Onko olevinaan mahdollista että tämmöinen semisti introverttinörtti hyvinkin pitkälti kotihiiri ja suhteellisen raitis tupakoitsija voisi kelvata enää kenellekkään?
Pelailen koneella, katselen Netflixiä, lueskelen kirjoja, satunnaisesti piirtelen ja askartelen, ja käyskentelen ulkosalla ajoittain ihmettelemässä.
Huomannut että vaikka kuinka kehutaan kivaksi ja ihanaksi ym. Niin ei vaan kelpaa. Jotenkin alkaa olemaan mehut ja toivo olemaan lopussa.
Yksinäänikin viihdyn hyvin. Mutta sellaista läheisyyttä ja kosketusta kaipaa. Sekä tunnetta, että kelpaa jollekkin.
Vai pitäisikö vaan kokonaan luovuttaa ja nakata pas** kaikille. Vetää suojamuurit kokonaan ylös, ettei taas vain pety ja satuta itseään uudestaan enää koskaan.
Pelailen koneella, katselen Netflixiä, lueskelen kirjoja, satunnaisesti piirtelen ja askartelen, ja käyskentelen ulkosalla ajoittain ihmettelemässä.
Huomannut että vaikka kuinka kehutaan kivaksi ja ihanaksi ym. Niin ei vaan kelpaa. Jotenkin alkaa olemaan mehut ja toivo olemaan lopussa.
Yksinäänikin viihdyn hyvin. Mutta sellaista läheisyyttä ja kosketusta kaipaa. Sekä tunnetta, että kelpaa jollekkin.
Vai pitäisikö vaan kokonaan luovuttaa ja nakata pas** kaikille. Vetää suojamuurit kokonaan ylös, ettei taas vain pety ja satuta itseään uudestaan enää koskaan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Saumat voisi ainakin parantua, jos kävisit välillä vaikka töissä pyörähtämässä. Sinun kuvailu kun voisi sopia ihan junioriinkin (miinus tupakki ja alkoholi)...
Välillä? Aikainen kirjoitus ei tarkoita työttömyyttä. Tällä hetkelläkin olen töissä. 5:30 ->
Anteeksi, en osannut lukea tätä rivien välistä, tyhmä minä.
Ei mitään haittaa. Ja höpsis, tietämättömyys ei ole tyhmyyttä.
-aloittaja
En kyllä näe mikset kelpaisi, tai siis jos koneella pelaaminen ei tarkoita pleikkarin hakkaamista kymmentä tuntia päivässä ja noin.
Jos on lompakko kunnossa niin eiköhän joku pubiruusu kelpuuta.
😅 No nyt sit. Tosin silloin joskus kun baareissa vielä kävin. Niin eipä nekään tullut mitään ehdotteleen. Eipä silti, yhden yön jutut eivät koskaan ole ollut mun juttu.
Pitäisikö tästä päätellä, että olen paskaakin paskempi, kun epätoivoiset pubiruusutkaan eivät ole koskaan ehdotelleet mitään. 😄 Hyvin menee, mutta menkööt....
Tai sitten olen vain niin puusilmä / tottunut pakkeihin, että tarvitsen jonkun suoraan sanomaan: "Sä olet mun nyt!" Joskus olen luullut flirttejä flirteiksi, mutta pelleksi olen vain itseni tehnyt. Niin ei oikein "signaaleihin" osaa luottaa.
- Aloittaja.
Unohdit mainita parisuhteen toiseen osapuoleen vaikuttavan pikku detaljin. Sun kieron luonteen.
Siitä en osaa sanoa, kun en ole palautetta siitä koskaan saanut, mutta aika kaksimielinen se on.
-Aloittaja.
Älä sotke herkkiä ihmisiä sun peleihin. Siinä voi toinen menettää kallisarvoisen terveytensä.
Jätit mainitsematta mitä sellaisia asioita teet, joissa olet ns. tarjolla. Eli mitkä ovat sellaisi juttuja, joissa olet ihmisten ilmoilla, josta joku voisi sinut bongatakin? Näin pääosin kotihiiri naisena totean, että ei täältä kotoa kukaan hae ja se oma suurin ongelmani. Ei ihmisistä ajatustenlukijoita löydy, jotka vain ilmasta bongaisivat signaalin, että tuolla kaivataan seuraa.
