Se nuori neitokainen istuskeli torilla kahden miespuolisen henkilön seurassa. En tiedä ovatko he vain ystäviä keskenään, vai minkälainen kuvio on kyseessä.
En ensin huomannut häntä ollenkaan, kun olin jotenkin niin omissa ajatuksissani. Lopulta katseeni sitten osui häneen, vain huomatakseni, että hänkin katsoo suoraan kohti minua. Hän siis katsoi minua jo ennen kuin minä häntä. Vastasin katseeseen ja käänsin katsettani enemmän kohti häntä. Hänellä ei ollut kiire lopettaa. Se katse kesti hieman liian pitkään ollakseen mikään ihan peruskatse. Mielestäni se voidaan laskea ns. pitkäksi katseeksi, ainakin kestonsa puolesta.
Lopulta minä käänsin ensimmäisenä katseeni pois, koska tuntui niin oudolta katsoa toista samalla, vaikka hänellä on muutakin miesseuraa siinä. Ennen kuin menin kauemmaksi, niin muistini mukaan katseemme kohtasivat vielä uudestaankin.
Vähän ajan päästä huomasin hänen katseensa kääntyneen kohti minua useampaankin kertaan, vaikka olin silloin kauempana ja joka kerralla vieläpä eri suunnalla. Kerran hän katsoi jopa olkansa yli takaviistoon kohti minua.
Se minua tässä aika paljonkin hämää, että hän katseli niin tarkkaan minua, käänsi huomionsa minuun, vaikka hänellä oli muutakin miesseuraa siinä.
Monesti aiemminkin olen nähnyt hänet seurueessa, jossa on useitakin nuoria miehiä. Innokkaita piirittäjiä hänellä siis näyttäisi riittävän, tai siltä se ainakin minusta vaikuttaa, kun en voi tietää, että minkälainen kuvio siinä oikein on kyseessä. Onko vain ystävyyttä, vai mistä on kyse. Ei saa kovin vakuuttuneeksi siitä, että voisi olla jotain kiinnostusta meikäläistä kohtaan. Varsinkaan, kun aiemmin ei ole tuommoisia katseita lähietäisyydeltä hänen suunnaltaan tullut. Joitakin kertoja olen kyllä ollut huomaavinani, että kauempaa hän on saattanut minua kohti katsoa, mutta lähempää nähdessä hän on ollut kuin mikäkin jääprinsessa, eikä vahingossakaan edes vilkaisekaan kohti. Jotenkin jopa ylimielisen vaikutelman olen hänestä saattanut lähietäisyydeltä saada, siis ennen tuota viime maanantaita.
Paitsi yhden kerran hän teki aika ystävällisen eleen minulle ja siinä yhteydessä hän myös sanoi minulle yhden ainoan sanan, johon minä myös vastasin lyhyesti. Se on ainoa sana, jonka hän on koskaan minulle puhunut.
Emme ole tuon viime maanantain jälkeen hänen kanssaan nähneet. Tai siis ainakaan minä en ole häntä missään sattunut huomaamaan. Tarkoitan siis tilannetta, jossa molemmat olisimme nähneet toisemme samanaikaisesti.
Ikäeroakin meillä kyllä taitaa olla ihan liikaa. En tiedä, kuuluuko hän niihin, joiden mielestä ikä on vain numero. Mutta minä en mahda sille mitään, että ikää tulee vuosien mittaan koko ajan lisää. Eikä hänkään mahda sille mitään, että sattuu olemaan nuori.
En usko, että juuri se henkilö sattuisi tätä viestiäni koskaan näkemään. Lähinnä kai tämä on itselle jotain terapiaa. Siksi laitan tähän loppuun vielä hyvän kappaleen. Kauniit sanat mielestäni.
Ramones - She talks to rainbows
https://www.youtube.com/watch?v=QHPL2bITRMQ&ab_channel=FSMetal777
En ensin huomannut häntä ollenkaan, kun olin jotenkin niin omissa ajatuksissani. Lopulta katseeni sitten osui häneen, vain huomatakseni, että hänkin katsoo suoraan kohti minua. Hän siis katsoi minua jo ennen kuin minä häntä. Vastasin katseeseen ja käänsin katsettani enemmän kohti häntä. Hänellä ei ollut kiire lopettaa. Se katse kesti hieman liian pitkään ollakseen mikään ihan peruskatse. Mielestäni se voidaan laskea ns. pitkäksi katseeksi, ainakin kestonsa puolesta.
Lopulta minä käänsin ensimmäisenä katseeni pois, koska tuntui niin oudolta katsoa toista samalla, vaikka hänellä on muutakin miesseuraa siinä. Ennen kuin menin kauemmaksi, niin muistini mukaan katseemme kohtasivat vielä uudestaankin.
Vähän ajan päästä huomasin hänen katseensa kääntyneen kohti minua useampaankin kertaan, vaikka olin silloin kauempana ja joka kerralla vieläpä eri suunnalla. Kerran hän katsoi jopa olkansa yli takaviistoon kohti minua.
Se minua tässä aika paljonkin hämää, että hän katseli niin tarkkaan minua, käänsi huomionsa minuun, vaikka hänellä oli muutakin miesseuraa siinä.
Monesti aiemminkin olen nähnyt hänet seurueessa, jossa on useitakin nuoria miehiä. Innokkaita piirittäjiä hänellä siis näyttäisi riittävän, tai siltä se ainakin minusta vaikuttaa, kun en voi tietää, että minkälainen kuvio siinä oikein on kyseessä. Onko vain ystävyyttä, vai mistä on kyse. Ei saa kovin vakuuttuneeksi siitä, että voisi olla jotain kiinnostusta meikäläistä kohtaan. Varsinkaan, kun aiemmin ei ole tuommoisia katseita lähietäisyydeltä hänen suunnaltaan tullut. Joitakin kertoja olen kyllä ollut huomaavinani, että kauempaa hän on saattanut minua kohti katsoa, mutta lähempää nähdessä hän on ollut kuin mikäkin jääprinsessa, eikä vahingossakaan edes vilkaisekaan kohti. Jotenkin jopa ylimielisen vaikutelman olen hänestä saattanut lähietäisyydeltä saada, siis ennen tuota viime maanantaita.
