Juhannus oli takana, eikä se ollut ollut Jaskan mieleisesti täynnä rakkautta, läheisyyttä ja seksiä. Ei, Jaskan juhannus oli vain yksi tavallinen kalpea viikonloppu muiden joukossa. Vähän grillailua, juominkia ja perusoleilua. Perus kesäinen viikonloppu vain. Ilman ihanaa naista kainalossa, ilman pamppailevaa sydäntä ja hehkuvia poskia. Ilman suurta hekumaa ja kiihkeitä hetkiä. Puolivaloilla ja puolella sydämellä. Niillä ei suuria tarinoita tehdä, eikä niiden tuotoksia muistella vanhana kiikkustuolissa.
Jaskan juhannuksesta oli puuttunut hän, Se Entinen Punatukkainen Tyttö. Se jolla oli iso pala Jaskan sydäntä aina mukanaan. Ehkä vielä joskus, kun universumi sen meille suo, mietti Jaska. Ehkä vielä joskus...
Jaska Jokunen, kesämies,
Jaskan juhannuksesta oli puuttunut hän, Se Entinen Punatukkainen Tyttö. Se jolla oli iso pala Jaskan sydäntä aina mukanaan. Ehkä vielä joskus, kun universumi sen meille suo, mietti Jaska. Ehkä vielä joskus...
Jaska Jokunen, kesämies,
Vastaukset 48
Vanhimmat
Älä huoli, monella lauantai on kaljantai aina. Ja muista masistelujesi välissä, että tasan puoli vuotta tästä hetkestä on vuoden pimeintä ja kuraisinta aikaa, ja se on maanantai, Tapaninpäivä.
Nyt on valoisaa ja lämmintä, ulkoile niin kohtaat ihmisiä.
Ulkoilen, ehkä liiaksi verenmaku suussa tosin. Näen ja kohtaan ihmisiä, mutta väärällä tavalla. Kukaan ei kosketa kerrasta kuten hän. Kukaan ei pysäytä maailmaa ympäriltäni pelkällä katseella kuin hän. Vai odotanko liikoja, liian vahvoja tunteita, kerrasta iskeviä?
Pimein talvi on kesämiehelle raskasta aikaa. Masentavaa pimeyttä ja kylmyyttä. Kesä, se saa Jaskan elämään.
Jaska Jokunen
Mulle taas kesä ja helteet on vuoden vähiten ihana vuodenaika, kevät ja syksy on huippuja, talvi on mitä on kun kevät on aina nurkan takana. Helteet ja liika kuumuus on helvetistä ja miksiköhän populaarikulttuurissakin helvetti on tulinen pätsi. There's tru in dat!
Ilmastonmuutos. :(
Ohoh, Jaska on vielä hengissä. Olin täysin varma, että Jaska on purjehtinut auvoiseen avioliiton satamaan jo aikoja sitten.
Täällä oli lapsena kaverina Jaska (5v?) ja se hakkasi puumiekalla naapuriensa vasta istutetun kuusiaidan kuusista oksia kuin ritari! :D Jaskan perhe ja kuusiaidan perhe olivat paritalon seinänaapureita. :D
Meitä on moneksi.
Kiva kun sinusta taas kuulee, osaat kirjoittaa niin hyvin.
Mitä tapahtui kun pidit taukoa, sain sellaisen kuvan että hän lähtisi samasta työpaikasta, vai?
Ei hän mihinkään ole lähtenyt, Jaska vain haki pientä etäisyyttä tunteisiinsa. Jotta voisi itse tasapainoisemmin, eihän omia tunteita ja toiveita voi toiselle tyrkyttää jos ei vielä pysty lupaamaan mitään konkreettista. Yhden miehen kauniita haaveita, joista osa on hänen tiedossaan. Vastakaikua ehkä on, mutta liian kaukaa ja liian säröytyneenä. Silti Jaska jaksaa haaveilla, koska on Jaska.
Jaska Jokunen
Ihminen suo itse, heti. Kaikki muu on toisella ihmisellä ja ihmisen elämänajalla sekä terveydellä leikkimistä.
Millon entinen punatukkainen tyttö näyttäytyi viimeksi? Uskalsiko Jaska puhua vai jäikö sanat sanomatta ja ihailit häntä vaan kaukaa?
Hyvä tietää että Jaska on vielä voimissaan.