Siis sinänsä se kotihiireily on ongelma ja ei ole. Olen ollut joskus jutussa toisten kotihiirienkin kanssa. Mutta ei vaan jostain syystä napannut. Vaikka kehuivat ja oli kuulemma kiva keskustella ja pelata ym. Halusi yksi jopa tavatakkin. Mutta sitten aloitti suhteen yks kaks jonkun kanssa.
Yhdelle en kelvannut, koska olin liian hyvä ja toiselle koska olin liian huono. 😅 Ei vaan voi voittaa elämässä.
Ei siinä voi muuta kuin nostaa kädet ylös ja nauraa. 😅
Harvemmin käyn ihmisten ilmoilla, kun ei jaksa ihmismassoja kovin paljoa. Käy rasittavaksi pidemmän päälle. Museoissa välillä tulee pyörähdettyä. Sekä nörttikaupoissa. Mutta eipä niissä paikoissa oikein tule juteltua / tutustuttua ihmisiin. Luontoilussa harvemmin törmää ihmisiin. 🤔 Joskus kävin korujentekokursseilla, mutta eipä siinä montaa kertaa ollut.
Eikä treffisivujakaan enää jaksa. Se on semmoista lihatiskillä oloa. Tökitään ja käännellään. Yrität jotain kirjoittaa, niin kukaan ei vastaa kuitenkaan. Sekä kukaan ei oikeasti halua käyttää aikaa tutustumiseen. On varmaan naamassakin sitten vikaa. 🙈
No mutta, tämähän lähti vähän lapasesta. Kiitos kuitenkin pohdinnan aiheesta.
-Aloittaja
Pari keskustelua nyt ei kovin suuri otanta ole. Sanoisin jopa, että aikamoinen tuuri olisi käynyt jos jo noin vähästä olisi tärpännyt.
Ja siis sehän se on, kun ihmisiin ei voi tutustumatta tutustumatta ihmisiin ja viettämättä aikaa ihmisten kanssa. Sun täytyy vain keksiä ne paikat, jossa sinun on luontevinta ihmisiin tutustua.
Nojuu. Eipä se ole. Mietittyäni asiaa enemmän: Osasyy on kanssa se tietty, että itsekkin kiinnostun vain aniharvasta ihmisestä. Ehkä yhdestä per 3 vuotta. Niin ei siinä paljon ole saumoja. 😅
-Aloittaja.
Sekin on "pulma", ainakin jos sen pulmaksi kokee. Itselläni on samaa vikaa, vaikkakin vielä rajummin. En mä ole koko elämäni aikana ollut kovin monesta ihmisestä siinä mielessä kiinnostunut. Mä voin jutella lähes kenelle vaan ja olen sosiaalinen introverttiydestäni huolimatta. Vaan se pelkkä juttelu ei todellakaan tarkoita, että mä siitä ihmisestä romanttisesti tai edes pelkästään seksuaalisesti kiinnostuisin. Mä nyt vaan olen hitaasti lämpenevää sorttia, joka ei helposti päästä oikeasti lähelleen. Mut on helppo oppia tuntemaan pintapuolisesti, mutta yhtään syvemmin mut tuntee hyvin harva.
Oma viimeisin parisuhteeni, joka kesti 8 vuotta, alkoi nettipelistä. Mä myös tunnen aika paljonkin peleissä syntyneitä pariskuntia. Vaan ei niitäkään oikein voi deittipalveluina lähestyä, sillä silloin sieltä ei luultavasti seuraa löydy. Sen tutustumisen pitää lähteä muulta tasolta.
Tuo tupakoin ja viina ovat asioita, jotka jakavat ihmisiä. Mun eksäni poltti, mutta ehdottomasti mielummin ottaisin miehen, joka ei polta. Varsinkin kun siitä on jo kolme vuotta, kun olen viimeksi joutunut tupakkaa haistelemaan, niin ajatus ei suuremmin houkuta.
Sä sanoit olevasi "suhteellisen raitis". Mitähän sekin sitten tarkottaa? Itselleni ryyppääminen on melkeinpä se suurin turn off miehessä. Kaljan pari voi aina välillä ottaa, mutta en mä juuri jaksa humalaista katella. En ole itsekään absolutisti ja otan jos tuntuu siltä. Viimeksi vaan tuntui siltä pari vuotta sitten ja sitä ennen siitä noin vuosi aiemmin.
