Yksinäisellä on aikaa itselleen. Voi mennä ja tulla miten tahtoo. Toisinaan sitä kuitenkin kaipaa ympärilleen ihmisiä ja elämää. Yksinkin voi lähteä vaikka ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista maisemista. Lukeminen myös kannattaa. Muutama vuosi sitten luin tuon hauskan Supernaiivi -kirjan.
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k."
"Kaikki tuntui merkityksettömältä. Aivan yhtäkkiä. Oma elämäni, muiden elämäni, eläimien ja kasvien elämä, koko maailma. Missään ei ollut enää mitään järkeä."
"Melko pian aloin aavistella, että vaikeuksillani oli suora yhteys siihen, että täytin 25 vuotta enkä oikein pystynyt hyväksymään sitä. Olen jo pitkään tuntenut jonkinlaista huolta vanhenemisesta."
"Minulla on kaksi ystävää. Yksi huono ja yksi hyvä. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k."
"Kaikki tuntui merkityksettömältä. Aivan yhtäkkiä. Oma elämäni, muiden elämäni, eläimien ja kasvien elämä, koko maailma. Missään ei ollut enää mitään järkeä."
"Melko pian aloin aavistella, että vaikeuksillani oli suora yhteys siihen, että täytin 25 vuotta enkä oikein pystynyt hyväksymään sitä. Olen jo pitkään tuntenut jonkinlaista huolta vanhenemisesta."
Vastaukset 1
Vanhimmat
On kyllä aivan totta että yksinäisellä on vapaus nauttia elämästään, mutta silti tietää, ettei näin voi elää elämäänsä loppuun asti. Aika pulmallinen tilanne. En tiedä miten itse ratkaisen tuon ongelman sitten kun aika tulee. Toivottavasti en kuitenkaan jää yksin loppuelämäkseni. Mutta nyt tulee kesä enkä aio vielä moneen vuoteen murehtia tuollaisia asioita. Yksin on myös mukava mennä rannalle ja uimaan ja katselemaan kauniita ihmisiä. Hyvää kesää kaikille!