"Ihmisten kuolema on inspiraation, pelon, surun ja rakkauden lähde. Se saa meidät pohtimaan asioiden rajallisuutta. Rajallisuuden käsite muokkaa ihmisluontoa hyvin erityisellä tavalla."
Oletko sinä tunnistanut kuolevaisuutesi?
Vai tuuppaatko koko ajatuksen sivummalle?
Olen tavallaan kuollut jo kahdesti, joten kolmas kerta toden sanoo.
Se on muuttanut minua jo perusteellisesti ihmisenä. Moni asia on menettänyt merkityksensä ja mitä kummallisemmille asioille on tullut arvoa.
Minä kuolen, mutta olen elänyt niin, että minun on hyvä kuolla. Toivon vain, että saisin hyvän kuoleman.
Kyllä kuolema pelottaa, samalla tavalla kuin kaikki suuri ja tuntematon. Mutta se pelkokin tuntuu hyvälle. Ehkä siinä on ripaus odottavaa jännitystä tai jotakin..
Ei minulla ole kiire kuolemaan, mutta on. En koe olevani niin tärkeä, että kuolemallani olisi väliä. Olen vain yksi työläismuurahainen biljoonien elämänmuotojen joukossa. Koen että kastemadolla on enemmän tarkoitusta kuin minulla tässä ekosysteemissä jota Tellukseksi kutsutaan...
Silti elämälläni on merkitys, elää ja kuolla pois. Näin koen.
Se, mitä kukakin uskoo mitä väistämättömän kuoleman jälkeen tapahtuu.. siihen en ota kantaa. En ole uskonnollinen, mutta ne jotka ovat - saavat olla ihan vapaasti. Haluaisin kuitenkin irroittaa jossakin määrin kuoleman uskonnoista. Mikä tosiaan on mahdoton yhtälö, kun monelle juuri uskonto tuo lohtua kuoleman hetkellä.
Tähän loppuun kaunis kipale
https://youtu.be/1PvBsUWryCY
Kuolevaisuudesta...
90
616
Vastaukset
- Anonyymi
Tunnistanut olen kyllä, jo teini-iässä. Ihan liian monta rakasta ihmistä on ehtinyt vuosien varrella rinnalta poistua.
Vaan en mä tuota sen kummemmin ajattele, enkä pohtii. Tulee mitä tulee jatulee kun tulee. Ei siltä kuitenkaan pakoon pääse.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Käytännönläheinen suhtautuminen asiaan. Ei huono mielestäni.
Olen yleensä tällaisissa asioissa varsin käytännönläheinen. Tietysti sitä voi yrittää pienentää eri sairauksien todennäköisyyttä, mutta varmuutta ei koskaan saa. Se tulee mitä tulee, eikä sille mitään mahda.
Anonyymi kirjoitti:
Olen yleensä tällaisissa asioissa varsin käytännönläheinen. Tietysti sitä voi yrittää pienentää eri sairauksien todennäköisyyttä, mutta varmuutta ei koskaan saa. Se tulee mitä tulee, eikä sille mitään mahda.
Ei mahda, ei.
Jos jokainen saisi valita, niin kukaan ei olisi köyhä tai kipeä.
Mutta elämän vastoinkäymiset kasvattaa. Sitä en kyllä ymmärrä mikä sen kehittymisen ja kasvamisen idea on, sillä kuolemme joka tapauksessa olimmepa kuinka kehittyneitä yksilöitä tahansa. Ehkäpä se on se elämisen laatu.. mistäpä tietäisin.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei mahda, ei.
Jos jokainen saisi valita, niin kukaan ei olisi köyhä tai kipeä.
Mutta elämän vastoinkäymiset kasvattaa. Sitä en kyllä ymmärrä mikä sen kehittymisen ja kasvamisen idea on, sillä kuolemme joka tapauksessa olimmepa kuinka kehittyneitä yksilöitä tahansa. Ehkäpä se on se elämisen laatu.. mistäpä tietäisin.Onhan se aina mukavampaa, jos on mukavaa, vaikka sitten sattuiskin kuolemaan huomenna.
Anonyymi kirjoitti:
Onhan se aina mukavampaa, jos on mukavaa, vaikka sitten sattuiskin kuolemaan huomenna.
Hyvin sanottu.
- Anonyymi
Ainakaan missään jengissä ei elämästä selviä hengissä.
