä vähäsen. Hattarassa kelluen juu. Todellisuudessa, en tule laittamaan koskaan, aika loppuu kesken.. en vaan kestä sulta ignoorausta tai vielä pahempaa, tylytystä ja estoja. En kestä. Silti mä hullu tykkään sinusta.
Nyt laitan lasit takas päähän, kiipeän hattaralleni köllöttelemään ja heitän Universumiin toiveen:
Jos me kohdataan seuraavassa elämässä, jo lapsina, yksi pyyntö: ota mua kädestä kiinni ja pyydä vaikka leikkimään sun kanssa. Jos mä mitenkään edes sillon voisin kelvata sulle, olla sun silmissä rakas ja hyväksytty.
Tarja
Sulla ja mulla, molemmilla alkaa olemaan puoli vuosisataa elämää takana, eli yli puolen välin ollaan, matkalla kohti päätyä. Aika loppuu kesken.
Olisin toivonut ja halunnut jotain muuta kuin kylmää ja halveksuvaa. Koska sitähän se on, Todellisuus. Ollut vuoskymmenet. Penskasta, lapsuusajoista lähtien. Muutamaa muistan hyvällä ja sä et valitettavasti kuulu niihin. Siis vaikka nyt susta tykkäänkin.Pari kertaa sun silmissä on saattanut olla jopa lämpöä, viimisen kerran 12/19, silloin jäin lopullisesti kiinni suhun. Mutta todellisuuteen. Ethän sä minusta tykkää. Eikä tarviikaan mutta sitä kylmyyttä ihmettelen? Mitä pahaa mä olen sulle ikänäni tehnyt?? En tietääkseni yhtään mitään? En ymmärrä edelleenkään ja se tekee välillä vähän surkeen olon. Kumma asia toi muistikin, pelaa sillon kun ei tarvis.
Täällä on kiva kirjoitella pinkit lasit päässä kuinka ihanaa bla bla. On, mun päässä. Tai pyyntöä vähäsen. Hattarassa kelluen juu. Todellisuudessa, en tule laittamaan koskaan, aika loppuu kesken.. en vaan kestä sulta ignoorausta tai vielä pahempaa, tylytystä ja estoja. En kestä. Silti mä hullu tykkään sinusta.
Nyt laitan lasit takas päähän, kiipeän hattaralleni köllöttelemään ja heitän Universumiin toiveen:
Jos me kohdataan seuraavassa elämässä, jo lapsina, yksi pyyntö: ota mua kädestä kiinni ja pyydä vaikka leikkimään sun kanssa. Jos mä mitenkään edes sillon voisin kelvata sulle, olla sun silmissä rakas ja hyväksytty.
Tarja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huono on olla.