Paitsi yhden kerran hän teki aika ystävällisen eleen minulle ja siinä yhteydessä hän myös sanoi minulle yhden ainoan sanan, johon minä myös vastasin lyhyesti. Se on ainoa sana, jonka hän on koskaan minulle puhunut.
Emme ole tuon viime maanantain jälkeen hänen kanssaan nähneet. Tai siis ainakaan minä en ole häntä missään sattunut huomaamaan. Tarkoitan siis tilannetta, jossa molemmat olisimme nähneet toisemme samanaikaisesti.
Ikäeroakin meillä kyllä taitaa olla ihan liikaa. En tiedä, kuuluuko hän niihin, joiden mielestä ikä on vain numero. Mutta minä en mahda sille mitään, että ikää tulee vuosien mittaan koko ajan lisää. Eikä hänkään mahda sille mitään, että sattuu olemaan nuori.
En usko, että juuri se henkilö sattuisi tätä viestiäni koskaan näkemään. Lähinnä kai tämä on itselle jotain terapiaa. Siksi laitan tähän loppuun vielä hyvän kappaleen. Kauniit sanat mielestäni.
Ramones - She talks to rainbows
https://www.youtube.com/watch?v=QHPL2bITRMQ&ab_channel=FSMetal777
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos naisella on paljon mies ystäviä kannattaa pysyä kaukana, ne eivät pysy vain ystävinä vaan jotain ihan muuta.
Höpö höpö. Tuo ei pidä paikkaansa. Itselläni on ollut paljon kavereita miehissä nuorempana ja ne on tosiaankin pysynyt kavereina. Kyllä on kommentoijan omassa käytöksessä vika, jos ei pysty olemaan toisen sukupuolen kanssa vaan kaveri. Enemmän olisin huolissani tuota ikäerosta. Nainenhan saattaa tuijottaa, koska mies muistuttaa edesmennyttä ukkiaan. Ikä on vaan numero nyt, mutta ei se nuorena sitä ollut.
No en minä nyt sentään hänen ukkinsa voisi olla, vaikka ikivanhasta musalinkistä ehkä semmoista voisi luullakin. Ja olettaisin, että jos hän kuvailemallasi tavalla olisi tuijottanut, niin olisi siinä tapauksessa nopeasti kääntänyt katseensa pois huomatessaan, että katson takaisin.
Mutta jos jotain kiinnostusta hänen suunnaltaan olisikin, niin jotenkin tuntuu, että hän kuitenkin luulee sitä ikäeroa pienemmäksi, kuin mitä se oikeasti onkaan. Minua on monesti sanottu ikäistäni nuoremman näköiseksi. Pelottaa, että säikähtäisi viimeistään siinä vaiheessa, kun asia selviää. Tai vaatisi ainakin sulattelua se tieto. Itsekään en sen neitokaisen ikää tarkalleen tiedä.
Lisää ikivanhaa musiikkia:
Rainbow - Temple of the king
https://www.youtube.com/watch?v=ZUpxniZBb5s&ab_channel=kardoula4ever
Minäkin kerron omasta kokemuksestani. Taisi olla viikko sitten sunnuntaina. Nuori nainen lähikaupan kassalla töissä. Kaunis, pitkä, vaalea tyttönen vasta. Asiakkaana noin 65 vuotias tumma mies, ei alkuperäinen. Tuijotti tuota nuorta tyttöä todella härskisti. Miettikää äijät vähän mitä teette. Ei kaikki kohtaamiset rakasta teitä kuten te luulette.
Tilannepäivitys. Tänään nähty pikaisesti. Tasan 2 viikkoa edellisestä kerrasta. Jos tahti jatkuu samana, niin kohta on jo talvi ja sitten ei varmaan nähdä enää senkään vertaa, koska talvella nyt ei hirveästi tule muuten vain hengailtua.
Nähtiin n. klo 16:30. Hän pläräsi jotain vaaterekkiä siinä ja huomasin hänen vilkaisevan minua heti, kun tulin ovesta ulos. Itseltäni kesti hetken aikaa hoksata, että siinä on tosiaankin hän. Ehkä hän huomasi minut jo aiemmin, koska aivan kuin hän olisi tiennyt missä olen, kun tiesi heti katsoa siihen suuntaan. Ehkä hän oli vain selaavinaan niitä vaatteita, voidakseen olla tarkkailuasemissa kytiksessä? No, saattaa olla, että olen taas ylianalysoinut koko sen lyhyen hetken.
Katseet kohtasivat vielä uudestaan. Se ei ollut mikään pitkä katse, ehkä 2-3 sekuntia, mutta ihan pienen hetken olin huomaavinani aavistuksenomaisen hymynhäivähdyksen. Siis semmoisen, jossa suupielet eivät juurikaan liiku.
Itsehän olin taaskin semmoinen mörököllimäinen kivikasvo, kuten yleensäkin. Hänkin on kyllä yleensä aika ilmeetön ollut. Ehkä olemme sillä tavalla samanlaisia.
Vaikka ulkoisesti ehkä olenkin tunteeni peittävä mörökölli, niin minulla on silti suuri sydän, joka levossa lyö aika hitaasti.
Niin mukavaa, kuin hänet onkin aina nähdä, niin silti niistä kohtaamisista jää aika kaksijakoiset fiilikset. Hänellä kun on yleensä se "vartiokaartinsa" jossain lähistöllä, niin en minä itseäni ala sinne sekaan tunkemaan. Ehkä pitäisi vain unohtaa koko juttu.