Useimmat uskonnothan on keksitty ja perustettu selittämään kuolema pois, lupaamaan ikuista elämää juuri tähän uskontoon uskoville ja ottamaan rahat sekä itsemääräämisoikeus yksilöltä, tietysti. Valta toisen yli tekee ahneeksi.
Ei minua ollut olemassakaan ennen syntymääni, eikä minua enää tule olemaan kuoltuani. Olen sen hyväksynyt, kun ei muita verifioituja todisteita mistään muusta olla tavattu. En usko lopulliseen kohtalooni, vaan pidän sitä _erittäin_ todennäköisenä.Pikku-pirpana kirjoitti:
Jos on syntynyt, on elettävä kunnes kuolema korjaa.
Fundamentalistiset uskovaiset elävät tämän hyvin todennäköisesti ainoan elämänsä palvellen ikuisen elämän lupaajaa, rukoillen ja askeesissa, lihan iloista kieltäytyen kukin oman uskonlahkonsa oppien mukaan. Kuoleman jälkeen heille sitten koittaa paratiisi, nirvana tai mitä missäkin kultissa hienona ikuisena elämänympäristönä pidetään. He eivät elä _tätä_ elämää, vaan ikuista elämää varten.
Kuolema päättää kaiken pyristelyn, joten valitettavasti pettymyksen huokaustakaan ei ulkopuolinen kuule. ; )Kollimaattori kirjoitti:
Fundamentalistiset uskovaiset elävät tämän hyvin todennäköisesti ainoan elämänsä palvellen ikuisen elämän lupaajaa, rukoillen ja askeesissa, lihan iloista kieltäytyen kukin oman uskonlahkonsa oppien mukaan. Kuoleman jälkeen heille sitten koittaa paratiisi, nirvana tai mitä missäkin kultissa hienona ikuisena elämänympäristönä pidetään. He eivät elä _tätä_ elämää, vaan ikuista elämää varten.
Kuolema päättää kaiken pyristelyn, joten valitettavasti pettymyksen huokaustakaan ei ulkopuolinen kuule. ; )Uskon että jotakin saattaa olla kuoleman jälkeen, mutta lähinnä ehkä, että sulaudumme elämän kiertokulkuun.. maasta olet tullut ja maaksi olet muuttuva.. eli kun olemme kaikki tähtipölyä, muutummeko takaisin tähtipölyksi?
Olemme energiaa sisältäviä otuksia ja energia ei oikeastaan katoa, se muuttaa muotoaan, palaako energiamme jonnekin ennen haihtumistaan pois? Onko joku alkulähde tai suurempi voima? En tiedä. Eikä kiinnosta.
Uskon et kun tämä elämä päättyy, se päättyy lopullisesti. Ja elän sen mukaan.
- Anonyymi
ainakin 4000 rallikuskia me34nett6ää ajoo-oikeutensa loppueläkse3e3n ylinopeuksista.
- Anonyymi
Olen tunnistanut sen faktan, että elettyä elämää on enemmän takanapäin kuin elämätöntä on edessä. Sen enempää en näe tarvetta pohtia elämääni. Maaliin asti kun pääsisi suht terveenä, niin hyvä.
-PalstahessuNäkemys se on tuokin. Itse koen että kuoleman pohtiminen tekee elämäni elämisen arvoiseksi. Mutta jokainen tyylillään. Ei yhtään huono ole seilata elämän läpi murehtimatta sen matkan päättymistä, jos se vain itselleen sopii.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Näkemys se on tuokin. Itse koen että kuoleman pohtiminen tekee elämäni elämisen arvoiseksi. Mutta jokainen tyylillään. Ei yhtään huono ole seilata elämän läpi murehtimatta sen matkan päättymistä, jos se vain itselleen sopii.
En ole niitä ihmisiä jotka käyttävät aikaansa vääjäämättömien tapahtumien murehtimiseen. Suhtaudun asioihin yleensä stoalaisella tyyneydellä. Elän täysipainoista ja sisältörikasta elämää niin kauan kunnes toisin määrätään 🙂 Tarkoituksella tai tahallaan en aikaani täällä lyhennä.
