Max Jakobson: Vallanvaihto (1992):
”Sekä vuoden 1974 poikkeusvaali että vuoden 1978 paraativaali olivat poikkeamia demokraattisen järjestelmän normaalista toiminnasta. Muodollisesti ne olivat lain mukaisia, mutta sotivat hengeltään demokratian periaatteita vastaan. Ne heikensivät kansalaisten kunnioitusta ja luottamusta omaa järjestelmäänsä kohtaan.”
Johannes Virolainen, joka oli itse täysin rinnoin mukana näitä poikkeamia toteuttamassa, on myöhemmin tullut katumapäälle. Kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella (Otava 1986) hän kirjoittaa:
”Kekkosen liian pitkä kausi opetti kansallemme, että yhdelle henkilölle keskittyvä valta, vaikkakin lahjakkaalle, viisaalle, kokeneelle ja aktiiviselle, mitä Kekkonen oli, ei ole hyväksi, koska mikään voima ei silloin voi seurata, valvoa ja rajoittaa vallankäyttöä, vaikka siinä tapahtuisi virheitäkin.”
”Sekä vuoden 1974 poikkeusvaali että vuoden 1978 paraativaali olivat poikkeamia demokraattisen järjestelmän normaalista toiminnasta. Muodollisesti ne olivat lain mukaisia, mutta sotivat hengeltään demokratian periaatteita vastaan. Ne heikensivät kansalaisten kunnioitusta ja luottamusta omaa järjestelmäänsä kohtaan.”
Johannes Virolainen, joka oli itse täysin rinnoin mukana näitä poikkeamia toteuttamassa, on myöhemmin tullut katumapäälle. Kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen kaudella (Otava 1986) hän kirjoittaa:
”Kekkosen liian pitkä kausi opetti kansallemme, että yhdelle henkilölle keskittyvä valta, vaikkakin lahjakkaalle, viisaalle, kokeneelle ja aktiiviselle, mitä Kekkonen oli, ei ole hyväksi, koska mikään voima ei silloin voi seurata, valvoa ja rajoittaa vallankäyttöä, vaikka siinä tapahtuisi virheitäkin.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kekkosen pitkän valtakauden peruna meillä on todellista merkitystään suurempi agraaripuolue. Tämä puolue pysyi vallassa myötäilemällä presidentin mukana lähes kaikkia KGB:n ja NKP:n vaatimuksia.
Demokratiaa häpeään saattaen presidentti piti agraaripuoluetta kommunistien ohella ainoana hallituskelpoisena puolueena. Kansalle ei kerrottu suoraan asioiden oikeaa laitaa, puhuttiin yleisistä syistä jonka vuoksi tietyt puolueet eivät voineet osallistua hallituksiin jne.
Tämän häpeällisen historian vaiheen seurauksena agraaripulueella on edelleen voimakas sosialistinen perusvire, käytännön sovellutuksena omien kannattajien etujen häpeilemätön ajaminen yhteiskunnan yleisin varoin. Tämän aluepolitiikaksi kutsutun opin mukaan on puolue saanut ostettua kannatusta vielä 2000-luvullakin. Tämä oppi näivettää kaiken yritteliäisyyden ja luovuuden ja johtaa itseasissa alueiden omatoimisuuden loppumiseen.
Kuinka kauan maan ajattelemaan kykenevät jaksavat elättää tätä agraarisosialistista puoluetta?