Ja eipä tätäkään palstaa kovin nuoret taida edes seurata. Olisi mielenkiintoista tietää minkä ikäisiä ovat nuorimmat kirjoittajat tai lukijat. Nuorilla kun on yleensä ihan omat juttunsa. Tosin tätä ihastustani en kyllä koskaan muista nähneeni samalla tavalla nenä kiinni puhelimessa, kuin nuorilla yleensä. Mielestäni positiivinen piirre keskittyä hetkeen.
Koko tämä ketjukin olisi oikeammin kuulunut tuonne ihastuminen-palstalle, mutta siellä näyttäisi olevan paljon vähemmän lukijoita. Täällä niitä kirjoittelijoita on sitten ehkä jopa liikaakin, koska viikossa viesti oli valahtanut sivulle 24.
Joten nostetaan nyt sitten hieman, vaikka edelleenkään en ole kovin toiveikas sen suhteen, että tämä juuri hänen silmiinsä sattuisi koskaan osumaan.
Itse luen satunnaisesti joitain viestejä jos otsikko tai viestin alku liippaa sen verran läheltä, että herättää mielenkiinnon, mutta en juurikaan vastaile mihinkään, koska hyvin vähän täällä mitään tunnisteita on. Tähänkin viestiin laitoin pari pientä tunnistettavaa asiaa, jotka oikeastaan vain hän voi omakseen tunnistaa, jos siis sattuisi lukemaan.
Laitanpahan nyt sitten edes omaksi ilokseni tähän loppuun yhden lempparibiisin. Vähän ehkä noloa myöntää, mutta tämmöisellä ilmeettömällä miehellä on salaisena heikkoutena tämmöiset hempeät power balladit.
WASP - The Idol
https://www.youtube.com/watch?v=FfFOy0Lmx_M&ab_channel=riarainbow
Onpa kiva kertomus. Kerro ihmeessä miten tarina jatkuu. Jos noin monta kertaa olette jo nähneet voit hyvin tervehtiä Ja kysyä jotakin esim. Oletko vaateostoksilla. Tai lähteekö hän kahville johonkin lähistölle. Kesällä ihmiset on rennompia ja puheliaampia. Hän saattaa hyvin lähteä kahville ilman taka-ajatuksia.
Tuli vielä mieleen, että sinun kannattaa laittaa tämä sivu kirjanmerkkeihin/suosikkeihin tuolta yläpalkista tähteä klikkaamalla (Yläpalkki on selaimen ylimmäinen rivi, jossa näkyy sen sivun osoite jossa olet sekä oikealla ne kolme pistettä joita klikkaamalla saat näkyviin valikon) Seuraavalla kerralla kirjoittaesssi sinun ei tarvitse selata monia sivuja vaan voit yläpalkista hakea sivun suoraan kirjanmerkeistä. Kirjanmerkit löytyvät yläpalkin kolmea pistettä klikkaamalla ja valitsemalla esiin tulevasta listasta kirjanmerkit.
Kirjanmerkki firefoxissa:
https://support.mozilla.org/fi/kb/tallenna-ja-jarjestele-suosikkisivujasi-kirjanmerkeilla
Ei tämä nyt hyvältä vaikuta. Näin hänet ohimennen tänään. Kello oli ehkä n. 17:45. En muistanut kellosta katsoa tarkalleen, mutta niillä main. Hän istui torin laitamilla, seurassaan joku nuori jätkä. Ei ollut kukaan siitä samasta porukasta, joita yleensä olen nähnyt ympärillään notkumassa. Se jätkä räpläsi puhelintaan ja kuulin tämän nuoren naisen sanovan jotain, josta ohimennen kerkesin kuulemaan vain lyhyen pätkän jotenkin tähän tyyliin; "eikun se on tosi mukava se (tässä saattoi ehkä olla joku naisen nimi)". En kuullut loppua kovin tarkasti, koska tosiaan kuljin siitä vain nopeasti ohi.
Saatoin tulla tilanteeseen ehkä hieman yllättäen, koska tällä kertaa minä taisin huomata hänet ensin. Ja aika viime tipassa huomasin itsekin. Hän kyllä lopulta taisi minua silmiinkin katsoa, kun olin jo menossa ohitseen, sen olin huomaavinani. Mutta se katse ei kyllä sillä hetkellä minusta tuntunut mitenkään lempeältä. Sillä hetkellä se tuntui lähinnä semmoiselta ilkeältä mulkaisulta. Muistan ajatelleeni, että jos katseella pystyisi tappamaan, niin olisin jo vainaa.
Hänellä on tapana meikata aika vahvasti. Ja se yhdistettynä jo aiemmin mainitsemaani vähäilmeisyyteen saa mielessäni aikaan jotenkin kylmän ja tylyn vaikutelman. Tätä juuri tarkoitin sillä jääprinsessamaisuudella, josta jo aloitusviestissäni kerroin.
Kuljin samaa kautta uudestaan ehkä n. 20 minuuttia myöhemmin, eikä kumpaakaan heistä enää näkynyt siellä, missä heidät aiemmin näin. Ei tietoa, ovatko poistuneet yhtä matkaa, vai omia reittejään.
Kuten jo kerroin, näistä kohtaamisista tulee monesti aika kaksijakoiset fiilikset.
Tänäänkin ensimmäinen reaktioni oli, että "No, niin! Nämä taitavat olla treffeillä täällä, game over!" Ja hän taitaa todella vihata minua, koska katsoi noin ilkeästi.
Jälkeenpäin tulee sitten vaihtoehtoisiakin skenaarioita mieleen. Toiveajattelua ehkä, mutta eiväthän asiat välttämättä aina ole ihan niin mustavalkoisia, kuin äkkiseltään vaikuttaa.
