Pastorin rouva ja seurakuntasisar liftareina

Olin aikoinaan 80-luvun lopulla vierailemassa loppukesästä Kainuussa sukulaisteni luona, jotka olivat muuttaneet sinne.
Vierailu meni hyvin, mutta lähtiessäni kotimatkalle sunnuntaina illan suussa tuli hieman ongelmaksi paikallinen liikenneruuhka, kun kesän viimeisiä yleisötapahtumia katsomassa olleet lähtivät etelää kohti. Sukulaiset neuvoivat minua kiertämään nuo ruuhkat toista reittiä ja varoittivat, ettei siellä ole sitten ketään vaikka tosi hyvä tie onkin.
Toden totta, ajelin maasturillani täysin suoraa ja hyvää tietä yksin, ainoastaan joku leikkuupuimuri oli liikenteessä, jotka ohitin. Ajattelin, että jos täällä autoon tulee vikaa, niin pulassa on!
Olin jo Pohjois-Savon puolella, kun ihmeekseni huomasin kaksi naista liftaamassa marjasankojen kanssa, pysäytin heidän kohdalleen. Naiset sanoivat heti, että heidän rukouksensa on kuultu, joku sentään täällä liikkuu. Naisten marjasangot laitettiin maasturini perään ja nuorempi naisista istui takapenkille ja minua hieman vanhemman näköinen nainen istui viereeni etupenkille. Katsoin, että hyvän näköisiä naisia molemmat.
Naiset kertoivat olleensa poimimassa marjapensaista loppuja marjoja tämän vanhemman naisen kotitilalta, joka oli autiona. Autoon oli tullut vikaa ja he olivat joutuneet jättämään sen sinne tilalle, olivat kävelleet pitkän matkan marjasankojen kanssa tuohon kantatien laitaan toivoen pääsevänsä liftaamalla kotiinsa. Asuivat pienessä kunnassa sopivasti matkani varrella, nuorempi oli seurakunnan pastorin vaimo, minua hieman nuorempi ja vanhempi nainen oli seurakuntasisar. Pappila olisi kuulemasti sopivasti matkan varrella, että pastorin rouva jäisi siinä tien risteyksessä pois kyydistä ja tämä neiti asuu sitten kunnan keskustassa kerrostalossa minua vielä erikseen valistettiin takapenkiltä.
Matka sujui tosi rattoisasti ja juttua riitti, ei olisi uskonut, että liftarini ovat uskovaisia ja seurakunnan kanssa tekemisissä, niin rohkeiksi näiden naisten jutut kävivät. Pastorin rouva takapenkillä kävi juttujensa puolesta tosi rohkeaksi, että minulla alkoi olemaan housuissa aika ahdasta. Jutut olivat jo sitä luokkaa naisten puolelta, että meiltä sitä saa!
Pastorin rouva purki myös turhautuneisuuttaan avioliitostaan, kerran viikossa saunan jälkeen naidaan ja silloinkin vain yhdessä ja samassa lähetyssaarnaaja-asennossa. Kolme vuotta hän on ollut ilman ehkäisyä ja ei ole lasta saatu.
Matka meni niin rattoisasti, että pappilan risteys tuli melkein huomamatta illan pimeydessä, kun ei ollut mitään katuvaloja. Pysäytin risteykseen, mistä pastorin rouva sanoi kyllä kävelevänsä pappilaan marjasangon kanssa. Olin ottamassa niitä marjasankoa maasturin perästä, kun pastorin rouva halusi halata minua kiitokseksi kyydistä ja sanoi, että hän voisi kyllä hieman muutakin antaa kyydistä. Ymmärsin kyllä heti, että nyt sitä saa!
Laitoin kättäni pastorinrouvan hameen alle, niin eihän siellä ollut edes pikkuhousuja, vaan ihan märkä pillu.
-Otin pikkuhousut jo pois tuolla takapenkillä, että on helpompi tulla sisään ja ei todellakaan tarvitse käyttää ehkäisyä.

Ja niin sitä sitten siinä maasturin takaluukun päällä suoritettiin varsinainen pikapano, pastorin rouva istui siinä luukun reunalla kesähame ylhäällä ja minä sovitin kovana seisovaa kyrpääni märkään pilluun. Kovin pitkään minun ei tarvinnut työnnellä, kun näiden naisten juttujen kiihoittamana lastini lähti, sai pastorin rouvakin siinä.
-Nyt kuule pitää mennä, vie tuo neiti turvallisesti kotiinsa, kiitokset kyydistä!

Sinne lähti pastorin rouva kävelemään marjasangon kanssa kohti pappilaa.
Hieman olin ihmeissäni, että tälläistäkin sattuu. Kuljettajan paikalle päästyäni vieressä istuva seurakunta sisar katsoi minua hieman ovelasti.
-Nyt varmaan sitten minun vuoroni! Ajetaan vaan vielä jonkun matkaa, niin päästään tuonne kunnan keskustaan.

Niin sitä sitten ajelin pienen savolaisen kunnan keskustaan, kirkko, osuuskauppa ja muutama kerrostalo. Lupasin kantaa loput marjasangot sinne seurakuntasisaren asunnolle, kun niitä oli kolme. Ja kyllä seurakuntasisar otti myös vuoronsa, yhdyntään hän ei suostunut, kun sanoi olevansa vielä koskematon, mutta muuten niin taivaallisen hyvin osaisi hoidella asiansa.

Pidin yhteyttä vielä jälkeenpäin tuon seurakuntasisaren kanssa ja kävin hänen luonaan muutaman kerran, kun kävin sukulaisiani katsomassa Kainuussa, mutta mitään suurempaa siitä ei kuitenkaan kehittynyt, vaikka joka kerta harrastimme seksiä ilman yhdyntää.

Erikoisin juttu sitten tapahtui, kun sain seuraavana jouluna joulukortin kirjekuoressa ja postileima oli Kuopio. Joulukortissa toivotettiin hyvää joulua ja kiitettiin elämän lahjasta, mukana oli mustavalkoinen kuva ultraäänitutkimuksesta. Seuraavan vuoden kesäkuussa sain vielä valokuvan pienen pojan ristiäisistä.

En ole ollut poikaani missään yhteydessä, mutta olen hieman seurannut hänen elämäänsä, hänellä on hyvä ammatti ja nyt jo perhettäkin.