Ja tarkoitan tässä nyt sellaista vaihetta kun ei ole vielä perhettä perustanut. Yritän tässä päästä ammattia opiskelemaan, mutta vaikeaa on päästä alkuun kun firmat eivät ota oppisopimuksella. Toinen vaihtoehto on yrittää hommata joku väliaikainen työ, mutta siinä joutuu vain vuokrafirmojen riepoteltavaksi. Vanhat kaverit jätin kun haluan päästä elämässä eteenpäin. Sukuun ja perheeseen vähän huonot välit, mutta niitä kyl yritän parantaa. Yhteiskunnassa miehet tuntuu olevan lähinnä orjuutettu isojen firmojen ja byrokratian rattaisiin. Kyllä se silti hieno on välillä täällä kaupungissakin nähdä vilauksen miehestä, joka ei ole sieluaan myynyt vaan seisoo omilla jaloillaan ja vannoo kodin ja uskonnon nimeen. Yhteisöllisyyttö kaipaa ja sitö mielellään rakentaa tulevaisuudessa, mutta nyt on tällainen vaihe. Ei aikaisemmat elämänvalinnat hirveästi ole antanut niitettävää tälle päivälle, mutta virheistä oppii.
Alkaa olla tolkunmiehellä aika yksinäistä nykyaikana
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koulutukseen vaan, ammatinvalinnanohjaukseen!
Ammatti on jo selvillä ja mahdollistaa myös yrittäjänä toimimisen mutta koulut ja oppisopimukset vaikee saada rullaamaan eteenpäin. Kyllä täällä taistella joutuu että pääsee edes jonkinmoiseen mielekkääseen työhön. Intoa riittää kyllä mutta ainainen soittelu ja hakemusten kirjoittelu turhauttaa. Ihminen kuitenkin tehty siihe että lähtee kotoa ja tapaa ihmisiä, ei ruudun tuijottelu ja puhelimessa roikkuminen hääviä ole. No ainakin tietää mitä ei ainakaan halua tehdä