-Palstahessu Anonyymi kirjoitti:
En ole niitä ihmisiä jotka käyttävät aikaansa vääjäämättömien tapahtumien murehtimiseen. Suhtaudun asioihin yleensä stoalaisella tyyneydellä. Elän täysipainoista ja sisältörikasta elämää niin kauan kunnes toisin määrätään 🙂 Tarkoituksella tai tahallaan en aikaani täällä lyhennä.
-PalstahessuHappy go lucky. Ei paha jos siihen pystyy.
Itse olen tarvinnut sen tyyneyden saavuttamiseksi hitonmoisen määrän elämänoppeja. Ja justiinsa niitä potkuja päähän. Piti kuolla ymmärtääkseni elämää. Piti sairastua jotta ymmärsin miten lyhyt elämä on. Piti elää tämä ei niin mairitteleva elämä, jotta tajusin kuinka simppeliä eläminen on. Ja kuinka äärettömän arvokas asia se on.
Minä en ole tärkeä, mutta olen tärkein koko maailmassa. Itselleni. Minulla on vain tämä elämä, ja tiedän eläneeni, kun aika koittaa ja minun on hyvä kuolla. Silloin olen elänyt hyvän elämän.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Happy go lucky. Ei paha jos siihen pystyy.
Itse olen tarvinnut sen tyyneyden saavuttamiseksi hitonmoisen määrän elämänoppeja. Ja justiinsa niitä potkuja päähän. Piti kuolla ymmärtääkseni elämää. Piti sairastua jotta ymmärsin miten lyhyt elämä on. Piti elää tämä ei niin mairitteleva elämä, jotta tajusin kuinka simppeliä eläminen on. Ja kuinka äärettömän arvokas asia se on.
Minä en ole tärkeä, mutta olen tärkein koko maailmassa. Itselleni. Minulla on vain tämä elämä, ja tiedän eläneeni, kun aika koittaa ja minun on hyvä kuolla. Silloin olen elänyt hyvän elämän.En minäkään kolhuitta ole tänne asti selvinnyt. Polvillaan on käyty. Elän loppujen lopuksi aika vaatimattomasti ja nöyrästi elämää kunnioittaen.
”Minulla on vain tämä elämä, ja tiedän eläneeni, kun aika koittaa ja minun on hyvä kuolla. Silloin olen elänyt hyvän elämän.”
👍
-Palstahessu Anonyymi kirjoitti:
En minäkään kolhuitta ole tänne asti selvinnyt. Polvillaan on käyty. Elän loppujen lopuksi aika vaatimattomasti ja nöyrästi elämää kunnioittaen.
”Minulla on vain tämä elämä, ja tiedän eläneeni, kun aika koittaa ja minun on hyvä kuolla. Silloin olen elänyt hyvän elämän.”
👍
-PalstahessuKolhuitta ei selviä elämästä hengissä. Se joko tappaa tai vahvistaa. Elämä siis. Jokainen kolhu jonka olen saanut, on loppujen lopuksi vain elämää, ei sen enempää. Aivan kuin elämän tarkoitus olisi nujertaa ja alistaa sinut mitä moninaisemmin keinoin.. siitä huolimatta elämä on juuri siksi niin ihanaa, kun on niitä hyviäkin juttuja. Ihan hirveästi enemmän kuin jaksamme niitä nähdä.
Kaikki saavat osansa. Niin suruista kuin iloistakin.
- Anonyymi
minun mielestäni aika hauska juttu yliopiston apteekin, kun monestikin voi tulla jotain pieniä haavoaja kätäänkin, niiin pieni ruiskejuttu antiseptinen, puhdistus juttu.
Ja hauska koska ruiskuttamalla voi laittaa sitä antiseptistä juttua haavaan sitten - Anonyymi
Jos tulee joku haava vahingossa tkäteenkin sittet rsilloin ruiskuttaa puhdusainetta hiihen oikein nappia p oikein painepesurin täydwllä teholla :D
- Anonyymi
Jo lapsena tunnistin kuolevaisuuteni. Vähänkö ollut stressiä, ettei kuolisi nuorena. Koska en ole enää nuori, yritän vain elää oikein vanhaksi.
No voihan sitä stressatakin.. minulle kuolema on kuin vanha ystävä, jota ei ole tavannut vuosikymmeniin. Kohtaamista odottaa hieman jännityksellä.
