miksi Halonen meni Moskovaan?

Tämä päivä on järjestetty vain sen vuoksi, että Stalinin ihailija Putin haluaa uhota maailmalle ja tökkkiä EU-valtioita kun ei enää muuhun kykene.

Taitaa olla Halosella vellit sekasin kun sinne meni..
Jos muistetaan kuka hyökkäsi ja minne...
Niin ihmetys nousee kattoon miksi juhlia jotain voiton päivää mitä me voitimme...???
Vai luetaanko sotakorvaukset voitoiksi..??
Entäs menetetyt alueet.. Kukas siinä voitti.!!
Luetaan historiaa ja mietitään sitten.!!!

Leonora Geier, syntynyt 1925 Sao Paulossa Brasiliassa, oli sodan ajan Saksassa, ja liittouneisiin kuuluvan maan kansalaisena hän sai tilaisuuden seurata puna-armeijan "antifasistista" toimintatapaa:

"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä. Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin. Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.

Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomautuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.

Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa. Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.

Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.

Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden. En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.

Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.

Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.

Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustautua, mutta turhaan. Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi. Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle koneöljyä, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.

Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.

Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.

Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin. Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä.

Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi, sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita.

..........."