onko nimeä tällä

Enpä tiedä. Olen tuota samaa asiaa itsekin miettinyt ihan omakohtaisesti. Minulla, jos kenellä on tästä psykologisesta ilmiöstä kokemusta. Koska olen itsekin tehnyt niin. Mutta oletan, että sen taustalla on huonot kokemukset jostakin, joka jää ihmisen psyyken sisälle, ja jos sitä ei ole päässyt koskaan mitenkään purkamaan, ne kasaantuvat ihmisen sisälle ja tulevat takautumina uudestaan mieleen. Mikä tahansa ärsyke, tai ns. trigger saattaa laukaista ne. Lapsuudenaikana omissa perhesuhteissa ja ilmapiirissä olleet tilanteet ja olosuhteet, tai se, ettei ole saanut, tai voinut ilmaisemaan omia mielipiteitään ja omia tunteitaan tekee ihmisestä itseensä sulkeutuvan ja hiljaisen niin, että patoaa kaikki aiemmin koetutkin tunteet sisälleen. Jos elämässä tulee paljon pahoja pettymyksiä, tai muiden ihmisten osalta itseen kohdistuvaa loukkaamista, kiusaamista, tai nöyryyttämistä, niin niistä kertyy sisälle negatiivisia tunteita, jotka saattavat kasaantua. Monet muistot, takaumat ja triggerit aiheuttavat voimakkaita tunteita, surusta, katkeruuteen ja voimakkaaseen vihaan asti. Itse pyrin kirjoittamalla purkamaan omia tunteita. Aina se ei vaan onnistu välttämättä luovasti, eikä positiivisestikaan.

En ole narsisti. Tai ainakaan en usko olevani. Rikottu sielu ehkä. Tai ehkä jotakin on minussa särkynyt elämän matkan varrella ja sen aikana. Myös hyväksikäytetyksi joutumisen takia. Ja sen myönnän, että lapsuuden ja nuoruuden, sekä myös aikuistuessakin koetut vaikeat asiat heijastuvat ehkä minussa kyvyttömyytenä päästää irti negatiivisista kokemuksista, sekä ilmaista, avautua tai kertoa niistä.

En menisi näistä asioista koskaan kertomaan terveysalan ihmisille, koska en todellakaan usko ja luota psykiatriaan, ja sillä alalla toimiviin hoitajiin tai muihin henkilöihin. Sen verran huonoja kokemuksia ja pettymyksiä on tältä saralta kertynyt, että jotakin olen sentään oppinut. Eivätkä alalla toimivat yleensä välitä mitään kohtaamistaan ihmisistä, eivätkä pidä heitä tasaveroisesti kohdattavina ihmisinä. Hoitomenetelmät ovat lähinnä vain lääkitystä tyhjänpäiväistä jutustelua. Oireiden taustalla olevat syyt eivät mt-alalla toimivia kiinnosta. Siinä ehkä joitakin syitä, miksi suhtaudun kriittisesti suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Mutta tämä on vain minun näkemykseni asiasta.

Anteeksi edelliseen tulleet kirjoitusvirheet! Jäi joitakin sanoja, kuten "ja" pois viimeisistä lauseista.

Pahoitteluni.

Lisäyksenä edelliseen, koska joitakin asioita jäi tekstistä pois. Asioiden ja tunteiden kasaantumisesta ihmisen sisälle, niiden on myös joskus pakko päästä ja purkautua sieltä pois. Tavalla tai toisella. Muuten tunteista, surusta, katkeruudesta, ja vihasta tulee vieläkin sietämättömämpiä ja voivat muuttua masennukseksi ja itsetuhoisuudeksi.

Vihakin on hyväksyttävä tunne, jos se vain pysyy omassa kontrollissa. Ja oikeutettua, jos sille ja sen osoittamiselle on hyvät syyt ja perusteet. Ja jos ihminen pysyy totuudessa ja toimii eettisiä ja moraalisia periaatteita noudattaen.