En juurikaan juo. Skumppalasillisen juhlapäivinä ja kotikaljaa jouluruuan kanssa melkein ainoastaan. Tosin nyt tulee mentyä muutamalle parin työkaverin kanssa. Toiseen olen ihastunutkin, mutta hän on ihan eri kaliiperia muhun verrattuna eikä oikein olla jutussakaan nykyään. Niin en usko että häntä voisi vähempää kiinnostaa. Varsinkin kun käytös tuntuu muuttuneen Juhannuksen jälkeen, löysi varmaan itselleen jonkun. Sen verran on ihana ja hieno ihminen kuitenkin. Kaipa tässä sitten menee seuraavat kolme vuotta ennenkuin törmää seuraavaan...
-Aloittaja
Kyllähän se tuli todistettua lauantaina. En vain kelpaa, vaikka olisin voinut odottaa. Sekä ihmiset on kaksnaamaisia pelaavia pas**aisia. Taas kehuttiin ihanaksi ja hienoksi, ei haluta mukamas loukata. Annetaan suukkoja, mutta samalla sanotaan, että on rakastunut jo johonkuhun. No, ei siinä, toivon kaikkea hyvää hänelle ja hänen uudelle rakkaalleen. Siinä on hyvä alku jo, kun on rakastunut yhteen ja suukottaa toista. Eipä niitä tunteita voi pakottaakkaan. Mutta ei jaksa enää selkäänpuukottamisia. Pitäkää tunkkinne.
-Aloittaja.
Tupakoitsijat ei kiinnosta. Paljon pelaavat ei kiinnosta. Viinaan mieltyneet ei kiinnosta.
Kotona viihtyminen on plussaa ja luonnossa viihtyminen on plussaa.
naisten alotteita on turha odotella, ujo mies ei naista saa ollenkaan. Pitää itse lähestyä ja olla välittämättä niistä sadoista pakeista niin lopulta löytää sit jonkun kenen kanssa synkkaa jne.
Tuo on totta. Jos joku lähestyy niin todennäköisemmin sellainen vaihtelunhaluinen nopeasti kyllästyvä. Ne parhaiten sopivat on yhtä ujoja.
Ei tarvitse mitenkään erityisesti lähestyä, ainakaan jos on jossain määrin tuttu. Riittää, että tekee itsensä lähestyttäväksi. Se kuitenkin on taitolaji, jota moni ei osaa.
Ai niin terveisin ujo nainen, jonka kailli 3 parisuhdetta ovat alkaneen hänen omasta aloitteestaan.
Suomessa luokkaa puolet naisista eivät enää kaipaa miestä sen jälkeen, kun lapset on hankittu, joten yksinäisiä miehiä on paljon. Raittius tai tupakoimattomuus siinä mitään auta. Jos pystyt tarjoamaan naiselle haluamiaan viihdykkeitä vuositasolla 40k€ ylöspäin, se alkaa auttamaan. Normaali duunari joutuu tyytymään halpamaiden tuontivaimoihin.
Höpöhöpö. Jos mies on kätevä käsistään ja hyväluontoinen kyllä ottajia löytyy.
Paremmin onnistuu länsimaiden ulkopuolella.
Tosin alat olla jo 10v myöhässä, mutta jos ei yritä - ei varmasti saa (pettyäkkään).
Suurin osa länsimaisesta parisuhteista on "hyötyä minulle" suhteita.
Tosin samaa on toki kaikkialla, mutta enemmän määrällisesti lännessä.
Perheiden auringonlaskun maanosassa.
Sosiaalijärjestelmä täällä on se ongelma. Työntekoa vieroksuvat naiset kaipaavat pelkkää lompakkoa ja sen saa sossusta. Miehen pitää olla huomattavan menestynyt, että pystyy tekemään naiselle niin paljon paremman elatustarjouksen, että seurakin alkaa kelpaamaan.
Halaa puita metsässä, siitä saat läheisyyttä.
Älä kuitenkaan heitä palavia natsoja metsään, ettei tule metsäpaloja.
Tottakai kelpaat, täytyy löytyä vain vastinpari.
