Olen jo 34 -v mies, ihan hyvän näkönen mielestäni ja kaikki asiat ok. Se yksi vaan puuttuu eli nainen.
Homma menee aina siihen asti hyvin kun olen sopinut treffit vaikka johonki ruokapaikkaan. Olen pystynyt siihen asti puhumaan ihan normaalisti puhelimessa ja sitten olen ehdottanu, tai joskus nainen, että tavattasiin jossakin.
Sillon iskee sitte se hemmetin paniikki. Muutun täysin mykäksi ja kömpelöksi, hikoilen ja änkytän ja viimestään ennen jälkiruokaa on nainen keksinyt jo että hällä on kiire johonki.
Googlaamalla löysin semmosen sivun, missä sais keskusteluapua, löysin fasebookkistakin on semmonen kun Neilikka Auttaa,, ja varasin hälle ajan. Seki autto kun sai tota asiaa purkaa kun en ole kelleen kehdannu, nolottaa sen verran.
Sain "kotitehtävää" mitä olen ny treenannu ja soitan vielä uudestaan, on edes hiukka toivoo että pääsisin tästä jännityksestä. Surkeinta on kun tuntuu että koko suku odottaa että koska ja koska tuon sitten jonkun näytille. Muilla tämmöstä ongelmaa?
Homma menee aina siihen asti hyvin kun olen sopinut treffit vaikka johonki ruokapaikkaan. Olen pystynyt siihen asti puhumaan ihan normaalisti puhelimessa ja sitten olen ehdottanu, tai joskus nainen, että tavattasiin jossakin.
Sillon iskee sitte se hemmetin paniikki. Muutun täysin mykäksi ja kömpelöksi, hikoilen ja änkytän ja viimestään ennen jälkiruokaa on nainen keksinyt jo että hällä on kiire johonki.
Googlaamalla löysin semmosen sivun, missä sais keskusteluapua, löysin fasebookkistakin on semmonen kun Neilikka Auttaa,, ja varasin hälle ajan. Seki autto kun sai tota asiaa purkaa kun en ole kelleen kehdannu, nolottaa sen verran.
Sain "kotitehtävää" mitä olen ny treenannu ja soitan vielä uudestaan, on edes hiukka toivoo että pääsisin tästä jännityksestä. Surkeinta on kun tuntuu että koko suku odottaa että koska ja koska tuon sitten jonkun näytille. Muilla tämmöstä ongelmaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulloli vähän vastaavaa. Tuttu tilanne. Onneks oon nykysin hyväs parisuhtees mutta seurustelun alkuvaihees oli vähän sama tilanne.
Joo tosi raivostuttavaa kun suku utelemaan että koska kihlat, koska häät ja koska lapsia ja jos
syntyi tyttöjä niin koska yrität poikaa saada arhg! Että on sitä paineita ollut silloinkin kun vasta orastava suhde ollut alkamaisillaan. Älä huoli ap, kyl naisiakin jännittää ja jos kohdalle osuu sopiva niin ei hän säiky vaan ymmärtää ja pysyy rinnallasi.
Kiitos ketjun aloittajalle, meinaan olen kanssa jo pitkään miettiny että kene puoleen voisin kääntyä, kun samanlaista probleemaa... Laitoin jo viestiä tuonne Neilikalle että jos saisin aikaa. Vaikuttaa sillain rennolta kun en halua mihinkään kallonkutistajille mennä.
Juuri viikonloppuna mentii tyttöystävän kanssa käymää hänen ystävän luona, jota en ollu ennen tavannut, ja menin jotenkin ihan lukkoon. Oikein tunsin miten mun naama meni ihan punaseksi kun se kysy multa jotain. Korvissa soi, kädet hikosi ja pelkäsin että pyörryn siihen paikkaan.
Onneks siihen tuli sitten jotain muitakin ja ne alko jutella keskenään mutta olin kyllä ihan nolo kun tyttöystävä kysy kun lähdettiin että mikä mulle oikeen tuli. Kaikki sosiaaliset tilanteet on aina tuntunu vaan jotenki tosi vaikeilta.
Mäkin olin punasteleva änkyttäjä siipan sukulaisten seurassa joskus nuorena mutta ikä toi varmuutta.