Yksin kansanveneellä

Hauska suklaatarina.

Ehkäpä jos oikein järjellä ajattelee niin gastina kannattaisi pyöriä aika kauan ja käytännön navigointitaitoja kehittää (se mitä lammikkolaivurikurssilla opitaan voi olla hyvinkin hanskassa, se miltä se väylä näyttää paikan päällä voi vaatia oman laistaan tottumusta.

Mutta sitten taas: gastina istuessa oppimisprosessi ei ole niin nopea kuin kipparina. Jos hiljaisella tuulella harjoittelee, niin purjeveneen hallinta menee kyllä nopeasti selkäytimeen. Folkkari on myös erittäin vakaa ja sopivan responsiivinen: Se ei mene nurin ainakaan hiljaisella tuulella vaikka tekisit mitä, ja toisaalta vene antaa hyvin palautetta siitä, onko purjeet säädetty oikein. Veneellä on myös innokas harrastajakunta joka auttaa trimmaamaan veneen.

2-3 ja sitä toista tarvitaan yleensä lähinnä käännöksissä ja purjeita nostaessa/laskiessa. Yksin ja kokemattomana lähtisin melko leudolla säällä (tarkista kaikki säätiedotteet) ja nostaisin purjeet (iso ja fokka) jo satamassa, skuuttinarut sitloodaan ja koneella kauas rannasta - siellä voit koittaa ajella ja käännellä. En yksin purjehtiessa ja varsinkaan kokemattomana turhaan nousisi kannelle asentelemaan spinnuja tai spiirapuomeja. Pinnan saa kiinni siksi aikaa kun keskityt purjeisiin,

Anonyymi kirjoitti:

2-3 ja sitä toista tarvitaan yleensä lähinnä käännöksissä ja purjeita nostaessa/laskiessa. Yksin ja kokemattomana lähtisin melko leudolla säällä (tarkista kaikki säätiedotteet) ja nostaisin purjeet (iso ja fokka) jo satamassa, skuuttinarut sitloodaan ja koneella kauas rannasta - siellä voit koittaa ajella ja käännellä. En yksin purjehtiessa ja varsinkaan kokemattomana turhaan nousisi kannelle asentelemaan spinnuja tai spiirapuomeja. Pinnan saa kiinni siksi aikaa kun keskityt purjeisiin,

Lue lisää

Purjeet ylös satamassa ja sitten sieltä perämoottorilla tai millä hyvänsä moottorilla on täysin mahdoton ajatus.

Mutta purjehduksen aloittaminen yksin folkkarilla on aivan mahdollista ka suositeltavaa. Jos parikin kertaa saa opettajan mukaan, oppii ne vähät toimenpiteet, mitä folkkarin yksikertaisessa rikissä vaaditaan.

Tämä on ihan hyvä pointti. Ei edes kohtuullisilla kädentaidoilla kannata kuvitella vaihtavansa lautoja tai kölipuita ellei juuri sitä työtä tiedä osaavansa. Enimmillään voisi ajatella että vuotuinen kevyt hionta ja ohut lakkakerros onnistuu, ja sekin vaatii oikeaa säätä. Toisaalta vene pitäisi ehtiä laskea vesille ajoissa, silloin kun lasikuitumiehet vasta keräilevät pressujaan, ja toisaalta, kun viimeiset veneet nostetaan jääriitteestä niin puuvene viimeistään syyskuun alkupuolella - sen tulisi ehtiä kuivua ennen talvea. Kaikki isommat remontit sekä 10-15-vuoden välein tapahtuva puulle ottaminen ja uudelleen lakkaaminen ovat isoja töitä, ellet tiedä osaavasi niin anna homma suosiolla venepuusepälle ja varaudu maksamaan tonneja. Tosin ne tonnit on ostohetkellä jo säästetty, hyväkuntoinen puufolkkari on halvempi kuin hyväkuntoinen lasikuitufolkkari. Hyväkuntoisuutta ei muuten aina näe päälle päin, vaikka vene kiiltäisi kuin piironki niin kannattaa pyytää joku puuveneitä kunnostava ja rakentava ihminen vilkaisemaan missä kunnossa vene oikeasti on - esim kolipuut ja kölipultit, kaaret jne....joku haljennut lauta tai poikennut kaari ei vaadi välitöntä korjausta vaan pystyy ehkä odottamaan, mutta nuo isommat ja raskaammat remontit voivat aikaistaa huoltotarvetta ja varmasti vaikuttavat veneen hintaan.

Mahtaisko kuitenkin olla vakaampi jos olisi pikku fokka, en tiedä miten folkkari käyttäytyy. Eihän se sinällään vaadi kuin pikku nykäisyn.

Hyvä kun hyvin heikolla tuulella menisi. Ei jiipit tunnu niin dramaattisilta. Mitähän tuollaisen yksin purjehtijan kannattaisi opetella? Varmaan myötä- ja vastsatuuli käännöksiä molempiin suuntiin ja pysäyttämistä piihin. Tähystystä älä koskaan unohda vaikka purje olisi kuinka edessä, sieltä on pakko kurkkia vaikka alta. ja kattelet valmiiksi kartalta sen alueen jossa pysyt ja jossa ei tartte kiviä väistellä, ja mielellään liikennekin olisi aika verkkaista. Sehän ei sitten ole mikään aurinkoinen viikonloppu. Jos vene menee liian kauaksi eikä jaksa luovia, niin epäröimättä kone käyntiin. Koneella saa aina kulkea äläkä edes haaveile purjehtivasi laituriin ennenkuin vene on täysin hyppysissä.

Mulla on 85-vuotias vene, jossa ei ole edes kukkapurkkia, jossa olisi multaa. Merkillinen kuttaperkkaveneilijöiden uskomus siitä kukkamullan väistämättömyydestä.