Viimeksi nähty reilut viikko sitten. Seuraavan kertaan onkin monta viikkoa. On aikaa ajatella, aikaa miettiä ja aikaa sulatella kaikkea sormien välistä pois valunutta hiekkaa. Vain tomu käteen jäi, siihen nyt piirrän sormella sydämen.
Jaska J.
Jaska ei vaan halua/osaa päästää irti.. tietääkö hän Jaska jokunen nimestä ehkä saattoi vahingossa sen kuulla muun keskustelun lomassa?
Ei osaa tai halua, se on kyllä osaksi totta. Myönnetään.
Taitaa tietää Jaska Jokunen- nimen, ja jos täällä palstalla on sattunut käymään, osaa yhdistää aiemmat kirjoitukseni kokonaisuudeksi, jossa hän on palapelin keskiössä.
Jaska J.
Joskus näin unta että olit yksi nelikirjaiminen herrasmies mutta tajusin että minuun nämä ei onneksi osu kuin osittain
Jaska Jokunen saa jatkaa haaveiluaan, oman pirttinsä terassilla punatukkaisesta tytöstä, joka ei koskaan ole ollut jaskan muuta kuin unelmissa hiljaisissa.
Juhannus tuli ja meni, jaskalla ehkä vähän huonommin ei niin toiveitten mukaan.
Punatukkainen tyttö oli tyytyväinen juhannusaikaan ilman jaskaa.
Punatukkainen tyttö toivoo rauhaa ja onnea jaskankin elämään, toivoa ei pidä menettää koskaan, aina löytyy tilalle parempi ja oikeampi.
Mistä tiedät että oli tyytyväinen juhannukseen ilman Jaskaa?
Luultavasti oli. Helpompi hengittää ilman ihailevaa katsetta mieheltä, jota näkee liiaksi asti.
Jaska Jokunen
Koska punatukkainen tyttö ei rakasta jaskaa eikä hänellä ole suhdetta jaskaan.
Ei tosin kehenkään toiseenkaan tällä haavaa.
Punatukkainen tyttö on lopettanut suhteillut jo monia vuosia sitten, kestää aikansa jos koskaan pystyy luottamaan kehenkään.
Särkynyt sydän.
Kummalla särkynyt sydän?
Sillä ihan toisella punatukkasella. Ei kyllä taida olla Jaskan Se Punatukkainen Tyttö. Hänellä on sydän ehjä ja siellä joku, mutta ei Jokunen...
Jaska J.
Jos Jaska päästäisit tämän helteen huumassa meidät lukijat vihdoin piinasta ja paljastaisit naisen nimen?
Nimi on positiivinen, lyhyt ja siinä on usein onnellinen päätös. Olkoon se vaikka hänen nimensä 😉
En minäkään oikeasti Jaska ole. En sinne päinkään...
-Jaska
Severi tai santeri😀
No nyt tuli väärään kohtaan.
Voisiko Jaska kertoa oliko tämä nyt työtoveri.
Puolittain on, samassa työyhteisössä päivämme vietämme. Naisen nimi on lyhyt ja ytimekäs, vain kaksi tavua.
Jaska Jokunen
Jaska ei ole Severi eikä Santeri. Nimi on lyhyempi ja kovin yleinen. Mutta täällä haluan olla vain Jaska Jokunen, mies tuntevainen ja tavallinen, silti hieman yksinäinen
Jaska J.
Veikkaan Jari ja Sari tai Satu, sehän voi päättyä onnellisesti👍
Jaska ei ole Jarikaan.
A tale with a happy end...
Jaska J.
***i ja nainen on ***a
Ei osu kumpikaan. Naisen nimen kirjainmäärä on tosin oikein.
Jaska J.
Eikö se ollut joku N kirjaimella alkava? Vai oliko se S? Oot sen maininnutkin.
Satu satu satu
Jaskan aiemmissa kirjoituksissa on vihjeitä, mutta nimeä en ole itse koskaan maininnut.
Nimestä tulee aina mieleen se ihmeellisen moniulotteinen tunne, jonka tunnen hänen lähellään: Kun kaikki on hyvin, maailma pysähtyy eikä kiireet ahdista mieltä. Olen vain siinä hetkessä. Käsittämätön juttu. En mieti miehiseen tapaan munalla enkä pragmaattisesti pelkillä aivoilla, vaan jostain sieltä niiden puolivälistä. Ehkä sydämen korkeudelta suunnilleen. Ei kai se huono asia ole?