Itselleni totuudessa pysyminen ja rehellisenä oleminen ovat tärkeitä arvoja. Ja olen aina pyrkinyt totuudellisuuteen. Ja taistelemaan oikeiden asioiden ja arvojen puolesta.

ite oon tällainen ihminen joka ei suutu mistään ja kestää kaiken, mut vaan purkaan kaikki sit kerralla pois ja siitä ei yleensä hyvää seuraa... selitys mulla on ainoastaan tähän miks toimin näin.. kun en saa suun vouroa silloin kun asiasta keskustellaan... kyllä itteäki ihmetyttää porukan reaktiot ku saatan ruveta viikon päästä meuhkaan asioista joita muut ei enään edes muista..

keba

Erehdyin kerran neuvomaan hyvää kaveriani reissulla kun hän oli laittamassa ruokaa, olimme hyvässä yhteisymmärryksessä ja hyvällä tuulella, se oli aivan vilpitön kehoitus joka oli tarkoitettu kaikkien hyväksi, eikä siitä olisi juurikaan mitään ylimääräistä vaivaa. Hän meni siitä vaiteliaaksi mutta ei sanonut mitään. Vuoden päästä sanoi ohimennen että oli hyvin lähellä ettei 'hakannut' minua silloin sillä paistinpannulla. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ja sanon nyt tämän vain ja ainoastaan juuri niinkuin asia oli, tiedän että hän saisi raivokohtauksen tästäkin ja olisi taas tappomielellä.

Yritän vielä selventää sitä, mistä aloittajan nostamassa ilmiössä voi olla kyse. Yleensä tämähän johtuu persoonallisuuden piirteistä, lapsuudenaikaisista olosuhteista ja tunteiden säätelyyn liittyvistä asioista.

Jos ihminen joutuu jo lapsena olemaan sellaisessa perheessä, jossa on narsistisia, tai psykopaattisia piirteitä omaavat vanhemmat, jotka alistavat ja dominoivat omaa lastaan, niin lapsesta tulee monessa tapauksessa hiljainen, ujo ja arka sosiaalisessa mielessä. Monesti käy niin, että jos omat vanhemmat nujertavat oman lapsensa omalla käytöksellään, tai eivät esim. anna oman lapsensa ilmaista itseään, tai kasvaa normaalilla tavalla, niin lapsi oppii, että olemalla hiljaa, ylikiltti, olemalla näkymätön ja tekemällä aina kaiken muita miellyttääkseen, pääsee helpommalla. Kyse on myös vääristä opituista roolimalleista.

Ylikiltteydestä ja ns. ujoudesta ei ole koskaan kenellekään mitään hyötyä. Useimmat joutuvat päiväkodissa, kouluissa ja työelämässä kiusatuiksi. Hiljaiset ihmiset joutuvat monta kertaa ennemmin kiusatuiksi ja syrjityiksi. Kun niitä kokemuksia alkaa tulla ja kertyä liikaa ja liian usein; ja esim. tulee alaspäin painetuksi ja nujerretuksi, tai mitätöidyksi, niistä kaikista kokemuksista kertyy ihmisen sisälle valtava möykky, tai psykologinen tulppa monenlaisine erilaisine tunteineen, niin surun, katkeruuden, vihan ja kostonkin tunteine. Jotka yksilö vielä tuossa vaiheessa patoaa sisälleen.

Jossakin vaiheessa se ihminen, joka on ehkä ollut koko ikänsä ylikiltti, tunnollinen, muita aina ajatteleva, toisten eteen tekevä henkilö, joutuessaan kokemaan liian monta kertaa jyrätyksi tulemista, huonoa kohtelua, tai kiusaamista, saa siitä lopulta tarpeekseen. Ja se sisälle kertynyt tulppa alkaakin purkautua. Eikä se ihminen enää jaksa olla se kiltti, ystävällinen, kohtelias ja muita ajatteleva. Sisälle padotut tunteet tulevat ennemmin tai myöhemmin ulos, joko hallitusti, tai vähemmän hallitusti ja muita ihmisiä miellyttävällä tavalla.

