Oon koulussa ollu aina se 8 tyyppi. Ulkonäöllisesti 8 tyyppi. Ja ylipäätään kaikessa 8 tyyppi. Se ihan hyvä, mutta ei paras.
Itse taas aattelen, että pitäs olla joko 10 tai 5. Jos ei ole 10, eikö sillon olisi hyvä olla suoraan 5 eikä se 8. On ikävää kun keskitasoa lievästi parempana sulla on hyvännäkösiä ihmisiä paljon kaveritasolla, mutta et yllä sinne kärkeen.
Älliä ei ole riittävästi olla professori eikä lääkäri, pitää tyytyä olemaan kesipalkkainen perus tyyppi.
Ja se, spesiaalisuus sitten. Olen ollut aina se, jolle kerrotaan kaikki, jolta pyydetään tukea, apua ja neuvoja. Välillä vaan palaa loppuun kun yrittää jeesata montaa ihmistä kerralla.
Itse taas aattelen, että pitäs olla joko 10 tai 5. Jos ei ole 10, eikö sillon olisi hyvä olla suoraan 5 eikä se 8. On ikävää kun keskitasoa lievästi parempana sulla on hyvännäkösiä ihmisiä paljon kaveritasolla, mutta et yllä sinne kärkeen.
Älliä ei ole riittävästi olla professori eikä lääkäri, pitää tyytyä olemaan kesipalkkainen perus tyyppi.
Ja se, spesiaalisuus sitten. Olen ollut aina se, jolle kerrotaan kaikki, jolta pyydetään tukea, apua ja neuvoja. Välillä vaan palaa loppuun kun yrittää jeesata montaa ihmistä kerralla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muistan lukeneeni että 8 tyypin pärjäävät parhaiten. Jos on liian tyhmä tai viisas niin ongelmia voi tulla.
Ex kaveri ei ollut erityisen hyvä koulussa mutta nyt kardiologi. Että kaikki on mahdollista kun uskot vain siihen.
Kiitos positiivisesta kommentista..
Olen ollut itsetuntoni kanssa joskus posessa. Kuten kuvasta näkyy.
Vai tarkoitatko pikemminkin itsevarmuutta? Sitäkin voi onneksi aina vaan kehittää
Joo, auttaminen voi raskasta olla. Mutta myös palkitsevaa.
Ja voi olettaa että apua voi saada jos vaan rohkenee kysyä. Näitä joita on tullut tuettua.
Paven sanoin: Jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa.. 😃
Kannattaa olla tyytyväinen terv 6
mm. 8:n tyypit pyörittää maailmaa, joten ei kannata olla pahoillaan ollenkaan, rooli on merkittävä ja usein myös maailmaa mullistava. 9:n ja 10:n tyypit ovat niitä, jotka tekevät jotain jolla pääsevät otsikoihin, mutta onko se nyt niin hyvä juttu pienen ihmisen hyvinvoinnin kannalta?
Suurin ongelma on tuo pakkomielle antaa itselleen (ja toisille) arvosanoja. Se on jo itsessään todella luontaantyöntävä piirre ihmisessä. Eikä todellakaan tee hyvää arvostelijan omalle itsetunnollekaan.
Ja sen kaavoittelun kun oppii jo varhain koulussa.
Kaveripiirissä paljon kauniita komeita ihmisiä. Mutta kerrot: sinulta kysytään neuvoa sinille avaudutaan. Mieti näin päin: suhun siis luotetaan! Vaikuttanet olevan yärkeä petsoona monille sennoerusteella mitä kirjotat.
Ja toisaalta itsehän luot kuvaa muista ja itsestäsi näin. Oletko miettinut että ne toiset pitää sinua merkittävä henkilönä elämässään?
Minä olen juuri tuollainen tasaisen hyvä ihan kaikessa, mitä vain teen. Joissain suorituksissa voin olla lähes kympin luokkaa, mutta yleensä tasoa 7-9, joka riittää minulle itselleni varsin hyvin.
Kasi on hyvä! Itsekkin sellainen. Kahdeksan on suullisesti kouluarvosana HYVÄ. Useimmiten vähintään yksi osa-alue ontuu ja kaikessa vain ei kukaan voi olla erinomainen tai kiitettävä.
Mieluummin tavallinen 😃 kuin että luulee itsestään liikoja ja arvostelee muita koko ajan!
Tämäpä juuri!
Jos olet itsekin 8/10 miksi yrität sitä toiseltakin odottaa. Ei tarvitse olla lääkäri tai professoori että olisi jotenkin parempi ihminen. On niitä muitakin aloja miltä voi tienata yhtä paljon tai enemmänkin.
Ja vaikka joku olisi ollut aikoinaan luokkansa tai jopa koulun paras ei ole sitä useinkaan sosiaalisilta kyvyiltään ja/tai henkisesti vahva. Aivotkin ovat valmiit vasta 26-vuotiaana ja se pahin nuoruuskin päättyy vasta samoja aikoja, eli vasta kun alkaa olla parhaimmillaan valmis vastaanottamaan tietoa kattavasti.
Niin. Minä menin itse yliopistoon tavallista myöhempään. Olin 25-vuotias kun aloitin. Kyllähän tuon huomasi joskus, että eniten sitä "älämölöä" kuului nuorempien suista, jotta joskus luennoitsijan piti jopa huomauttaa. Mutta en tietty yleistä. Olihan siellä valtaosa ihan korvat kuulollaan. Joskus näitä höpöttelijöitäkin toki oli.
Eräät taas olivat juopottelemassa ja sitten oli kela nuskassa, syystä, että missäs opintosuoritukset viipyy. Jotkut myös olivat aina opiskelijajärjestöjen bileissä. Minä en käynyt kertaakaan. Ei vain kiinnostanut. Kirjastossa ja luentosaleissa minä istuin tai kotonani opiskelemassa.
Olen joskus miettinyt, olisinko ollut toisenlainen jos olisin aloittanut 19-vuotiaana heti lukion jälkeen. Voi olla. Toisaalta olen ollut aina itsenäinen oman polkuni kulkuri, ei juurikaan kavereita, ei mitään.
14-vuotiaana katselin kaukoputkella taivasta kun toiset olivat "kylillä". Vaihtooehtoisesti luin kirjoja tai kuuntelin ukin kertomuksia sotavuosista.
Kovat vaatimukset itseä kohtaan ja pulmat sillon tällöin itsetunnossa on aika tyypillinen yhdistelmä. T. Nimimerkillä kokemusta, kun itse sellainen. Vaadin aina itseltäni vain parasta. Kun saavutan sen, vaadin vielä parempaa enkä ole koskaan tyytyväinen. Toisinaan tullaan myös alas kovaa ja kolisten. Voin olla bipolaarikin, en tiedä.
Eli viedtini sulle, jos olet kuin minä jos olisitkin joskus proffa tahi lääkäri se ei pitkän päälle enään tyydyttäs. Alkasit miertiä miten vielä paremmas tai ylemmäs päästä. Miten olla astronautti, miten tienata miljardi miljoonan sijasta yms