Kummituksia vaiko "henkiä"??!

https://yle.fi/aihe/a/20-10003101

Tyypillinen juttu, jossa tutkija yrittää rationalistisen näkökannan ottanut tiedehenkilö, pyrkii nollaamaan rajatieto - kysymyksen oman, omaksumansa tiedeajattelun valossa.

Mutta kysymykset ja rajaukset ovat kovin outoja sikäli, että tiede ei tee kovin järjestelmällisiä rajatieto - tutkimusta. Joten silloin kun niin tapahtuu on tutkimus- ja mittaustavatkin mietittävä alusta asti. Muutamia sitaatteja omin kommentein :

"Enqvist päättelee, että kummitusten pitää kiinnittyä aineeseen ja totella painovoiman lakeja. Muuten ne sinkoutuvat avaruuteen: vinhasti pyörivä Maa kiertää Aurinkoa 30 kilometrin sekuntivauhtia, ja lisäksi galaksimme kulkee avaruudessa 550 kilometrin sekuntivauhtia."

ihmisten tieto oman henkiolemuksen rajoista on yhä olennaisesti rajallinen. Kuitenkin myös hengen pitää olla "energiaa" jollakin tuntemattomalla X tavalla. Toisaalta monet esim.newege - uskovaiset yms.uskovat käsittääkseni, että henki voi jopa vaeltaa planeettojan ja galaksien välillä (oletus, että muuallakin avaruudessa on asuttuja planeettoja ...)

"Mikäli henkiolennot kiinnittyvät aineeseen, mihin ne tarkkaan ottaen kiinnittyvät, Enqvist kysyy.

Protoneihin? Elektroneihin? Ovatko ne vuorovaikutuksessa molekyylien kanssa? Vai liittyvätkö ne tuntemattomaan energiamuotoon tai ehkä pimeään aineeseen?

Mihin ikinä henkiolento kiinnittyykään, sen täytyy olla voimakkaassa vuorovaikutuksessa kyseisen aineen kanssa, jotta se pysyy Maan liikkeessä mukana."

Mikäli ne kiinnittyvät tm.tuntemattomaan aineeseen, tai ovat esim.useammassa ulottuvuudessa yhtä aikaa, niin vuorovaikutus aineeseen ei tarvitse olla niin voimakas. Ei siksi, koska "hengen ulottuvuus" voi omata erilaiset lait, kuin tämän fyysisen maailman fyysiikan nykyään tuntemat tieteelliset lait.
Kyse on myös siitä uskooko tosiaan enemmän fyysiseen olemukseen, joka on katoava, kuin henkeen, joka voi olla ikuinen. Ihminen on unohtanut olemassaolonsa aikana niin kovin paljon, mutta joskus joku voi vielä muistaakin jotain hengestä, joka kenties on kuolematon ja jolla on pitempi muisti kauas historian ja menneisyyden hämärään. Tämä ajatus toki pelottaa kovasti liian rationaalisien mielien omaavia nykyään ...

"Moni asia puhuu Enqvistin mukaan sen puolesta, että aavetarinat ovat mielikuvituksen tuotetta. Miksi henget ja aaveet ovat aina ihmisen mittaluokkaa, eivätkä vaikka miljoonan kilometrin tai mikrometrin murto-osan kokoisia?

Miksi räyhähenget liikuttelevat aina lipastoja, eivät öljytankkereita tai vaikka planeettoja?

Miksi henkien elinpiiri ylipäänsä rajoittuu sinne, missä meidän mielikuvituksemme mieluiten seilaa?"

Minkä tuotetta mielikuvitus sitten on?! Mielikuvat ovat valveunia ja unia ja valve ovat kaksi toisiaan heijastavaa maailmaa. Joskus mielikuvat voivat olla ja muuttua tosiksi, joskus taasen kenties eivät ...

Henget ovat kummituksista puhuttaissa kai osin elämään kiinni jääneitä, joten niitten koko lienee riippuvainen mm.muistosta siitä, millaisia he olivat eläessään täällä fyysisellä asteella edellistä elämäänsä.

On tosiaan vähän varmaan tutkittu sitä miten vaikkapa öljytankkerionnettomuuden voisivatkin olla räyhähenkien tekosia. Vaikkapaa maanjäristykset ovat niin iso juttu, että kyllä aika romuluinen henki pitäisi olla, ja ehkä silloin saisi vahinkoa aikaan vähän useamminkin, maanjäristyksiä ei kuitenkin ihan joka päivä satu.
Jos kaikki on kuitenkin lopulta samaa henkeä, niin silloin supernovat ja muut galaksien välisetkin asiat voivat olla henkien eli kummituksien aikaansaamaa, muuten nyt ihan ei ...

Henkien elinpiiri seilaa varmastikin siellä missä me, siis he joihin he haluavat kenties olla yhteydessä sielä toiselta puolen. Mielihän on siellä missä mekin, tietoisuus ja mielikuvitus on taasen aika eriäviä termejä, henki luo tietoisuuden, joka osaa kuvitella asioita tosiksi, ja sitten ne voivat käydä myös toteen tässä fyysisessä maailmassa, eikö??!

Yleensä ottaen tuo sana "kummitus" on minusta paljon hämäävä, sillä on erilaisia henkiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän rajoittuneita omaan tietoisuuden tilaansa. He ovat siis "unohtaneet henkisen olemuksensa", ja monissa uskonnoissa kuten kristinuskossa eräs pääkertomuksista on "Kuoleman voittaminen" eli hengen voitto fyysisestä olemuksesta, jolloin henki kaiketi voisi olla tietoinen puhtaasti henkisessä olemuksessa, jolloin ihminen voisi muistaa pitempään, kauas omaan ja muuhunkin menneisyyteen, synnyttää henki on siis voittaa oman tietoisuutensa rajat ja voittaa kuolema ja kuolemaan liittyvä pelkonsa...
Kyse on tietoisuuden voimasta, jossa henki on todella ja todella läsnä aina ... ;)