Kun aika on, aika on. Sitä ei kukaan pääse karkuun, niin eikö olisi helpompaa lopettaa se stressaaminen ja käsitellä asia. Tai mistäpä minä sen tiedän, mikä sinulle on oikea tapa käsitellä kuolevaisuutesi.
Tämä aloitus on yksi minun tavoistani käsitellä kuolevaisuuttani. Keskustella aiheesta.
- Anonyymi
Jos... pippelitön-Petteri Porosta, kuin Outo-Ukko oulusta
- Anonyymi
Yummputtaja-Te3emu tTampereelta..... hyvä keksiä jotain tuollaisia juttuja on merkki että aivvot toimivat ja mielikuvituski myös.
- Anonyymi
Jokainen odottaa elämänsä mustaa puolta.
- Anonyymi
Olen toivonut kuolemaa vähintään viimeiset 10 vuotta. Elämällä ei ole enää mitään annettavaa. Välillä mietin, että tekisin jotain aktiivista elämäni lopettamiseksi, mutta sitten pysähdyn taas miettimään sitä tuskaa mitä itsemurha harvoille läheisilleni tuottaisi. Läheiset ihmiset vähenee tosin vuosi vuodelta niin kohta ei ole mitään pidäkkeitä.
HC-ATM-36Onpa sinulla synkkä näkemys elämästä. Joku joskus sanoi, että itsemurha on pysyvä ratkaisu tilapäiseen ongelmaan.
Nyt minun pitäisi soveliaisuuden nimissä pitää sinulle kannustuspuhe elämän ihanuudesta, mutta en tee sitä. Sinä olet elämäsi herra ja sinä itse päätät siitä. Jos sinulla ei ole itsellesi mitään annettavaa, niin sitä ei mikään muuta. Sillä sinä olet itse oman elämäsi mastermind.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Onpa sinulla synkkä näkemys elämästä. Joku joskus sanoi, että itsemurha on pysyvä ratkaisu tilapäiseen ongelmaan.
Nyt minun pitäisi soveliaisuuden nimissä pitää sinulle kannustuspuhe elämän ihanuudesta, mutta en tee sitä. Sinä olet elämäsi herra ja sinä itse päätät siitä. Jos sinulla ei ole itsellesi mitään annettavaa, niin sitä ei mikään muuta. Sillä sinä olet itse oman elämäsi mastermind.Oli puolet elämästä kestänyt masennus ei ole mielestäni mikään tilapäinen vaan pysyvä ongelma. Sehän se juuri on, että jokainen on oman elämänsä ohjaaja, mutta toiset ovat siinä kuin Spielberg ja toiset kuin Tommy Wiseau.
HC-ATM-36 Anonyymi kirjoitti:
Oli puolet elämästä kestänyt masennus ei ole mielestäni mikään tilapäinen vaan pysyvä ongelma. Sehän se juuri on, että jokainen on oman elämänsä ohjaaja, mutta toiset ovat siinä kuin Spielberg ja toiset kuin Tommy Wiseau.
HC-ATM-36Elämä itse on se tilapäinen asia siinä sanonnassa. Se todellakin päättyy. Elämä siis.
Masennus on paha rasti. Mitäpä siihen osaisin sanoa muuta. En itse ole koskaan kärsinyt siitä, mutta lapseni on.
Elämänhallintaa voi opetella jos jaksaa. Masennuksesta kärsivällä voi olla jaksamisen kanssa tekemistä.. toki lääkityksetkin aiheuttavat joskus väsymystä ja jopa jonkinmoista tylsämielisyyttä.. mutta useimmiten niitä kannattaa käyttää kriisivaiheissa. Noin mielipiteenäni.
Faktahan on, että vain harva syntyy onnellisten tähtien alle. Useimmat joutuu hampaat irvessä taistelemaan elämässään. Tekemään töitä ihan olan takaa. Rämpimään elämässään saadakseen ihan murusen onnellisuutta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Elämä itse on se tilapäinen asia siinä sanonnassa. Se todellakin päättyy. Elämä siis.
Masennus on paha rasti. Mitäpä siihen osaisin sanoa muuta. En itse ole koskaan kärsinyt siitä, mutta lapseni on.
Elämänhallintaa voi opetella jos jaksaa. Masennuksesta kärsivällä voi olla jaksamisen kanssa tekemistä.. toki lääkityksetkin aiheuttavat joskus väsymystä ja jopa jonkinmoista tylsämielisyyttä.. mutta useimmiten niitä kannattaa käyttää kriisivaiheissa. Noin mielipiteenäni.
