En jaksaisi nousta sängystä. Itkettää. Hermot riekaleina. Tuntuu vaan siltä, että olen joutunut liian kauan jaksamaan. Osaltaan siihen on vaikuttanut se, että olen ollut niin kauan yksin. En halunnut kuin yhden, hän käänsi selkänsä. Olisin halunnut antaa kaiken rakkauteni hänelle, hän ei siinä nähnyt arvoa. Viisi vuotta jo kestänyt. Ruoka ei maistu ja elämänilo on kadonnut kokonaan. Pitäisi puurtaa tämän yksinäisen elämän eteen? Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Harmittaa olla tällainen viallinen yksilö, joka on sairastunut masennukseen. Kukaan ympärilläni ei tiedä, kuinka huonosti voin. Ja tietysti muiden seurassa olen pirteämpi ja pystyn olemaan ns. normaalisti.
Millä jaksaisin?
Anonyymi
1083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoitit käänsi selkänsä. Onko tämä vain sinun luulo vai juttelitteko asiat selviksi?
Ei juteltu asiaa selvksi kun hän ei oleen viikko kausiin halunnut jutelma kunnolla. Aina muka kiirettä. Aloin olla hänelle riippa. Piti se lopulta uskoo. Mut minkäs teet jos ei vaa meinaa jaksaa ilman häntä..
Vastaus ei sitten ollut aloittajalta. Vuosien varrella hän on tullut elämääni aina uudestaan. Ja lähtenyt myös pois. Ei hän ole mitään selittänyt, kääntänyt vaan kylmästi aina selkänsä. Joskus on sanonut jotain, "että tämä oli nyt tässä" tms, kun on loukkaantunut jostain. En saa sanoa mitään negatiivistä hänen käytöksestään. Tai siis totuutta siitä. Olen tästä tullut tulokseen, että eri asioita toisistamme haluamme. Ei ole ollut helppoa saada itseäni nousemaan jaloilleni niiden hylkäämisten jälkeen. En edes ymmärrä itse, miten olen lähtenyt kerta toisen jälkeen uudelleen uskomaan häneen. Olen taas miettinyt, että yrittäisinkö vaan välttyä näkemästä, josko sitten vähän helpottaisi? Kurjaa kun on niin kiinni hänessä, eikä muut kiinnosta. Kaipaan niin paljon kaikkea, mitä voisi suhteessa ollessa olla. Tänään on se päivä taas, kun herättyäni aloin itkemään. Väsyttää ja annan itseni huilata tänään. Eilinen reissu ja autossa istuminen oli kyllä rankkaa. Ehkä jossain vaiheessa totun siihen, että jäin yksin. Ap
Mikäs se eilinen autoreissu oli.
:( olet varmasti suloinen ja hyväsydäminen ihminen🐥🌸 Älä luovuta, kaikki kääntyy vielä hyväksi!
Kiitos, sinä empaattinen ihminen ❤️ Yritän olla optimistinen, mutta välillä väsyn ja romahdan. Ap
Taidan tietää kuka aloittaja voi olla . Vika on minussa . Kun en voinut missään keskustella kanssasi rauhassa . Oli vaan pakko luovuttaa .
Ei tainnut osua. Kyllä mahdollisuus keskusteluun oli.
Toivottavasti et kuvittele tietäväsi kenelle kirjoitat.
Sähän oot jo voiton puolella kun nouset sieltä sängystä . Pienin askelin.