Onhan teoriassa mahdollista, että nainen on siellä istuskellut kaikessa rauhassa, kunnes seuraan on lyöttäytynyt joku vanha tuttu. Nainen ei ystävällisyyttään ole tietenkään kieltäytynytkään seurasta. Sitten minä satun kulkemaan siitä ohi ja käsitän kaiken täysin väärin.
Ja nainen katsoo tylysti, koska hymyilemätön, naama peruslukemilla oleva vahvasti meikattu nainen vaikuttaa MINUN MIELESTÄNI kylmäkiskoiselta. Onko vika siis oikeastaan minussa?
Harvoin olen häntä ihan näin läheltä nähnyt, kuin tänään, enkä todellakaan ole hyvä tulkitsemaan ilmeitä tai ns. sanatonta viestintää.
Aloitusviestissäni mainitsemassa tilanteessa jäi mieleeni sen naisen sanomana vain lyhyt pätkä. "Ens kuussa vasta." Enempää ei mieleen jäänyt, koska en silloin kiinnittänyt koko keskusteluun mitään huomiota, ennen kuin satuin huomaamaan hänet.
Minulle suoraan hän on edelleenkin puhunut vain sen yhden ainoan sanan, josta jo aloitusviestissäni mainitsin. Ja kuten siihen linkitetyssä kappaleessakin lauletaan, hän puhuu mieluummin vaikka sateenkaarille, kuin minulle.
Miksi edes ajattelen koko ihmistä, kun aina tulee kuitenkin paha mieli?
Tähänkin viestiin joku terapiabiisi itselle.
WASP - Sleeping (in the fire)
https://www.youtube.com/watch?v=twh1BQAG12c&ab_channel=MrSvintuz
Vähän kehnosti nukutun yön jälkeen pitää lisätä vielä jotain, mitä illalla unohdin mainita. Näitä asioita kun tulee mielessään pyöriteltyä, niin ei oikein unikaan meinaa tulla.
Kun sanoin, että hän katsoi minua jotenkin ilkeännäköisesti eilen, niin se saattoi johtua myös perspektiivistä. Eli katselukulmasta, josta hänen katseensa näin.
Minun oli illalla pakko oikein peilistä katsoa itseäni ja mallailla erilaisia pään asentoja, että miltä se katse saattaisi vastapuolen näkökulmasta näyttää.
Koska hän istui ja itse kuljin suht läheltä ohi, hän joutui väkisinkin katsomaan ikään kuin hieman alta kulmien minua. Ainakin omasta mielestäni katseesta voi silloin helposti tulla jopa vihaisen näköinen, vaikka ei sitä todellisuudessa olisikaan.
Koska oma pääni oli tilanteessa ylempänä ja jouduin katsomaan häntä alaviistoon, niin hänen näkökulmastaan taas oma katseeni saattoi näyttää siltä, että katson häntä niin sanotusti nenän vartta pitkin, mikä ei pidä paikkaansa.
Ja jos jotain positiivista pitää hakea, niin hänhän kuitenkin katsoi minua. Se katseen tylyyshän saattoi tosiaan olla vain tulkintakysymys omassa päässäni. Näin ainakin haluaisin uskoa. Kontrasti siihen pari päivää aiemmin tapahtuneeseen näkemiseemme olisi muuten melkoisen suuri. Jos hän todella inhoaisi minua niin, miten tulkitsin, niin tuskinpa olisi edes katsonutkaan kohti.
Ja eilen minua katsoessaan hän ei juuri sillä hetkellä puhunut sille toiselle mitään. Keskustelu jatkui vasta sen jälkeen, kun olin jo lähes hänen kohdallaan ja jouduin väkisinkin kääntämään katseeni eteenpäin, kun en enää syrjäsilmälläkään pystynyt katsomaan. keskustelu jatkui kuten jo mainitsinkin; " Eikun se on tosi mukava se..."
Kuulemastasi pätkästä päätellen nainen neuvoi miehelle, että tämän kannattaa tutustua johonkin naiseen kun tämä on mukava. En usko naisen katseen tarkoittaneen, että hän oöisi vihainen sinulle. Eihän siihen ole mitään syytä kun ette tunne toisianne. Tai entäpä jos häntä harmittaakin se kun et mene puhumaan mitään.
Kiitos kannustavista sanoista. Toivottavasti jostain tuommoisesta olisi ollut kyse. Vaikka korostan edelleenkin, että en sitä loppua kuullut kovin tarkasti.
En ole häntä tänään nähnyt, mutta tuli halu kirjoittaa vähän tilanteen taustoista.
Olin jo aiemmin häntä aina satunnaisesti nähdessä salaa ihaillut, että onpas todella silmää miellyttävä nuori nainen. En siis mitenkään tuijottanut, vaan vaivihkaa yritin joskus aina salaa vilkuilla silloin, kun hän ei sitä huomaisi. Minulla ei todellakaan ollut mitään romanttisia haavekuvia silloin mielessä, monestakin syystä johtuen. Ikäero oli tietenkin yksi syy ja myös se, että hänellä tosiaan monesti tuntuu niitä nuoria kolleja pörräävän ympärillään, kuin mehiläisiä hunajakipon äärellä. Tuli vain ajateltua, että hän varmaan valkkaa noista tyrkyllä olevista mieleisensä ja that's it. Ei todellakaan käynyt mielessäkään, että voisi ikinä mitään saumaa olla, eikä sen kummemmin tullut häneen ajatuksia uhrattua. Ne oli helppoja aikoja nykyhetkeen verrattuna, kun välillä ei tosiaan päähän muita ajatuksia mahdukaan, kuin yksi ainoa henkilö.
Olisiko ollut joskus toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolta, kun tapahtui hänen suunnaltaan tuo aloitusviestissäni mainitsema ystävällinen ele. En ala sitä sen tarkemmin avaamaan, mutta hän kyllä varmasti heti arvaisi, mistä tapauksesta oli kyse.