Faktahan on, että vain harva syntyy onnellisten tähtien alle. Useimmat joutuu hampaat irvessä taistelemaan elämässään. Tekemään töitä ihan olan takaa. Rämpimään elämässään saadakseen ihan murusen onnellisuutta.Onko se murunen onnellisuutta sitten kaiken rämpimisen ja taistelun väärti? Mun mielestä ei.
HC-ATM-36 Anonyymi kirjoitti:
Onko se murunen onnellisuutta sitten kaiken rämpimisen ja taistelun väärti? Mun mielestä ei.
HC-ATM-36Noh, se on valintakysymys. Sinä kuulut maailman rikkaimpiin kuuluviin kansoihin.. olet yksi populaatiomme onnellisimmassa asemassa oleva yksilö. Mutta olet kykenemätön näkemään sitä. Ihmisiä kuolee puhtaan veden puutteeseen, nälkään, väkivaltaan, luonnonkatastrofeihin ja vaikka ja mihin kurjuuteen jota täällä ei ole. Joten mene itseesi ja jos haluat kuolla, voin vakuuttaa että tulet kuolemaan. Joko päätät itse elämäsi tai odotat kun aikasi on tullut..
Minä en saa sinua näkemään itsestään selvyyksiä ja sitä rikkautta mikä sinulla on.
Sinulle suosittelisin matkustamista jonnekin hevon persiiseen katsomaan mitä oikea kurjuus on, mutta todennäköisesti sua ei kiinnosta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Noh, se on valintakysymys. Sinä kuulut maailman rikkaimpiin kuuluviin kansoihin.. olet yksi populaatiomme onnellisimmassa asemassa oleva yksilö. Mutta olet kykenemätön näkemään sitä. Ihmisiä kuolee puhtaan veden puutteeseen, nälkään, väkivaltaan, luonnonkatastrofeihin ja vaikka ja mihin kurjuuteen jota täällä ei ole. Joten mene itseesi ja jos haluat kuolla, voin vakuuttaa että tulet kuolemaan. Joko päätät itse elämäsi tai odotat kun aikasi on tullut..
Minä en saa sinua näkemään itsestään selvyyksiä ja sitä rikkautta mikä sinulla on.
Sinulle suosittelisin matkustamista jonnekin hevon persiiseen katsomaan mitä oikea kurjuus on, mutta todennäköisesti sua ei kiinnosta.Kurjuus on täysin subjektiivinen kokemus.
Ja mistä sinä tiedät, mitä kaikkia fyysisiä puutteita/vikoja mulla esimerkiksi on? Se, että on syntynyt Suomeen ei todellakaan ole mikään 100% tae onnellisuudelle.
HC-ATM-36 Anonyymi kirjoitti:
Kurjuus on täysin subjektiivinen kokemus.
Ja mistä sinä tiedät, mitä kaikkia fyysisiä puutteita/vikoja mulla esimerkiksi on? Se, että on syntynyt Suomeen ei todellakaan ole mikään 100% tae onnellisuudelle.
HC-ATM-36Ei ole. Ei.
Olet oikeassa. Olin ylimielinen, pahoitteluni.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ei ole. Ei.
Olet oikeassa. Olin ylimielinen, pahoitteluni.Sen verran korjaan tuota edellistä viestiäni, että kukaan tuskin voi olla tyytyväinen jos näkee koko ajan nälkää. Tiettyjen fyysisten perustarpeiden täytyy toki täyttyä, jotta pääsisi kurjuudesta pois. Kyllä mä tiedostan, että Suomessa elämisen puitteet ovat huomattavasti helpommat kuin monessa muussa maailman kolkassa (ainakin toistaiseksi). Toisaalta täältä puuttuu sitten esimerkiksi aito yhteisöllisyys. Ja pitkä pimeä kausi altistaa kaamosmasennukselle.
HC-ATM-36 Anonyymi kirjoitti:
Sen verran korjaan tuota edellistä viestiäni, että kukaan tuskin voi olla tyytyväinen jos näkee koko ajan nälkää. Tiettyjen fyysisten perustarpeiden täytyy toki täyttyä, jotta pääsisi kurjuudesta pois. Kyllä mä tiedostan, että Suomessa elämisen puitteet ovat huomattavasti helpommat kuin monessa muussa maailman kolkassa (ainakin toistaiseksi). Toisaalta täältä puuttuu sitten esimerkiksi aito yhteisöllisyys. Ja pitkä pimeä kausi altistaa kaamosmasennukselle.
