Unet terapiana

Moi, olen 51v nainen. Minulla on ollut todella rankka lapsuus, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja päihteitä perheessä.
Taistelin itseni eteenpäin, hankin tutkinnon, hyvän työn ja perustin perheen.
Noin 4 vuotta sitten aloin voimaan todella pahoin, hakeuduin hoitoon ja sitäkautta terapiaan, aloitin masennuslääkityksen.

Matkan alussa jo tuli tarve lähteä pois silloisesta parisuhteesta/avioliitosta, jonka tajusin olevan sairas. Ja niin tein. Tajusin olevani läheisriippuvainen ja traumatisoitunut.

Jatkoin terapiaa, vaihdoin terapeuttia 2x. Sitten en enää jaksanut taas hakea uutta, jonka kanssa voisin tuntea edistyväni.

Nyt viimeisen 3 kk ajan, kun olen voinut levätä töistä, joita on paljon ja hain omaa lomaa etten pala loppuun, olen nukkunut älyttömästi.
Unet ovat olleet matka eri tilanteisiin elämässä, ne eivät ole painajaisia, vaan ikäänkuin läpileikkaus lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta, konkreettisia unia joissa on juoni. ne ovat jännittäviä, helpottavia, järkyttäviä, ja aina niissä on totuudenpohja.

Olen tosi väsynyt ja vaikka nukun paljon (12-14h/vrk), se ei ole lepoa.

Unet ovat avanneet paljon haavoja, lohduttaneet ja auttaneet ymmärtämään sekä muistamaan tapahtumia.

Minusta tuntuu että se paras terapeutti onkin minä itse, ja unimaailma, jossa käsittelen kipeitä asioita. Usein niissä unissa on lapsi, jonka tunnistan olevani minä itse, samoin nuori, kun aikuisuuteen päästään, ovat ne jo edesmenneet ihmiset jotka minua kaltoinkohtelivat, elossa ja yrittävät vaikuttaa minuun, mutta minä en suostu ja ikäänkuin heitän heidät pois elämästäni.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia?