kerran joulukuussa nähtiin. Lähtiessäni luotasi kävelin autolleni parkkkihalliin, suunnaton suru valtasi mieleni. Nousin autooni ja lähdin ajamaan. Kun pääsin kaupungista pois, niin tunsin kyynelten valuvan poskilleni. Huokaisin ja tiesin, että yhdessä suunnitellut asiat eivät tulisikaan toteutumaan.
Monta kertaa olen miettinyt niitä asioita mitä reilun vuoden aikana välillämme tapahtui, mistä juteltiin jne.
Vaikka olimmekin tunteneet toisemme jo useiden vuosikymmenien takaa, niin välillämme oli tullut pitkä tauko, ennen kun sitten vuoden 2020 loppukesän aikana otin sinuun yhteyttä somessa. Elämä oli heitellyt meitä moneen suuntaan ja meille oli tapahtunut myös monenlaisia asioita.
Sinä olit ensimmäinen ihminen, jolle olin kertonut itsestäni kaiken nuoruusvuosista aina nykypäivään saakka. Myös elämäni traagisimman hetken, kun löysin nuoren ihmisen ( perheenjäsenen) kuolleena, sen sinä myös sait tietää. Vaikka tapauksesta olikin jo aikaa, sinä kuuntelit minua hiljaa, lohdutit minua, niin silloin minä ensimmäisen kerran tiesin, että sinun sydämessäsi asuu hyvyys.
Myös sinä kerroit omasta elämästäsi samalla tavoin, joista et ollut kertonut aiemmin kenellekään. Ne olivat myös hyvin kipeitäkin kokemuksia ja tapahtumia elämäsi varrelta
Kaikki ne molempien kertomukset pohjautuivat keskinäiseen luottamukseen välillämme.
Kun aikaa oli mennyt, niin olin ihastunut sinuun. Sitten yhteisellä ensimmäisellä reissullamme pujotin kaulaasi korun merkiksi sielunkumppanuudesta. Toivoin, että sitä korua voisit kantaa aina.
Vuosi eteni ja näimme jokainen kuukausi, joskus keskellä viikkoa ja joskus myös viikonloppuisin. syksyllä sain myös viettää luonasi lähes viikon. Kun tapasimme, niin teimme yhdessä ruokaa, nautimme lasin pari viiniä, saunoimme ja saimme kokea myös paljon läheisyyttä. Sinä opetit siinä minulle myös uusia asioita, vaikka olin jo luullut tietäväni kaiken.
Sitten suunnittelimme myös yhteistä tulevaisuutta, mietimme asuntoa ( montako huonetta jne.) missä voisimme myös asua yhdessä.
Vaikka olimmekin erilaisia ihmisiä, niin silti mm. meidän arvomme olivat hyvin samankaltaisia. Osasimme myös pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.
Viime vuonna kun oli yhdessä monenlaisia asioita suunniteltu, kymmeniä jopa satoja tunteja keskusteltu, niin päivisin kuin myöhään aamuyöhön saakka huomasit, että minä en voi ehkä hyvin. Olin ehkä ajanut itseni piippuun töissäni. Vaikka sitä en edes itse huomannut, niin sinun kykysi ja taitosi tuntea ihmisiä ja heidän luonnettaan pelasti minut henkilökohtaiselta tuholta. Osasit kertoa ja neuvoa mitä pitäisi tehdä ja niin myös tein. Olen siitä ikuisesti kiitollinen sinulle.
Olin valmistautunut suureen elämänmuutokseen ja sinä osallistuit asioiden järjestämiseen. Saimme viettää lomakohteessa lähes viikon yhdessä rentoutuen jne. Viikon päätyttyä matkustimme yhdessä kotipaikkakunnallesi ja vietimme vielä yhden yön siellä.
Ja sitten tilanne oli muuttunut kuten alussa jo kirjoitin. Lopullinen yhteisen polkumme kulkeminen päättyi tämän vuoden tammikuussa. Tein isoja virheitä välillämme, erityisesti sanallisesti. Niitä olen pyytänyt anteeksi, mutta anteeksipyyntöä et ole hyväksynyt.
Vaikka suunnaton ikävä sinua onkin, niin en kuitenkaan tunne minkäänlaista vihaa sinua kohtaan. Isoimmat virheet olen itse tehnyt, sanat ja kirjoitukseni ovat loukanneet sinua syvästi. Nyt minä vaan joudun maksamaan virheistäni kohtuu suurta hintaa.
