Rakkauden tunnustelu

Yksinäinen meren rannalla,
satunnaiset synkät pilvet
ja epävakainen tunnelma.

Mikä niitä puita heiluttaa?
Mikä tuolla rannalla häähmöttää?

Tuleva laiva.

Ah, se se on.
Pyykäisen hieman otsaa.
Se on hikinen.

Kulkija lepää ja antaa auringon kuivattaa.
Pikkuinen naarmu.

Epävakainen, hauras laho silta.
Ei kunnolla kapulaa alla.
Mutta pitihän mennä yli.
Alla synkkä pauhaava vesi.

Lahot kapulat, jolle astua.
Mutta sitten jämerä tantere,
johon jalkansa tömäyttää.

Pikkuisen puron äärelle pesemään
enintä likaa.
Sitten silmiä pitää siristää,
katsoa tihruisilla silmillä
päin aurinkoa.

Ja mennä lepäämään.
Viimein uni koittaa.
Aurinko voittaa!

Yks kaks salama,
jyräys. Kaatosade ja
rakeet pomppivat pitkin kivetyksiä.

Mitä vielä?
Kulkija kiihruhtaa ottamaan repustaan
sateenvarjon.

Ai niin, ei sateenvarjoa ukkosella.
Antaa kaatosateen kastella.
Kesä kuivaa.

Mitä rakkaudesta ajatella?
Minähän voisin muihinkin istuttaa sitä?
Voisinko?

Jos toinen ei halua sen enempää sitä ajatella.
Ikään kuin menee jossain laineella
kuin kirppu meressä.

Huutaa ja huutaa ihan muita asioita.

Ei ne ymmärrä.
Rakkaudesta pitäisi ymmärtää.
Mutta kun ei jaksa ajatella
ja sovittaa elämää toisenkin ajatuksiin.

Sopiviksi. Toisenkin eduksi.

Sanovat tietävänsä, miten pitää tuntea.
Niin mutta minä saan mennä hiljaa pois
arkana liian rohkeista paikoista. liian avarista.

Rakkaus pystyy olemaan kaukonäköinen.
Ajatella yli murheen ja vielä senkin jälkeen.

💕 Kiitos hellästä tunteesta.

Olisiko sillä mitään tekemistä järjen kanssa?
Enhän haluaisi päätä möyhivään sekavaan tunnetilaan?

Voinhan yrittää ymmärtää.
Ehkä sees olotila tulee
hiljaisen mietinnän jälkeen.

Vaikka vaadinkin,
kuitenkin voin olla lempeä
ja sillä tavalla avara.
Ei millään muulla tavalla.

Reunaehdot on olemassa.
niin kuin rakennuksellakin on nurkkansa.
Ei ne estä rakastamasta.

Voiko rakkauden pussittaa?
Ottaa kiinni kohteen ja pistää häkkiin?
Niin kuin kanarianlintu sullottuna selliinsä.
Tiukasti vartioituun tilaan, ettei se pääse
oudosti käyttäytymään ympäriinsä.
Tai nälkäkuoleman partaalle saatettu mursu.
Piikkiä vain piikin perään.

Myrkyllinen suhde. Mikä se on?
Toinen piikikkäällä käytöksellään myrkyttää sen.
Entä jos piikikäs on jo myrkytetty?
Ehkä ei ollut elintilaa.

Mieleni kuvittelee lisää.

Mursuna takapihallasi temmellän.
Mielenmursuna tietenkin.

Ilosta hääräsin ja siinä pikkuisen
meni muutakin.

Se laantuu kyllä.
Menikö mattoteline?
Oh. Saathan uuden. Eikö ne ole halpoja?

Halpaan hintaan.
Pikkuisen leikin vain ja annoin
tantereen tömähtää.
Ei se mitään.

Ajatusleikki vie suoraan
ihmiselon ja mielenmaailman myllerryksiin.
Kuin pieni kerä.

Se lähtee vierimään.
Jos se painaa möykkynä jossain,
niin en anna sen olla siinä.
Pistän kiertämään.

Joskus pitää hellittää ja
antaa ajan selvittää.