Juuri hetkeä aiemmin hän sattui tulemaan melko lähelle parin muun nuoren naisen seurassa. Hänellä oli aika tiukka mekko yllään ja silloinkin hänen huomaamattaan katsoin häntä salaa ja muistan vain ajatelleeni tyyliin "jumalauta, että voi nainen olla kaunis!"
Siirryin sitten hieman etäämmälle ja kohta huomaan, että se sama neito kävellä kipsuttelee kohti minua, tekee tämän jo mainitun ystävällisen eleen ja sanoo sen ainoan minulle lausumansa sanan. Ehdin siihen lyhyesti parilla sanalla vastata ja saman tien hän kipittääkin jo takaisin ystäviensä tykö.
Jälkeenpäin ajatellen hänhän teki lähes tikusta asiaa niin sanotusti. En pitänyt sitä silloin minään "lähestymisenä", vaan ihan vain ystävällisyytenä. Varsinkin, kun hän palasi saman tien sinne, mistä tulikin. Mutta jos hän olisi silloin sattunut jotain ihan pientä muutakin läppää siinä heittämään, eikä heti mennyt pois, niin voi olla, että siinä olisi jonkinlaisen keskustelunkin voinut saada aikaan.
Tuo oli se käänteentekevä hetki, jonka jälkeen olen alkanut häntä vähän tarkemmin katsomaan, että mikä homma? Ja koska nykyään minäkin katson häntä hieman avoimemmin, niin edelleenkin on täysin mahdollista sekin, että se nainen katsoo minua vain siksi, koska ajattelee, että "no nyt tuo jätkä kuvittelee, että olisin muka kiinnostunut hänestä".
Aika pitkään tuli kuljeskeltua kaupungilla. Meni yli puolen yön, ennen kuin olin kotona. En ollut ryyppäämässä. Hän kyllä varmasti osaisi arvata, miten tänäkin iltana vietin aikaani.
Ei varmaan viittä minuuttia pidempään mennyt kerrallaan ilman, että hän olisi käväissyt mielessä.
Paljon oli ihmisiä tietyissä paikoissa. Yritin häntä katseellani etsiä, mutta en löytänyt. Samalla myös ajattelin, että fiksu nainen, jos ei viihdy humalaisten seassa.
Hän on muutenkin aina niin hillityn tyylikäs kaikinpuolin, käytöstään myöten. Ja vaikka niitä nuoria jätkiäkin näyttää joskus siinä ympärillään pyörivän, niin en muista, että olisin koskaan minkäänlaista lääppimistä nähnyt.
En uskalla edes arvata sitä kilometrien määrää, mikä illan aikana tuli lähes huomaamatta kuljettua. Nyt kroppa käy niin ylikierroksilla, että en varmaan saa unen päästä kiinni ihan hetkeen vielä.
Tässä valvoessa taas tuli sitten pakottava tarve purkaa tänne mieltään. Ja samalla pohtia sitä, että miksi hänen kaltaisensa nainen katselee tämmöistä introverttia oman tien kulkijaa, jolla on vieläpä hieman epätavallinen harrastuskin, enkä ole edes mitenkään hyvännäköinenkään.
Miehillä tuo ulkojäkö ei ole mikään pääasia. Luonne on paljoin tärkeämpi. Naisia naurattavat tyypit eivät ole ollenkaan luotettavia. Nykyisin saa olla onnellinen jos löytää luotettavan miehen, joka ei hypi kukasta kukkaan.
Tänään näin hänet taas torilla. Oikeastaan 3 erillistä kertaa voidaan laskea ja niiden väleissä oli hieman pidemmät tauot, kun kävin niinä hetkinä toisaalla.
Ensimmäisellä kerralla en aluksi edes huomannut häntä, josta syystä en ihan tarkkaa kellonaikaakaan pysty sanomaan. Ehkä se oli juuri ja juuri yli 18:00.
Hänen seurassaan oli nähdäkseni 2 muuta henkilöä. Ensin kuljin heidän etupuoleltaan. Ja kuljin itse asiassa sitä samaa kautta, jossa viime kerralla näin hänet sen jonkun jätkän kanssa istumassa. Mutta hän itse siis oli niiden kahden muun kanssa tällä kertaa eri paikassa.
En siis huomannut häntä, koska olin taas ajatuksissani ja silloin minulla on tapana kulkea vähän kuin laput silmillä, niin kuin ravihevosilla.
Ihan pientä hetkeä myöhemmin kuljin toiseen suuntaan, tällä kertaa heidän takaansa. Etäisyyttä heihin oli jonkun verran. Satuin vilkaisemaan sinne päin ja tunnistin, että oikeanpuolimmainen taitaa olla yksi siitä jätkäporukasta, joita monesti olen hänen seurassaan nähnyt. Katsoin sitten sitä keskimmäistä, että voisiko se olla hän. En voinut todellakaan olla varma, koska hänen hiuksensa näyttivät erilaiselta. En tiedä, onko hän tehnyt niille jotain. Ehkä se johtui vain siitä että hiukset olivat auki. Yleensä ne ovat olleet muistikuvieni mukaan ehkä poninhännällä, tai ainakin sen tyylisesti laitettuna. Vasemmalla puolella istui joku toinen naishenkilö.
Toisella kerralla kello oli n. 18:25. Huomasin hänet istumassa tällä kertaa yksin ja hän oli myös siirtynyt eri paikkaankin istumaan. Itse asiassa hän taisi istua niillä samoilla paikkeilla, missä tämän viestiketjun alussa kerrottu tapauskin sattui.