Se. miten hyvin muut ihmiset ymmärtävät toisen ihmisen kummallista käytöstä, tai hyväksyvät sen, riippuu siitä, miten hyvin ihmiset ovat valmiita ymmärtämään, että monet ihmisen käytökseen liittyvät piirteet johtuvat ja juontavat ihmisen elämän alkutaipaleella, lapsuuden varttumisessa ja perheolosuhteissa olleista asioista ja tapahtumista. Ts. myös kaikessa ihmisen elämän ja menneisyyden historiassa tapahtuneista asioista ja niiden vaikutuksesta ihmisen psyykeen, tunne-elämään ja persoonaan. Ns. ihmisen kehityskaaresta. Joku voi toki keksiä sille vaikka mitä diagnooseja ja nimiä. Minusta niillä ei ole mitään merkitystä. Vaan sillä, että miten hyvin ymmärtää reaktioiden, tunteiden, ja tekojen taustalla olevia tekijöitä ja ihmisen elämässä tapahtuneita asioita.

Monet ylikiltit joutuvat elämässään paitsi kiusatuiksi, niin myös hyväksikäytetyiksi, joko henkisessä, taloudellisessa, tai seksuaalisessa mielessä. He eivät opi ns. pitämään omia puoliaan ja suojelemaan omaa koskemattomuuttaan.

Siksi, juuri tästä syystä, ylikiltteydestä ja muiden miellyttämisen tarpeesta, mukautumisesta aina muiden asettamiin toiveisiin, ei ole koskaan ihmiselle mitään hyötyä.

Puhun omasta kokemuksesta.

Kiltti ihminen haluaa olla muille mieliksi ja kun hän saakin jotain negatiivista jonka hän itse kokee ja huomaa vääryydeksi itseään kohtaan, mutta kuitenkin hän on edelleen se kiltti ja hyväksyy sen vääryyden tapahtuvaksi itseään kohtaan ja on edelleenkin se kiltti. Siis jos hän haluaa varjella omaa kiltteyttään ja mainettaan kilttinä ja hyväntahtoisena ihmisenä. Jos hän ei ymmärrä että häntä kohdeltiin väärin tai hyväksikäytettiin, se ei vaikuta.

Ehken kiltti on kiltti alussa, mutta aina kun vääryys tai hyväksikäyttäminen tapahtuu ja kiltti itse tajuaa sen, hänen perusolemuksensa ja ajatusmaailmansa alkaa pikkuhiljaa muuttumaan ja kun hän tarpeeksi paljon joutuu kärsimään ja saa siitä tarpeekseen, hän muuttuukin totaalisesti ilkeäksi ja laittaakin muut kärsimään.

On. Se ikäänkuin kasvoi lohkolaisesta lahkolaiseksi. Melko varma tieto tämä takaperoisestikin.

Tietysti entinen kiltti voi kohdistaa ja usein kohdistaakin varmaan ilkeytensä itseään heikompiin jopa lapsiinkin. Sehän on ollut asetelma alusta lähtien vahvemmat osoittavat valtaansa heikompaa kohtaan ja osoittavat olevansa auktoriteetti hänelle.

Toisaalta kiltti voi käyttää sitä kiltin mainettaan itse hyväkseen ollessaan ilkeä tietyille, muut todistavat että hän on hyvätahtoinen mutta ne, joille hän saattaakin kostaa eivät saa ääntään kuuluviin. Kiltillä voi muodostua kiltin persoonan rinnalle ilkeä persoona jotka vuorottelevat riippuen kuka edessä seisoo.

Kiusattujen joukko täytyy vain olla aina huoattavasti pienempi kuin se toinen joille hän on kiltti, ettei tule liian monia todistajia sille että kiltti olisikin ilkeä.