Olethan sä kertakaikkisen valloittava ihminen ja vaikutat minuun tahattomasti, vaikka en sen kesäkuisen en halua seurustella jälkeen haluaisi antaa vaikuttaa.
Ja S**keli flirttailetkin vielä välillä. En tiedä paikkaatko erossa haavoittunutta minää vai oletko vain naisen kaipeessa. 😉 En arvostele, en ole itse yhtään sen parempi eikä flirtti ole millään tavalla paha asia edes.
Muistan vielä ne halaukset, ja ne tuntui vaan niin hyvältä, vaikka oli vain kaverin halaus kaverille. Lähelläsi olo saa kuitenkin minussa aikaa kipua, koska lähellä on mitä eniten tarvitsisin ja samalla tiedän ettei siihen ole mahdollisuutta millään tavalla. Koska pidän sinusta myös ihmisenä paljon, ja seurassasi on mukava olla, keikun aikamoisessa ristiriitojen aallokossa. Tunne kantaisi, jos pääsisi laudalla aallon harjalle ja antaisi mennä, mutta kun olen aallokossa ilman lautaa minkä päälle voisi edes yrittää nousta. Aallot heittää minua miten haluavat, onneksi olen kokenut ja kestävä uimari.
Ymmärrän ei:n enkä jaksa tunnelooppia. Tuskin näemme vähään aikaan, se voi auttaa siinä että unohdut mielestäni? Tai sitten ei. 😂 Olen miettinyt asiaa paljon, ja minulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hankkia FWB (ekaa kertaa elämässäni). Ehkä se purkaa tätä valtoimenaan pursuavaa seksuaalisuutta (joka on aika rasittava ilmiö, kun ei ole paria) ja tarvetta olla iholla ja lähellä. Minun on pakko päästää irti, ja mennä kauemmas sinusta, koska en jaksa jäädä näin kipeään tilaan. Haluaisin oikean molemmin puolisen rakkauden, en pelkkää rakastajaa, muttei tässä ole juuri vaihtoehtoja tunneloopille. Jos onnistun ja hankin itselleni hellän rakastajan, ehkä syksyllä kun taas näemme, osaan jo suhtautua sinuun neutraalimmin?
Anteeksi, että sanon näitä asioita ”ääneen”. En voi muuta. Olet ihana ja tunteeni ei ole vielä hävinneet, mutta kun toivo on mennyt, en halua jäädä asumaan kipuun mitä rakkauden vajeessa oleminen teettää. Onneksi loma alkaa kohta!
Ja S**keli flirttailetkin vielä välillä. En tiedä paikkaatko erossa haavoittunutta minää vai oletko vain naisen kaipeessa. 😉 En arvostele, en ole itse yhtään sen parempi eikä flirtti ole millään tavalla paha asia edes.
Muistan vielä ne halaukset, ja ne tuntui vaan niin hyvältä, vaikka oli vain kaverin halaus kaverille. Lähelläsi olo saa kuitenkin minussa aikaa kipua, koska lähellä on mitä eniten tarvitsisin ja samalla tiedän ettei siihen ole mahdollisuutta millään tavalla. Koska pidän sinusta myös ihmisenä paljon, ja seurassasi on mukava olla, keikun aikamoisessa ristiriitojen aallokossa. Tunne kantaisi, jos pääsisi laudalla aallon harjalle ja antaisi mennä, mutta kun olen aallokossa ilman lautaa minkä päälle voisi edes yrittää nousta. Aallot heittää minua miten haluavat, onneksi olen kokenut ja kestävä uimari.
Ymmärrän ei:n enkä jaksa tunnelooppia. Tuskin näemme vähään aikaan, se voi auttaa siinä että unohdut mielestäni? Tai sitten ei. 😂 Olen miettinyt asiaa paljon, ja minulla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hankkia FWB (ekaa kertaa elämässäni). Ehkä se purkaa tätä valtoimenaan pursuavaa seksuaalisuutta (joka on aika rasittava ilmiö, kun ei ole paria) ja tarvetta olla iholla ja lähellä. Minun on pakko päästää irti, ja mennä kauemmas sinusta, koska en jaksa jäädä näin kipeään tilaan. Haluaisin oikean molemmin puolisen rakkauden, en pelkkää rakastajaa, muttei tässä ole juuri vaihtoehtoja tunneloopille. Jos onnistun ja hankin itselleni hellän rakastajan, ehkä syksyllä kun taas näemme, osaan jo suhtautua sinuun neutraalimmin?
Anteeksi, että sanon näitä asioita ”ääneen”. En voi muuta. Olet ihana ja tunteeni ei ole vielä hävinneet, mutta kun toivo on mennyt, en halua jäädä asumaan kipuun mitä rakkauden vajeessa oleminen teettää. Onneksi loma alkaa kohta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Päätin, että unohdan tämän palstan tai ainakin vähemmän minimiin loman alussa ja laitan treffi-ilmoituksen. Tekstikin on jo kirjoitettu.
Laskeskelin ja taktikoin, ettei aikani riitä molempiin. 🙄 Jotain minun on tehtävä, jotta pääsen tästä tunteesta irti! Oli vähän itsellenikin yllätys, että tämä näin syvältä kirpaisee. 😔Tunteeni oli tainnut syvetä huomaamatta, vähän vahingossa. Ja kun olen sitkeä ihmisläheinen masokisti, en vältä katse kontaktia enkä naamakkain tapaamista.
Sellasta tää elämä vain on. Selviän, mutta kipua kohtaamisesta seuraa, vielä. Joskus olen kuullut, että se mitä ei tapa, vahvistaa. Ehkä tämä on nyt sitä.
Tsemppiä sinulle, olen samankaltaisessa tilanteessa. Unohtaakseeni miehen minun on löydettävä toinen, sellainen joka haluaa olla kanssani.
En välttämättä ole valmis vakavasti otettavaan suhteeseen, niin kauan kuin koen tarvetta unohtaa. En ole välttämättä ole valmis niin kauan kuin hön saa täysin viattomalla vuorovaikutuksellaan sydemeni näin kipeäksi. Onneksi on kyse vain parin kuukauden ihastuksesta, eikä vuosien ”piinasta”, joten asian ohi menemiselläkin on teoriassa joku mahdollisuus onnistua.
Vaihtoehtoja minulla on kaksi uusien miesten kohdalla. Joko on edettävä hyvin hissukseen kohtia oikeaa suhdetta tai sitten haen vain avoimesti pelkkää läheisyyttä ja rakastajan.
Hienosti kirjoitettu tuo aloitus. Peukku sille.
Mulla vastaava kokemus, poistaa kivun.
Jah.
Mitäköhän v***ua. Haistan ironisoitua sarkasmia.
Kaikenlaiset viestintävälineet on keksitty. 💥