Moi. Olenko taas ihan hakoteillä tunteideni kanssa? Millloin jotain oikein tapahtuu? Aina vaan pitää odottaa ja odottaa. En osaa tehdä mitään. Pelkään välillä ihmisiä. Olen kyllästynyt. Pelkään, sillä olen muuttunut yhä kyynisemmäksi ja kylmemmäksi, ja uskominen ihmisiin on alkanut murentua. Osaisitko kertoa vaikka jonkun vinkin, mistä tunnistan sen, joka ei olekaan yhdentekevä elämälleni? Olisin todella kiitollinen.
¨Rakas Cherry!
kerrotko
1137
0Äänestä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä sinä tämän ei-yhdentekevän tunnistat, kun hän kohdallesi saapuu: tuntenet sen purppuranpunaisena värinänä, lämpimänä kutinana sisälläsi..
Sellaista vinkkiä sain, että on olemassa syy, miksi läpikäyt nyt noita 'omituisia', elämästä vieraannuttavia tuntemuksia: edellisessä elämässäsi vietit varsin huumehöyryistä elämää, punaisia oopiumunikoita näkyi kaikkialla - saattaa olla että olet kuollut huumeiden yliannostukseen (ethän pelästynyt :/). Se, että nämä tuntemukset nousevat nyt pikkuhiljaa pintaan sielusi muistista, on hyvä asia: kun uskallat kohdata ne ja elää ne läpi, vapaudut niistä samalla pala palalta.
Sinun on vaikea luottaa kehenkään, ethän saanut oppia tätä taitoa ed. kerrallakaan. Nyt olet kuitenkin tullut tähän elämään opettelemaan tyystin erilaisia läksyjä, löytämään elämän ja sen ihmeellisyyden ihmissuhteineen kaikkineen, silmät kirkkaina ilman pään sekoittamista..
Tämä kuulostaa sinusta ehkä vieraalta, mutta nämä tuntemukset ja näkemykset nousivat niin voimakkaina kohdallasi, että pakko oli kirjoittaa. Toisaalta, ehkä löydät tästä jonkinlaista selitystä tunteittesi ristiaallokolle ja toisaalta ajoittaiselle kylmyydelle, ulkopuolisuuden ja vierauden tunteelle. Kaunista ja opettavaista kevään jatkoa Sinulle!