HC-ATM-36Niin.. olet ihan oikeassa, että kurjuus on subjektiivista..
Mä en ole sä, niin en perimmiltaan voi ymmärtää sun kokemia asioita tai sitä miten koet asiat.
Itselleni on kuin taivaanlahja tuo vesi mitä päivittäin juon. Olen matkustellut jonkin verran ja nähnyt muutakin kuin Suomen. Suomi on ihanan hyvin suuniteltu maa, hyvin funktionaalinen. Ja turvallinen.
Minun elämäni on ollut täynnä hyviä hetkiä.
Olen saanut lapsena paljon rakkautta ja huolenpitoa. Myöhemmin elämänkumppanin ja lapsen kautta opin antamaan rakkautta muille.
Olen tehnyt työtä, jolle olen omistanut osan elämääni ja saanut siitä materiaalista hyvinvointia. Olen kuunnellut ja toteuttanut itseäni.
Kun on kaiken saanut ja kokenut, ei kuolema tunnu ennenaikaiselta.
Surullisinta omassa kuolemassa on läheisten ihmisten menettäminen.
Käytökseni heitä kohtaan on muuttunut. Kohtelen läheisiäni niin, että heille jäisi hyviä muistoja, minusta.Sinulla on hyvä karma. Olen onnellinen vuoksesi. Aidosti. Ihanaa törmätä elämäänsä tyytyväiseen ihmiseen.
Toiset joutuvat rämpimään elämänsä läpi. Tiedän, että sinullakin on elämänkolhuja, kuten kaikilla, mutta olet selvinnyt niistä kohtuullisen hyvin.
Elämän ja kuoleman tasapaino. Olet löytänyt sen mitä minä vielä ehkä tavoittelen. Mutta olen jo kynnyksellä ymmärtämään omaa suhtautumistani kuolemaa kohtaan. En siis pyri ymmärtämään kuolemaa, vaan omaa suhtautumistani siihen.- Anonyymi
En pelkää kuolemaa
Kuolemaa ei ole
Elämä jatkuu
Viimeksi asiaa pohdin pari päivää sitten kun yle uutisoi Suomalaisten peloista joista yksi oli pelko että puoliso joutuu rintamalle. Siinä vähän huokaisin helpotuksesta etten ole parisuhteessa. Muistikuvat Ukrainassa perheensä turvaan saattavista miehistä jotka lähtivät rintamalle nousi pinnalle. Jotenkin itselle melko helposti samaistuttava hetki kun miettii noita omia lapsia.
Kohta tuota kuolemista pitää taas suunnitella kun tuo nuorimmainenkin lähtee kotoa. En siis omaa poislähtöä suunnittele sillä lähtö tulee suunnittelemattakin. Lähinnä keskityn siihen että omaisten ja muiden läheisten tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän käytännön asioita ja homma menisi niin että kevyet mullat minulle ja he taas nopeasti kiinni omaan elämänrytmiin.Juu .. kuoleminen on ensinnäkin kallista ja lisäksi kovin työlästä hommaa sukulaisille.
Tiedän siitä kun äitini menehtyi tänä kesänä.
Kovin huomaavaista ajatella omaa kuolemaansa noin käytännöllisesti.
Mutta muutoin mitä sinulle muuten kuuluu? Siitä on hetki kun viimeksi keskusteltiin.Pikku-pirpana kirjoitti:
Juu .. kuoleminen on ensinnäkin kallista ja lisäksi kovin työlästä hommaa sukulaisille.
Tiedän siitä kun äitini menehtyi tänä kesänä.
Kovin huomaavaista ajatella omaa kuolemaansa noin käytännöllisesti.
Mutta muutoin mitä sinulle muuten kuuluu? Siitä on hetki kun viimeksi keskusteltiin.Kiitos kysymästä. Tuossa keväällä vaihdoin elämän pelikirjan pois asennosta kumppanin etsiminen kohti yksinäisyyden kestämistä. Täytyy sanoa että vaikuttaa ihan voittavalta taktiikalta. En silti suosittele muille.