Tähän väliin pitää kertoa vielä semmoinenkin yksityiskohta, että se hänen tuttu jätkäporukka näkyi aika kaukana lähes toisella puolella toria. Ja ainakin osalla heistä käyttäytyminen vaikutti sinne torin toiselle puolelle asti omasta mielestäni jotenkin omituiselta. Ainakin jotkut heistä vaikuttivat siltä, kuin kuikuilisivat kaula pitkänä siihen suuntaan jotenkin uteliailta vaikuttaen.
Kuljin ensin hänen takaansa. Hiukset tosiaan näyttivät erilaiselta, mutta muu olemus vaikutti tutulta, esimerkiksi aika hoikka vartalo. Hetken päästä pakotin itseni kääntymään ja kulkemaan hänen etupuoleltaan. Tuli tunne, että varmaan jo ihan sivullisetkin huomaavat, että jätkä kiertää tuota nuorta naista kuin kissa kuumaa puuroa.
Hän näytti keskittyneen puhelimeensa. Kuljin hitaasti hänen edestään ja koko ajan katsoin häntä, että ottaako hän minuun mitään katsekontaktia. Vaikutti siltä, että ei huomannut, tai ei ollut huomaavinaan.
Ainoastaan yhden aivan käsittämättömän hätäisen vilkaisun sain osakseni juuri, kun olin suurinpiirtein suoraan hänen editseen menossa. Etäisyyttä meillä oli muutamia metrejä. Se hänen vilkaisunsa oli niin nopea, että ajattelin, että ehtiikö tuossa ajassa edes katsekaan tarkentua sinne, minne katsoo.
Etukäteen olin jo valmistautunut siihen, että jos saisin häneltä lempeältä näyttävän "hyväksyvän" katsekontaktin, joka kestäisi edes muutaman sekunnin, niin se voisi rohkaista minua edes päällä nyökkäämään tervehdyksen, vaikka sanoja ei suusta saisikaan tulemaan. Sekin olisi jo pieni askel ollut. Olisi nähnyt hänen reaktionsa, että vastaako edes siihen.
Siinä aika lähellä oli pari muuta ihan sivullista henkilöä, joka teki kaltaiselleni introvertille tilanteesta vielä haastavamman. Jos tilanne tuntuu muutenkin vaikealta, niin sitä ei ainakaan helpota, jos lähietäisyydellä on ylimääräisiä korvapareja kuulemassa. Sen tilanteen pitäisi olla todella rauhallinen.
Siihen nyökkäämiseen olisin saattanut pystyä, mutta hän ei tosiaan sen nopean vilkaisun perusteella vaikuttanut kovin vastaanottavaiselta.
Vaikea kuvailla sitä katsetta, kun se kesti ehkä millisekunnin. En tiedä oliko siinä hämmästystä tai säikähdystä, koska silmät vaikuttivat normaalia suuremmilta. Ainakin olin huomaavinani, että silmänvalkuaisista näkyi enemmän, kuin yleensä.
Ehkä hermostuneisuutta. Tai sitten semmoinen "jaa tuossa menee joku random-tyyppi ohi"-vilkaisu.
Se olisi voinut olla myös semmoinen "helvettiäkö siinä tuijotat"-katse, mutta semmoinen olisi kyllä mielestäni kestänyt hieman pidempään, että viesti menee paremmin perille.
Kolmannella kerralla kello oli n. 18:40. Päätin vielä kerran kulkea ohi ja tulin taas eri suunnalta. Tällä kertaa hänen seuraansa oli tullut joku toinen nuorehko nainen. Ei se sama, kuin tuossa ensinmainitulla kerralla. Uskoisin, että hän kyllä väkisinkin huomasi minut, mutta taisi ihan tarkoituksella vältellä katsekontaktin ottamista. Heillä oli joku keskustelu siinä ja se toinen katsoi häntä kohti, joten varmaan osittain siitäkin syystä hän vältteli katsekontaktia minuun, mutta ei siitä välttelystä kovin haluttu olo itselleni taas jäänyt.
Siitä keskustelusta en mitään kuullut, koska he puhuivat niin hiljaisella äänellä.
Minulla oli vaihtoehtoina kulkea joko hänen edestään, tai takaa ja päätin mennä takaa, koska en halunnut nöyryyttää itseäni enempää. Aika surullinen olo minulle taas jäi.
Edelliseen viestiin ei olisi enempää tekstiä mahtunutkaan. Taisi jäädä 4 merkkiä maksimimäärästä käyttämättä.
Tuli vielä mieleen, että vaikuttaa siltä, että joskus hän saattaa ihan kiusallaan luoda minuun semmoisia jopa flirttailevalta vaikuttavia katseita silloin, kun riittävän lähellä häntä on "suojakilpenä" joku hänelle tuttu ihminen. Koska varmaankin tietää, että siinä tilanteessa toiselle tuskin tulee semmoista mielenhäiriötä, että alkaisi lähestymään.
Sitten jos olisi semmoinen rauhallinen tilanne, jossa hän on yksinään, niin hän välttelee sitä katsekontaktia viimeiseen asti, vaikka se olisi juuri se hetki, jolloin jotain keskusteluyhteyttä olisi mahdollisuus saada alkamaan, jos on alkaakseen. Jos molemmat osoittaisivat sitä kiinnostusta toisiaan kohtaan.
Ihmetyttää, mikä häneen silloin kerran oikein meni, kun hän yhtäkkiä ja täysin odottamatta vain käveli luokseni ja poistui kylläkin saman tien takaisin. Tämä on siis se juttu, josta tuolla jo aiemmin kerroin.
Ehkä se sitten oli ihan vain pelkkää ystävällisyyttä ja olen itse paisutellut koko asian merkitystä mielessäni.
