sanokaapa miten nyt jatkossa

Ekaksi : hoida kuntoasi. Monet puhkeavat suorastaan kukkaan ja energiaa vapautuu kun eropäätös selvää pässin lihaa. Aluksi tuo tyhjä olo kuuluu asiaan, onhan muutos aina muutos ja se vaatii sopeutumista ajan kanssa,sitä miettii että mitäs nyt ja miten eteen päin. Mutta älä ole yhtään huolissasi, uskon että tulet pärjäämään paremmin kuin uskotkaan.Hyvä luonne sulla ainakin on kun et alkanut pettäjäpaskiaiseksi avioliiton aikana vaan tyhjensit pöydän ennen kuin aloit uutta tulevaisuutta miettiin. Se vaatii selkärankaa just tuo, että tekee kipeitä päätöksiä ja seisoo niiden takana OMATUNTO PUHTAANA. Siitä yleensä onkin hyvä menestyksekkäästi jatkaa eteen päin kun homma on selvä eikä kenelläkään ole nokan koputtamista.Menestystä ja tsemppiä sulle toivon että saat elämässäsi kaiken mitä haaveilet ja vieläkin enemmän. Pää pystyyn siellä nyt!

Hei! Olen itsekin tehnyt saman ratkaisun kuin sinä. Lähdin pitkästä liitosta, joka oli täysin vailla kosketusta, lämpöä ja seksiä. Olen jo 43-vuotias, mutta uskon vielä tulevaisuuteen. Eroni jälkeen tutustuin itseäni 10-vuotta nuorempaan vapaaseen mieheen, joka hoiteli kosketuksen ihanasti. Aluksi olikin tarkoitus viivähtää vain hetki hänen lämmössään, mutta nyt aikaa on vierähtänyt jo melkein vuosi ja olen korviani myöten ihastunut tähän "pojankloppiin". Nyt järkeni muistuttelee ilkeästi ikäerosta ja edellisestä taloudellisesti ym turvatusta liitostani. En osaakaan enää nauttia suhteestani, vaan haikailen turvallisen elämän perään. Olen alkanut huolehtia vanhenemisesta sun muusta sellaisesta ja vertailen jatkuvasti itseäni nuorempiin naisiin. No.. miksi tämän kerroin? Voihan olla, että saat elämääsi mitä ihaninta uutta väriä, mutta katsele ympärillesi rauhallisesti. Kaikki kyllä varmaankin järjestyy ja koet elämässäsi vielä onneakin. Kaikkea hyvää Sinulle.

vaikka olenkin mies? Toimin samalla tavalla. En pettänyt, vaikka olin vailla lämpöä vuosia. Nyt olen omillani ja kovin tyytyväinen elämääni. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Toivon sitä sinullekin!