Siksi luovuttaminen tai irtipäästäminen on niin hemmetin vaikeaa. Pelkän munan osoittaessa miehen tietä on helppoa etsiä uusi kohde vongattavaksi. Ja aivoilla on helppo perustella miksi ei kannata jatkaa. Mutta perustelepa se sydämelle.
Jaska J.
Juuri sydämessä piilee tie mielenrauhaasi: sydämesi osaa johdattaa sinut hetkeen ja tilaan, jossa asiat ratkeavat.
Sydämesi ei ehdota sinulle asioita, joita aivosi eivät hyväksy. Sen sijaan se ehdottaa asioita, joita aivosi eivät ole tulleet ajatelleeksi.
Sama munan kanssa: kun se osoittaa samaan suuntaan sydämen kanssa, se ei koskaan aiheuta ongelmia.
Onkos Jaska setämies..
https://www.youtube.com/watch?v=gTpCEXLAYfU
Ei ole, tiedän sen.
Jaska ehkä jo lähestyy setämiehen ikää, mutten tunnusta moista...
Jaska J.
Jaska tykkää arvuuttelusta. Varma setämiehen merkki.
Jaska haluaa pitää salaisuuden verhoa julkisella palstalla. Siksi arvuuttelu. Ja naisia on toki kiva myös arvauttaa😆
Jaska Jokunen
Eli vedättää. Setämiehen merkki, halvat huvit. Samat silmät kiiluen tiiraa tyttösiä uimapuvuissaan uimarannalla itse löysissä sortseissa..
Kiusoittelen arvuuttelemalla vain palstan tätejä. Kyllähän nuoremmissa ja itsestään huoltapitävissä naisissa silmä lepää, mutta tuollaiset tiirailut jätän nuoremmille.
Minulle on ihan sama onko nainen haalareissa vai uimapuvussa, timmissä kunnossa vai hiukan pyöreä, jos vain muuten on mielenkiintoinen ja haluttava monella tapaa. Olipa sitten vaimomatskua tai tyttöystäväainesta.
Jaska J.
Löysissä sortseissa tosiaan kun mun pokeri ei kestä trikoissa kulkemiseen kun viisari osoittaisi aina jotain kellon aikaa!
-sivusta
Jaska ajeli autollaan kohti jotakin, ilman selvää päämäärää. Samassa Jaskan mieliala romahti, synkkä ahdistus valtasi mielen. Miksi? Minkä vuoksi aina jään, vaikka pitäisi mennä? Miksi jäädä, jos siitä tulee vain pahempi mieli? Taas jäin jumiin omaan maailmaani, jossa tunnen olevani vankina. Yksin, vaikka ulkoisesti en olekaan. Jaskan mieli oli mustana kuin öinen ukkostaivas. Siellä salamoi ja välähtelivät kaikki ne monet kerrat, kun hän oli ollut ihastunut. Se yksi tyttö lukiosta, se toinen opiskeluajoilta, se yksi entisestä työelämästä, ja se yksi Punatukkainen.... Kaikista Jaska oli lopulta päästänyt irti, vaikka olisi halunnut aivan muuta. Voi veetu, ajatteli Jaska. Olen kyllä pöljä yrittäessäni muka tehdä oikein.
Jaska tunsi paljon, mutta silti rikkoi aina itse omaa sydäntään. Vain tehdäkseen oikein siinä hetkessä. Pitäisi vain olla itsekkäämpi ja tarttua tilaisuuteen kun sellainen eteen tulee. Sydän tietää mitä tehdä, ei se turhaan rinnassa pamppaile. Sen Jaska oli lopultakin oppinut, karvaasti monien kertojen jälkeen.
Jaska Jokunen, synkkien pilvien katselija
Mutta Jaska ei vieläkään ole oppinut. Onko Jaska viimein päässyt punatukkaisen tytön yli?
Ei ole päässyt kokonaan. Vieläkin haaveilen jospa kaikki kääntyisi lopulta kotiinpäin.
Jaska Jokunen
Eihän sitä tiedä mutta palstalla se ei etene
Ei varmasti etene palstalla.
Reaalimaailman puolella se on mahdollista, mutta haastavaa. Mutta elämä on sitä, haastavaa.
Jaska J.
Vastenmielinen ketju.