Jos mun pikkuinen

Joku päivä oikeus voittaa. Jumala kostaa kyllä. Hän ei ole pelkästään taivaan Jumala, hän on myös tuomari. Se päivä koittaa vielä. Jumala on meidät luonut.

Psyykkinen väkivalta on ollut paljon. En edes halua miettiä niitä traumoja mitä tästä kaikesta aiheutuu. En pysty miettimään niitä. Luotan ettet ole tässä mukana vaikka kostaa voisitkin. Ei ainakaan se tyttö joka siellä katukiveyksellä istui kanssani.

Liian pieni. Muistathan nämä sanat kultaseni, ovat sulle entuudestaan tuttuja.

Tässä kuitenkin kaikki suomalaisia paitsi se yksi intialainen. Meidän kolmen tarinaa on vain hyväksikäytetty että nousisimme toisiamme vastaan. Siellä bileissä 2005 oli paljon väkeä. Myös Zaida. Mutta sitä mitä tapahtui sen jälkeen en tiedä. Tiedän vain että et yhtäkkiä tuntenutkaan. Se oli hämmentävää. Siksi mietin oliko sulla jotain mua vastaan.

Mulle kerran joku Mikael tuli postissa ollessa töissä sanomaan että riudun rakkaudesta sinuun. Se tuli täysin puskista myös. Tutustuminen on ihan jees. Tässä rikoksessa paljon teinejä mukana. Se saa miettimään. Mikä saa heidät rikoksen polulle?

Jäin oman itseni kautta miettimään tunteitani Tuulikkiin. Nyt ne käsitelty mutta sekin tuska on muistissa. Vähän kuin Riikka jäi elämänrakkauteen kiinni vaikkei ehkä edes tuntenut hyvin. Se on se kemiallinen riippuvuus aivoissa myös paljon mutta siihen lisäksi tunne haavat. Jokainen joudumme valitsemaan. Jos valinta on hyvää kohti vaikka voimakkaan taistelun kautta niin se on oikein. Me joudumme taistelemaan omaa pahuutta vastaan. Sitä on vapauden riisto ja elämän riisto toiselta. Minun suruni liittyy elämänkumppanin puuttumiseen mutta elämäni ei ole ollut rakkaudeton.

Ja ajattelen oikeasti niin että jos on vaikka 100 seksikummpania mutta ei ole kokenut rakkautta on köyhempi kuin se jolla on yksi ja kokenut rakkautta. Miksi ajattelen rakkautta? Koska se on se mikä elämässä merkitsee ja tekee mielekkään. Ihan arkinen rakkaus näkyy välittämisenä ja luottamisena.

Sitä jäin miettimään onko mun elämää ohjailtu. Siellä on kummallisia peräytymisiä. Niinkuin Leena. Mutta ehkä mun tunteet sitten pilasi sen. Koska ihastuin niin se ystävyys kävi vaikeaksi.

Tuomiot tulee olemaan paljon. Tässä on tarkoituksella tuhottu elämiä. Kukaan ei voi vedota olevansa näytelmässä josta ei tiennyt. Täytyy raksuttaa jossain vaiheessa että on rikoksissa mukana. Ne rikokset ovat lapsia, nuoria ja aikuisia kohtaan traumaattisia. Jokainen valesuviseuroissa Lopella ollut ei tajua olevansa rikoksessa mukana mutta nämä kandeiksi pukeutuneet teinit.. heidän on pakko tietää.

Osalla on omia lapsia enkä voi olla miettimättä minkälainen monsteri traumatisoi lasta kun imettää omaansa?

Haluisin sanoa että vaikka vedät itsesi äärirajoille niin älä anna sen aikaista itseäsi kaikelta muulta. Elämässä on paljon hyviäkin asioita mutta ihminen voi löytää itsestään myös tukahdutettuja ja kätkettyjä puolia. Myös hyviä sellaisia.

Sokaista

Tietääkö ihminen lopulta mitä tahtoo? Joskus joudumme valitsemaan pakon edessä kuten ukrainalainen teini Vasili, joka valitsi isänmaansa puolustamisen. Mikään ei ole niin turhaa kuin sota.

En tiedä olisiko minusta ollut Vasilin päätökseen. Olen hieman liian kyyninen ja skeptinen mutta en tiedä valintaani silti etukäteen sillä se on aina hetkeen sidottu. Yritän kurottaa hyvän puoleen vaikka välillä pahuus on kuin musta aukko, joka imee puoleensa.

Se, että hyvyyden määrä on aina yhtä paljon on vaikea muistaa.

Mitä yhteistä?

Tutustu tähän lyhyeen henkilöön paremmin?