Nuorempi tyttö tuolla jo pakkailee muuttokamojaan ja itse harkitsen josko pyytäisi joltakin naiselta apua. Itsekseen tässä pohdin uutta väri-ilmettä taloon mutta lopputulos on se että jos vielä lakanat vaihtaisi kääriliinoihin niin oven yläpuolelle voisi kirjailla sanan kalmisto.
Mitenkä itselläsi, ihan noin teksteistä päätellen elämä kuitenkin soljuu painollaan eteenpäin?M184 kirjoitti:
Kiitos kysymästä. Tuossa keväällä vaihdoin elämän pelikirjan pois asennosta kumppanin etsiminen kohti yksinäisyyden kestämistä. Täytyy sanoa että vaikuttaa ihan voittavalta taktiikalta. En silti suosittele muille.
Nuorempi tyttö tuolla jo pakkailee muuttokamojaan ja itse harkitsen josko pyytäisi joltakin naiselta apua. Itsekseen tässä pohdin uutta väri-ilmettä taloon mutta lopputulos on se että jos vielä lakanat vaihtaisi kääriliinoihin niin oven yläpuolelle voisi kirjailla sanan kalmisto.
Mitenkä itselläsi, ihan noin teksteistä päätellen elämä kuitenkin soljuu painollaan eteenpäin?Tytsysi muuttaa pois.. mikä iso askel..
Oletko sä ihan helisemässä?
Hei toi kuulostaa hyvältä alulta elämänmuutokseen. Etsimällä sitä kumppania harvoin jos koskaan löytää. Joten jos se pitää paikkaansa, niin on parempi vain elää elämäänsä eteenpäin ja siinä matkan varrella saattaa jotakin tarttua hihaan.
Kuinka rohkea olet? Minulla olisi sen värijutun kanssa ehdotus..
Mitäpä minä.. elämä menee siinä missä on mennäkseen. Keväällä aloitin pihanlaittoprokkiksen ..
.. mä olen saanut kaverin.. västäräkin joka ilmeisesti on musiikin ystävä.. istun pihallani, kuuntelen hitmixiä ja tuossa se on könöttänyt jo puolisen tuntia..
.. ja sain sen reilu viikko sitten valmiiksi. Nyt sitten vietän lomaa pihallani. Äitini menehtyi kesäkuussa ja hautajaiset sekä piha ovat syöneet kesälomarahani, joten minulla on kotilomaa vielä tiedossa 1.5 vkoa.
Muutoin olen ennallani.Pikku-pirpana kirjoitti:
Tytsysi muuttaa pois.. mikä iso askel..
Oletko sä ihan helisemässä?
Hei toi kuulostaa hyvältä alulta elämänmuutokseen. Etsimällä sitä kumppania harvoin jos koskaan löytää. Joten jos se pitää paikkaansa, niin on parempi vain elää elämäänsä eteenpäin ja siinä matkan varrella saattaa jotakin tarttua hihaan.
Kuinka rohkea olet? Minulla olisi sen värijutun kanssa ehdotus..
Mitäpä minä.. elämä menee siinä missä on mennäkseen. Keväällä aloitin pihanlaittoprokkiksen ..
.. mä olen saanut kaverin.. västäräkin joka ilmeisesti on musiikin ystävä.. istun pihallani, kuuntelen hitmixiä ja tuossa se on könöttänyt jo puolisen tuntia..
.. ja sain sen reilu viikko sitten valmiiksi. Nyt sitten vietän lomaa pihallani. Äitini menehtyi kesäkuussa ja hautajaiset sekä piha ovat syöneet kesälomarahani, joten minulla on kotilomaa vielä tiedossa 1.5 vkoa.
Muutoin olen ennallani.Pistä vaan väreistä ehdotus. Todennäköisesti sen ehdotuksen toteutan.
En minä nyt tytön poismuutosta niin huolissani ole. Muuttaa samaan kaupunkiin ja jopa samaan kämppään isosiskonsa kanssa. Ne kyllä pärjää. Kerran olin kyllä helisemässä kun se tuli viereen ja alkoi itkeä että minä haluan että hän muuttaa pois.
