Onko kenenkään perheessä käynyt niin, että mies masentuu? Meillä kävi näin ikävästi, eikä ole tietoa miten selvitään, selvitäänkö, auttaako mielialalääkkeet jne. Elämämme on yhtä ylä-ja alamäkeä. Itsekkin alan olemaan jo lopussa. Voi kun kaikki vain selviäisi ja mies parantuisi... Haluaisin kuulla painiiko joku muukin tälläisen ongelman kanssa? Miten selvisitte/selviydyittekö ehjänä perheenä?
Mies masentuu?
Lilja
5924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meille syntyi ensimmäisinä lapsina kaksoset. Alussa mies kävi töissä ja minä YRITIN pyörittää arkea ja hoitaa lapsia yksin päivisin. Itse olin kuin nukkuneen rukous ja pää synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekaisin, epävarmuus sai yliotteen...Mutta mies voi ihan hyvin kun sai olla päivät "lomalla". Näki lapsia sen muutaman tunnin illasta ennenkuin menivät nukkumaan.
Mutta sitten mies jäikin työttömäksi ja jäi meidän kanssa päiviksi kotiin. Ja silloin se masennuskin sitten häneen iski :( Näin jälkeenpäin sanoi, että ei sitä työn määrää ja vastuuta tosiaan käsitä ennenkun lasten kanssa on sen 24 tuntia päivässä...vasta silloin se ahdistus iski kun tajusi ettei lapsia ja vastuuta pakoon pääse vaikka joskus kuinka haluaisi...tuntui että oma elämä olisi ohi jne. Varmaankin hän koki samankaltaisen "synnytysmasennuksen" kun useat tuoreet äidit.
Onneksi hän sitten itse tajusi tilanteen vakavuuden ja otti yhteyttä ammattiauttajaan. Kävi siellä juttelemassa ja purkamassa huoliaan. Jokunen kuukausi siinä meni kun aurinko alkoi taas paistaa hänenkin maailmaansa. Minkäänlaisia lääkkeitä hän ei tuona aikan syönyt, meillä riitti pelkkä puhuminen. Ja nyt elämä on mallillaan, lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja yövalvomiset ja koliikit on takana :)Tuosta kaikesta on mennyt kohta vuosi. Ja päivä päivältä lastenhoitokin helpottaa kun kasvavat...
että teillä ainakin kävi hyvin masennuksen kanssa! Meilläkin mies on tällähetkellä työtön ja kaksi pienta lasta kotona. Voi olla, että tilanne helpottaa kunhan löytyy työpaikka ja lapset kasvavat. Itse jaksan kuitenkin suht koht hyvin lasten kanssa kotona, mutta masentunut ja mielialoiltaan ailehteleva mies on sitten jo hieman rankempi kestää siihen päälle. Välillä tuntuu todella rankalta yrittää ymmärtää ja olla tukena ja yrittää toimia jäkevästi samalla kun pyörittää arkea...Kun itseltäkin alkaa jo toivo paranemisesta hiipua, mutta jostain kummasta sitä toivoa aina tulee:) Me ollaan kuitenkin vasta alkutekijöissä paranemisessa, että nyt vaan koitetaan jaksaa puolin ja toisin ja kattellaan muutama kuukausi. Aika sitten näyttää mitä tulevan pitää...
Parit masennukset, tosin suurimmat ennen vaimoa, kokeneeena voin sanoa, että masennuksesta selviää puhumalla. Tämä ei sitten tarkoita kaikkien asioiden ketomista kaikille. Vaimo ja joissain tapauksissa joku muu on riittänyt. Useinmiten lyhyen juttutuokin jälkeen on huomannut huolen olevan aiheeton.
Toinen hyvä vinkki on tehdä jotain. Urheile, harrasta!
Tähän asti selvitty, enkä usko muuta, jos puhuva linja säilyy.
Meillä nyt sama rumba päällä. Mies sairastu masennukseen ja mä en tiä mitä tehdä, jutteleen sen kaa en pysty. Meil 3 alle kouluikäistä, asun maalla, ei kavereita, mä en ite kestä tätä enää kauan. Äijä syö lääkkeit mut silti mennää ylä ja alamäkee. Nyt se uhkailee itsemurhalla. Miten te ootte selvinny, joko helpottaa?
oletko varma että miehesi vain uhkailee,mulle kävi 5vuotta takaperin samalla lailla ja en uskonut ja puhunut mieheni kanssa,kunnes hän sitten lopulta tappoi itsensä ja en ole vieläkään päässyt siitä ylitse.Mutta miksi et pysty juttelemaan sen kanssa?Yritä nyt ainakin jutella se auttaa.mä toivon ettei sulle käy samoin kuin minulle,kun en uskonut niitä uhkailuja todeksi.