Olen kuitenkin luottavainen siihen, että jos elämämme jatkuu, niin me vielä joskus nähdään. Ehkä siihen menee vuosi, viisi tai kymmenen, mutta kuitenkin. Paikkasi on aina sydämessäni.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen mieheltä rakkaalle naiselle ( K 8). ❤️
Monta kertaa olen miettinyt niitä asioita mitä reilun vuoden aikana välillämme tapahtui, mistä juteltiin jne.
Vaikka olimmekin tunteneet toisemme jo useiden vuosikymmenien takaa, niin välillämme oli tullut pitkä tauko, ennen kun sitten vuoden 2020 loppukesän aikana otin sinuun yhteyttä somessa. Elämä oli heitellyt meitä moneen suuntaan ja meille oli tapahtunut myös monenlaisia asioita.
Sinä olit ensimmäinen ihminen, jolle olin kertonut itsestäni kaiken nuoruusvuosista aina nykypäivään saakka. Myös elämäni traagisimman hetken, kun löysin nuoren ihmisen ( perheenjäsenen) kuolleena, sen sinä myös sait tietää. Vaikka tapauksesta olikin jo aikaa, sinä kuuntelit minua hiljaa, lohdutit minua, niin silloin minä ensimmäisen kerran tiesin, että sinun sydämessäsi asuu hyvyys.
Myös sinä kerroit omasta elämästäsi samalla tavoin, joista et ollut kertonut aiemmin kenellekään. Ne olivat myös hyvin kipeitäkin kokemuksia ja tapahtumia elämäsi varrelta
Kaikki ne molempien kertomukset pohjautuivat keskinäiseen luottamukseen välillämme.
Kun aikaa oli mennyt, niin olin ihastunut sinuun. Sitten yhteisellä ensimmäisellä reissullamme pujotin kaulaasi korun merkiksi sielunkumppanuudesta. Toivoin, että sitä korua voisit kantaa aina.
Vuosi eteni ja näimme jokainen kuukausi, joskus keskellä viikkoa ja joskus myös viikonloppuisin. syksyllä sain myös viettää luonasi lähes viikon. Kun tapasimme, niin teimme yhdessä ruokaa, nautimme lasin pari viiniä, saunoimme ja saimme kokea myös paljon läheisyyttä. Sinä opetit siinä minulle myös uusia asioita, vaikka olin jo luullut tietäväni kaiken.
Sitten suunnittelimme myös yhteistä tulevaisuutta, mietimme asuntoa ( montako huonetta jne.) missä voisimme myös asua yhdessä.
Vaikka olimmekin erilaisia ihmisiä, niin silti mm. meidän arvomme olivat hyvin samankaltaisia. Osasimme myös pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.
Viime vuonna kun oli yhdessä monenlaisia asioita suunniteltu, kymmeniä jopa satoja tunteja keskusteltu, niin päivisin kuin myöhään aamuyöhön saakka huomasit, että minä en voi ehkä hyvin. Olin ehkä ajanut itseni piippuun töissäni. Vaikka sitä en edes itse huomannut, niin sinun kykysi ja taitosi tuntea ihmisiä ja heidän luonnettaan pelasti minut henkilökohtaiselta tuholta. Osasit kertoa ja neuvoa mitä pitäisi tehdä ja niin myös tein. Olen siitä ikuisesti kiitollinen sinulle.
Olin valmistautunut suureen elämänmuutokseen ja sinä osallistuit asioiden järjestämiseen. Saimme viettää lomakohteessa lähes viikon yhdessä rentoutuen jne. Viikon päätyttyä matkustimme yhdessä kotipaikkakunnallesi ja vietimme vielä yhden yön siellä.
Ja sitten tilanne oli muuttunut kuten alussa jo kirjoitin. Lopullinen yhteisen polkumme kulkeminen päättyi tämän vuoden tammikuussa. Tein isoja virheitä välillämme, erityisesti sanallisesti. Niitä olen pyytänyt anteeksi, mutta anteeksipyyntöä et ole hyväksynyt.
Vaikka suunnaton ikävä sinua onkin, niin en kuitenkaan tunne minkäänlaista vihaa sinua kohtaan. Isoimmat virheet olen itse tehnyt, sanat ja kirjoitukseni ovat loukanneet sinua syvästi. Nyt minä vaan joudun maksamaan virheistäni kohtuu suurta hintaa.
Olen kuitenkin luottavainen siihen, että jos elämämme jatkuu, niin me vielä joskus nähdään. Ehkä siihen menee vuosi, viisi tai kymmenen, mutta kuitenkin. Paikkasi on aina sydämessäni.
Kaikkea hyvää sinulle toivoen mieheltä rakkaalle naiselle ( K 8). ❤️
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onpa kaunis kirjoitus. Sen enempää asiaa tuntematta, olen pahoillani.