Tuli vain mieleen, että olisiko siinä voinut olla kyse jostain ihastumisesta ja hänen keksimästään tekosyystä päästä käymään ihan lähellä, koska sitä etäisyyttä oli siinä kuitenkin sen verran, että hän ihan asioikseen joutui kävelemään luokseni arviolta ehkä jopa 10 metrin matkan ja siinä matkalla oli vieläpä eräänlainen este kierrettävänä hänellä. Ja sitten vielä saman verran matkaa kävellä takaisin ystäviensä luo. Kuulin vielä, kun hänen ystävänsä sen jälkeen vähän kiusoittelevaan sävyyn heitti hänelle pientä kuittia asiasta.
Ihmetytti vähän, että hän tosiaan teki oikein tikusta asiaa, vaikka käytännössä kyse oli sen verran pienestä asiasta, ettei se oikeastaan olisi ollut edes millään tavalla välttämätöntä tehdä niin.
Tuon sunnuntain jälkeen olen pitkään miettinyt sitä hänen viimeisen katseensa suuntaa, jonka näin, että kävikö se katse myös minussa, kun kuljin lopuksi heidän takaansa.
Olin siis suuntaamassa jo kotia kohti, kun oli niin pettynyt olo ja ajattelin, että hittoako tänne jää enää itseään kiusaamaan, kun toista ei kerran kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta.
Näin, että se hänen katseensa suunta muuttui hieman sillä aikaa, kun ohi kulkiessani katsoin häntä vielä kerran. Tai siis katsoin häntä kyllä vielä takaakin, mutta hän ei sitä voinut nähdä.
Vaihtoehtoja on oikeastaan 2:
Hän saattoi katsoa ensin syrjäsilmällä kohti minua ja käänsi sitten katseensa suorempaan, jolloin hän katsoi sitä seurassaan ollutta henkilöä.
Toinen vaihtoehto on se, että hän katsoi syrjäsilmällä ensin sitä seurassaan ollutta henkilöä ja sitten käänsi katsettaan suorempaan ja katsoi hänestä sivuun.
Mutta jos nyt ajattelee, että keskustelee jonkun kanssa kasvokkain, niin luulisi, ettei häntä syrjäsilmällä katso, vaan suoremmin. Sillä perusteella se syrjäsilmäkatse olisi ollut minulle suunnattu.
Mutta kun silloin ohikulkiessa tuli tunne, että hän ei enää edes katso minua päinkään. Olin kyllä silloin niin pettynyt siitä aiemmasta, että sekin varmasti sumensi ajattelua sillä hetkellä.
Onko oikeasti edes mahdollista erehtyä siitä, katsooko joku henkilö sinua kohti vai ohitse? Eikös sen yleensä tunne, jos toinen katsoo kohti?
Etäisyyttä häneen oli ehkä 2-3 metriä ja kuljin ikään kuin kaarevasti siitä ohi. Eli ensin se hänen seuralaisensa jäi ikään kuin meidän väliin, jonka jälleen käännyin siten, että kuljin heidän takaa. Se katse tapahtui sillä hetkellä, kun se toinen henkilö oli ensin meidän välissä ja käännyin siitä sitten.
Hänellä on nähdäkseni semmoiset ehkä jonkun meripihkan väriset silmät. Tai siltä ne ainakin näyttivät auringonvalon osuessa niihin. Olen joskus ollut katsovinaan, että ne olisivat tummemman ruskeat, mutta ainakin auringonvalossa näytti siltä, että ne jotenkin hohtaisivat vaaleampina. Ihan kuin jotain kellertävää tulenliekin sävyäkin olisi ollut auringon osuessa niihin. Mutta kauniit ne joka tapauksessa olivat.
Itselläni on vain aika tumman vihreät. Suunnilleen ehkä tämän väriset. Eivät ole siis omat silmät, vaan kuva on ihan Googlesta etsitty:
https://cdn.shopify.com/s/files/1/0648/1955/files/Main_dbf1b9eb-830a-4352-a61b-40f6e1d3776e.jpg?v=1576168764
Siniset tai ruskeat ovat yleensä ne halutuimmat värit, joiden perään naiset aina huokailevat, mutta vihreä on käsittääkseni melko harvinainen väri.
Mutta siitä hänen katseestaan vielä. Olipa se sitten suunnattuna minuun tai ei, niin joka tapauksessa se oli sen näköinen katse, jonka haluaisin saada häneltä silloin, kun hän olisi yksin ja katsoisi minuun.
Hän näytti hymyilevän pienesti ja hänen katseessa oli semmoista hellyyttä havaittavissa. Mutta se johtui vain siitä, että hän keskusteli sen naispuolisen ystävänsä kanssa.
Jos hän sillä samalla tavalla katsoisi minua silloin, kun on yksin, eikä väistäisi katsettani, vaan ihan vain pokkana katsoisi minua herkeämättä ja minä myös häntä, niin se katse voisi toimia kuin magneetti, joka väkisinkin vetää luokseen. Ja jos hän vielä hymyilisi samalla tavalla, niin ehkä siinä minuakin alkaisi väkisinkin hieman hymyilyttämään, vaikka kuinka yrittäisinkin sitä peittää. Ja kun tarpeeksi pitkään toisiamme katsottaisiin, niin kyllä kai meistä jompikumpi ennemmin tai myöhemmin saisi vaikka sen "moi" sanottua. Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, että kumpiko sen saa ensin sanottua? Siitä se sitten alkaisi ja juttu lähtisi luistamaan.
Hän kyllä niin halutessaan kykenee katseellaan lumoamaan minut niin, että jään vain katsomaan häntä, vaikka muut vieressään huomaisivatkin. Se sama katse pitäisi vain saada silloin, kun siinä ei ole niitä muita.
Olen tässä viime päivinä tosiaan miettinyt tätä koko juttua. Ihan jo siitä alkaen, että olenko ihan täysin erehtynyt hänen suhteensa. Että oliko se vain pelkkää ystävällisyyttä, kun hän silloin kerran asteli luokseni, kuten tuolla aiemmin jo kerroin, eikä hän oikeasti ole sen kummemmin minusta kiinnostunut. Niitä katseita on kyllä sen jälkeen ollut, mutta eivät kai nekään sitten välttämättä mitään merkitse.