Kuten tuhkakuppi.
Laitanpa tähän omia yleisiä havaintojani ihmisten pariutumisesta (myös omastani). Taustaksi sen verran, että olen itsekin semisti introvertti (tai ehkä vähän enemmänkin kuin semisti) nörtti, mutta nainen.
Jos haluaa ihan oikeasti oppia jotain ihmisten pariutumisesta (ja samalla itsestään ja omista mahdollisista ongelmakohdistaan), niin sitä touhua kannattaa seurata neutraalisti sivusta. Olla siis yrittämättäkään etsiä itselleen seuraa, vaan vain on ja katselee ympärilleen, vailla tuomitsemista, luokittelua ja ennakko-olettamia. Ulkopuolinen tarkaavainen tarkkailija yleensä huomaa ihmisten keskikinäisen kiinnostuksen paljon nopeammin kuin nämä itse. Ulkopuolinen kun näkee molempien osapuolten käytöksen.
Varsinkin meidän semisti tai enemmän introverttien ja hieman ujojenkin touhu on usein kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Se ei todellakaan mene niin, että toinen vain lähestyy ja toinen joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen ja se on siinä. Homma ei mene lähellekään noin vaan se on tietynlaista hidasta eliden kautta avautumista molemmin puolin. Toinen lähestyy, toinen ilmaisee lähestymisen olevan ok ja uttaa sen lähestymisen vastaan, sitten taas toinen ilmaisee omaa lähestyttävyyttään ja toinen reagoi siihen. Varsinkin alussa, jos se lähestyttävyyden ilmaiseminen ja lähestymisen hyväksyminen jää ilmaisematta tai on epäselvää, niin semisti introvertti voi ottaa pari kolme askelta taaksepäin ja olla kauempana, kuin oli aloittaessaan lähestymisen. Jos sitä seuraa neutraaline sivusta, eikä setu kummankaan puolelle, niin huomaa aika helpostikin niitä kohtia, joissa menee pieleen. Voi jopa tajuta, että että itsekin olisi torjunut jonkun lähestymisen ja miksi niin.
Mitä sitten noihin palstalla kovasti viljeltyihin jännämiehiin ja muihin tulee, niin he ovat ihan oma lukunsa. Jokainen semisti introvertti ja ujokin tietää, että joskus avoin huomio ja kiinnostus on tuntunut mukavalta. Itse kun ei todellakaan osaa olla sitä ja niitä ei yleensä itsensä kaltaisilta saa. Tuntuu hyvältä, jos asiat ja niiden tulkitseminen on joskus helppoa. Miehetkin tosiaan sortuvat tähän ihan samaan, kuten nyt aloittajallekin on ilmeisesti useamman kerran käynyt. Jossain kohtaa semisti introvertti kuitenkin yleensä toteaa, etteivät ne avoimet huomionosoitukset niin mukavia olekaan ja niistä tulee loppupeleisssä ikävä olo. Niissä kun ollaan lopulta lähes aina niin kovin eri aaltopituudella.
Noniin. Aina vain paranee. Nyt se sama nainen, kuka vannoi rakkauttaan siihen toiseen soitteli kännissä. Selitti ettei se ollutkaan niin kiva ihminen ja itki, että mä olen aina kohdellut sitä hyvin, ja toivoi kunpa hän löytäisi jonkun samanlaisen kuin minä. Vi**u mitä touhua. Haluaa samanlaisen kuin meikä, muttei kuitenkaan mua. Käskin painua hel***tiin. Onneksi on kesäloma, niin voi riipaista kunnon kännin päälle pitkästä aikaa. Vi***taa ihan saa****sti.
-Aloittaja.
Olisit sanonut suoraan, että hei tässä olis alkuperäinenkin tarjolla, miksi tyytyisit kopioihin :D
Tahtoo sanoa, että ehkä se oli sen naisen tapa sanoa, että pitää sinusta ja haluaisi olla kanssasi. Itse en ainakaan voisi sitä suoraan miehelle sanoa, niin saattaisin möläyttää just jotain noin typerää.
Lisäksi tuon heiton olisit vielä pystynyt heittämään vitsiksi, jos toivottua vastakaikua olisi tullut ja näin molemmat olisivat säilyttäneet kasvonsakin.