Yksinäisten pitäisi kirjoittaa Eduskuntaan

En nyt saa kiinni ajatuksen juoksustasi. Miksi kirjoittaa ja miksi juuri yksinäisten tulisi kirjoittaa?

Koska yksinäisyys ja syrjäytyminen on Suomen puolustusvoimienkin mukaan suurin yksittäinen sisäinen turvallisuusuhka Suomessa (lähde mm. wikipedia). Nämä "vallanpitäjät" eivät tiedä yksinäisyydestä holkäsen pöläystä ja heitä kieltämättä tulisi valistaa kuinka yhteiskuntaa voisi kehittää suuntaan joka ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Olisi kyllä ollut valtavan hyvä jos ap olisi tarjonnut näiden tahojen yhteystiedot viestinsä mukana. Kenelläkään tietoa kuinka kirjoittaa suora kirje eduskunnalle, presidentille jne. jne. Jonka he varmasti myös saavat ja lukevat?

Lähes kaikkien aloituksessa kysyttyjen tahojen, tai henkilöiden yhteystiedot löytyvät googlettamalla. Paitsi tuskin sentään Putinin osoite on julkisessa levityksessä, tai netissä. Tai en tiedä.

Yksinäisyys ilmiönä, tai monta ihmistä koskettavana ongelmana on sellainen, johon valtiollinen taho, tai instituutio, tai yksittäiset ministerit, eduskunnassakaan olevat, tai valtion päämies voi kovinkaan paljon vaikuttaa, tai mitään tehdä. Yleensä valtiollisessa instituutiossa, tai virkakoneistossa toimivat ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita politiikasta, taloudesta ja esim. juuri nyt puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista. Ja ennen kaikkea ekonomiasta, talouskasvusta ja sitä, miten sitä voisi parantaa.

Yksinäisyyden ongelman ydin on yhteiskunnassa, sen ilmapiirissä, ja ihmisten tavassa suhtautua kanssaihmisiin, tai ympärillään oleviin ihmisiin. Ihmiset ovat Suomessa muuttuneet käytökseltään ja tavaltaan toimia aika tavalla viimeisten sanotaan nyt ainakin 50- 60 vuoden aikana. Ehkä ihmiset ovat tulleet liian valikoiviksi ja kriittisiksi toisiaan kohtaan. Etsivät omanhenkistä seuraa. Kuppikuntiuminen on myöskin yleistynyt. Voi myöskin sanoa, että ihmisistä on tullut liian tunnekylmiä ja narsistisia, jotka ajattelevat vain itseään. Ihminen, tai ainakin ihmiset täällä Suomessa ovat aika kylmiä. Vaikka tiedettäisiin omassa lähipiirissä olevan jonkun henkilön, oli se sitten koulu, tai työkaveri, sukulainen, tai naapuri, niin ei välttämättä olla huomaavinaan häntä, tai ei kysellä kuulumisia.

Yksinäisyys ja syrjäytyminen ilmiönä ei tule koskaan poistumaan, elleivät ihmiset ja yhteiskunta itse muutu. Ihmisten pitäisi nähdä ja myöntää se asia. Ja alkaa muuttaa omaa tapaansa käyttäytyä. Kyllähän siinäkin on kieltämättä kansantaloudellinenkin näkökulma siinä, jos ihmisten annetaan syrjäytyä. Jokainen heistä tulee maksamaan tälle yhteiskunnalle tavalla tai toisella. Verotulot eivät kasva. Lisääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeiden kustannusten muodossa. Itsemurhien määrien kasvun myötä menetetyissä ihmishengissä ja elämissä. Ja pahimmillaan jotkut syrjäytyneistä, kiusatuista, tai yksinäisistä saattavat paitsi ajautuva päihteiden käyttäjiksi, radikalisoitua, ja/ tai ajautua jengeihin, tai syyllistyä massamurhiinkin. Monista syistä yksinäisyyteen ja syrjäytyneisyyteen pitäisi paitsi valtiontahon, eduskunnassa olevien, yhteiskunnassa toimivien tahojen ja terveydenhuollon ja kaikkien meidän kansalaisten tulisi puuttua näiden ilmiöiden ehkäisemiseen huomattavasti aktiivisemmin, ja konkreettisin teoin. Olemalla läsnä, kuuntelemalla, tukemalla, ymmärtämällä ja antamalla apua, silloin, kun joku lähellä oleva sitä tarvitsee.

Putinia tuskin kiinnostaa Suomessa yksinäisyydestä kärsivät ihmiset. Lisäksi hänelle on joka tapauksessa kirjoitettava ainakin venäjäksi. Ja jostakin muusta asiasta.

Monen kohdalla yksinäisyys ja syrjäytyminen on voinut alkaa, ja on alkanutkin jo lapsesta ja päiväkoti-iästä lähtien. Ja se yleensä jatkuu myös koulussa ja työelämässäkin. Pahimmillaan tulee myös osaksi ulkopuolelle jättämistä ja kiusaamista. Mitkä kokemukset tekevät sen kohtelun osaksi joutuvalle vielä enemmän ihmisarkuutta ja vetäytymistä sosiaalisista kontakteista, muista ihmisistä ja kuvioista. Ulkopuolelle jääminen ja kiusaaminen traumatisoi sellaisen ihmisen.

Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun mediassa julkaistiin ja monelta taholta julistettiin useaan otteeseen, että siihen aiotaan puuttua jo päiväkodeissa. Toivon todella, että niin tehdään, että ne ( konkreettiset) teot eivät jää vain puheiksi ja korulauseiksi. Nyt on jo nähtävissä isoja lukuja syrjäytyneiden lukumäärien osalta. Ja moni ihminen on pudonnut tämän yhteiskunnan kelkasta jo monta vuosikymmentä sitten. Eikä ne yhteiskunnassa olevien terveystahojen ja siellä toimivien puheet löydä fyysisesti niitä ihmisiä, jotka jo ovat ovat oikeasti yksinäisiä ja syrjäytyneitä. Yksinäisyys koskettaa todella monia ihmisiä. Ja useat heistä kärsivät hiljaa ja muiden siitä mitään tietämättä. Pahinta on se, että ympärillä olevat ihmiset eivät näe sitä, eivätkä välitä siitä mitään. Liian monet ajattelevat vain itseään, omaa hyvinvointiaan, eikä toisen ihmisen kärsimys välttämättä kosketa millään tavalla.

Tarvittaisiin sitä aitoa välittämistä ja yhteisöllisyyden palaamista takaisin. Jokaisen lähellä olevalle osoitetuin sanoin, teoin ja konkreettisin auttamisen muodossa ja tukemisen keinoin.

Mitä se hyödyttää enää, varsinkaan jo varttuneemman kohdalla?
Itselläni niitä kavereita ei ole mihinkään menoihin, yksin saan mennä eikä kukaan tule seuraansa tyrkyttämään missään. Kaikessa rauhassa saan kahviloissakin istua . No, tansseissa sentään edes yksi pappa hakee kun en niitä nykypyörityksiä pysty tanssimaan vaan vain perinteisiä ja silloin kun hän ei ole paikalla saan istua ihan ittekseni.