Välillä olen ollut sitä mieltä, että minun pitää päästää irti koko ajatuksesta ja hänestä. Että jos satun törmäämään häneen, niin yritän vaikka vältellä, enkä mene liian lähelle. Eli vähän paluuta siihen samaan, mikä tilanne oli silloin, ennen kuin aloin kuvitella, että hän muka olisi minusta kiinnostunut.
Koska ei tästä näytä mitään tulevan.
Mutta aina se ajatus kuitenkin jostain ryömii takaisin. Ei siitä näytä eroon pääsevän.
Jatkuu...
Jatkuu...
Viime yönä näin hänet jopa unessani. Ei missään hyvissä merkeissä kylläkään.
Hän istui siinä jonkun nuoren jätkän kanssa sylikkäin. Ja nimenomaan niin päin, että se jätkä oli hänen sylissään. Yleensähän oikeassa elämässä nainen on se, joka olisi sylissä. He olivat siinä samoin päin, eli sen jätkän selkä oli siis häntä kohti, eli eivät olleet kasvot vastakkain.
Se nainen katsoi kohti minua, ikään kuin varmistaakseen, että varmasti huomaan.
Sitten hän alkoi suutelemaan sen jätkän leukaperää ja varmaan kaulaakin, sekä korvaakin myös suuteli ja hampaillaan näykki välillä.
Tai ei sitä edes suuteluksi voi sanoa, vaan se oli oikein kunnon imuttelua. Melkein nuolemista se jo välillä oli.
Samalla hän myös vähän väliä katsoi kohti minua semmoinen mielenosoituksellinen ilme kasvoillaan, että huomaanhan nyt varmasti.
Unet tuskin mitään merkitsevät, mutta siitä tuli mieleen, että toivottavasti hänellä ei koskaan tule mieleen käyttää sitä kikkaa, että teenpä tuon jätkän mustasukkaiseksi, niin ehkä hän sitten lähestyy.
Kaikki konstit eivät toimi kaikkiin. Minut se saisi lopullisesti käännytettyä pois ja tappamaan kaikki tunteet häntä kohtaan.
Eilenkin kuvittelin pienen hetken nähneeni hänet jonkun toisen henkilön seurassa. En kehdannut käydä lähempää katsomassa, kun oli se edellinen pettymys mielessä. En ole tosiaankaan varma. Saattoi varmaankin olla joku ihan muu. En voinut varmistaa asiaa, koska hieman myöhemmin he eivät olleet siellä.
Hän on viime aikoina saapunut "hoodeille" hieman myöhään, koska itse olen jo monesti siinä puoli seitsemän aikoihin pikkuhiljaa tekemässä lähtöä takaisin kotia kohti.
Toki se aikataulu ei mikään kiveenhakattu ole ja jos sen keskusteluyhteyden vain jotenkin saisi avattua, niin minun puolestani kyllä voitaisiin istua vaikka aamuun asti juttelemassa jossain järven rannalla esimerkiksi.
Miksei nykyään tapahdu enää semmoista, niin kuin jostain vanhan ajan lavatansseista muistan lukeneeni, että jos sattui mies ja nainen vähän ujompia olemaan, niin joku puheliaampi ystävä katsoi asiakseen saattaa heidät yhteen.
Eiköhän tämä homma ole nyt taputeltu.
Kello 17:10 hän käveli lähes nurkan takaa vastakkain. Jos hän olisi ollut n. 5 metriä edempänä, tai minä 5 metriä taempana, niin melkein olisimme saattaneet ihan kirjaimellisesti törmätä.
Hän katsoi puhelintaan ja alkoi juuri laittamaan sitä pois, kun olin juuri ylittämässä sitä katua, jota pitkin hän kulki. Ylitettyäni kadun, lähdin kulkemaan kadun toista reunaa siihen samaan suuntaan, josta hän oli tulossa.
Ei minkäänlaista reaktiota hänen suunnaltaan. Sen välinpitämättömämmän näköisesti ei voi toista ihmistä kohdata. Ei minkäänlaista katsetta. Edes pää ei kääntynyt yhtään. Olin vain ilmaa hänelle.
Hänellä oli semmoinen sininen takki, jota en ole aiemmin hänellä nähnyt.
Hän käveli ensin S-kirjaimella alkavaa katua pitkin ja oikaisi sitten sen saman parkkialueen läpi, jonka kautta minä juuri hetkeä aiemmin kuljin.
Sitten hän jatkoi matkaansa pitkin R-kirjaimella alkavaa katua, koska kiersin eri kautta ja vähän ajan päästä näin hänet liikennevalojen kohdalla menossa luultavasti kohti sitä samaa rakennusta, jossa sijaitsee mm. se sama vaateliike, jonka edustalla näin hänet siinä muistaakseni tämän ketjun toisessa viestissä mainitussa tapauksessa niitä alevaaterekkejä käymässä läpi.
En enää mitenkään saa käänneltyä näitä asioita parhain päin. Onhan se tietysti mahdollista, että hän ihan vilpittömästi ei vain huomannut minua, mutta en jaksa enää uskoa siihen.
Tai jos ei ollut huomaavinaan, niin sekin tarkoittaa sitä, että en vain kiinnosta häntä pätkääkään.
Mitään "esitän vaikeasti tavoiteltavaa" -tyylistä paskaakaan en jaksa yhtään.
Kyllä tämä on nyt nähty. Poissa silmistä, poissa mielestä -taktiikka käyttöön ja täytyy vain ignoorata hänet samalla tavalla, kuin hänkin tekee minulle. Pakko se on vain unohtaa koko juttu. Olin hänelle varmaan vain joku testikappale oman viehätysvoimansa testaamiseksi.