Piti sitten selittää että me isät ollaan siinä mielessä hankalia otuksia että me yritetään ratkaista lasten ongelmia. Olin meinaan jo keskustellut isosiskonsa kanssa josko ottaisi tuon nuoremman samaan kämppään kun se asunto on aika iso yhdelle. Isosiskostaan tämä oli hyvä idea ja kun sanoin että olen säästänyt hänen muuttoautoonsa rahat niin taisi paniikki iskeä.
Voimia ja jaksamista sinulle äitisi poislähdön johdosta. Käytännön asiat kun saa alta pois ja surutyön käyntiin niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.- Anonyymi
M184 kirjoitti:
Pistä vaan väreistä ehdotus. Todennäköisesti sen ehdotuksen toteutan.
En minä nyt tytön poismuutosta niin huolissani ole. Muuttaa samaan kaupunkiin ja jopa samaan kämppään isosiskonsa kanssa. Ne kyllä pärjää. Kerran olin kyllä helisemässä kun se tuli viereen ja alkoi itkeä että minä haluan että hän muuttaa pois.
Piti sitten selittää että me isät ollaan siinä mielessä hankalia otuksia että me yritetään ratkaista lasten ongelmia. Olin meinaan jo keskustellut isosiskonsa kanssa josko ottaisi tuon nuoremman samaan kämppään kun se asunto on aika iso yhdelle. Isosiskostaan tämä oli hyvä idea ja kun sanoin että olen säästänyt hänen muuttoautoonsa rahat niin taisi paniikki iskeä.
Voimia ja jaksamista sinulle äitisi poislähdön johdosta. Käytännön asiat kun saa alta pois ja surutyön käyntiin niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.Se väriehdotus ei ole.. vaan matka itseesi..
Mene värianalyysiin.. eli sinun värisi etsitään sinun puolestasi ammattilaisen toimesta.
Aikalailla naisten hömppää, mutta jos uskallat kohdata naisellisen puolesi, löydät varmasti väriä elämääsi..
Naiset erottavat paremmin värisävyjä kuin miehet, joten saisit hieman jotakin pohjaa elämää varten.. jos ei muuta niin ainakin tiedät oman värisi.
Samalla voit kysellä värien vaikutuksista, sillä värit .. niillä on mieleen vaikuttavia tekijöitä.. keltainen piristää, violetti auttaa keskittymään..sininen.. jne..
Valkoisen sävyjä on useita, kun maalaat seinäsi, voit aloittaa helpolla, sävytetyllä valkoisella.. tai rohkeasti maalaamalla yhden seinän värillä ja jätät muut seinät valkoiseksi.
Jos et alkuun halua niin radikaalia muutosta, aloita silmää miellyttävillä tehosteväreillä.. sohvatyynyt.. torkkupeitto.. tai keittiön käsipyyhkeet.. halpa ja helppo tapa muuttaa omaa näkemystään väreihin.
Minkäs ikäinen se sun nuorimmainen on.. oliko jo aika aloittaa oman elämän ensiaskeleita..
Sinäkin olet tavallaan oman elämäsi ensiaskeleilla.. M184 kirjoitti:
Pistä vaan väreistä ehdotus. Todennäköisesti sen ehdotuksen toteutan.
En minä nyt tytön poismuutosta niin huolissani ole. Muuttaa samaan kaupunkiin ja jopa samaan kämppään isosiskonsa kanssa. Ne kyllä pärjää. Kerran olin kyllä helisemässä kun se tuli viereen ja alkoi itkeä että minä haluan että hän muuttaa pois.
Piti sitten selittää että me isät ollaan siinä mielessä hankalia otuksia että me yritetään ratkaista lasten ongelmia. Olin meinaan jo keskustellut isosiskonsa kanssa josko ottaisi tuon nuoremman samaan kämppään kun se asunto on aika iso yhdelle. Isosiskostaan tämä oli hyvä idea ja kun sanoin että olen säästänyt hänen muuttoautoonsa rahat niin taisi paniikki iskeä.
Voimia ja jaksamista sinulle äitisi poislähdön johdosta. Käytännön asiat kun saa alta pois ja surutyön käyntiin niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.Saitko vellikelloosi viestini? Se mun oma viesti tuli mun omaan vellikellooni..
Pikku-pirpana kirjoitti:
Saitko vellikelloosi viestini? Se mun oma viesti tuli mun omaan vellikellooni..
Tuo viesti värianalyysistä tuli, piti ruveta googlettaan. Olen minä syksyllä menossa myös paritanssikursseille joten samaan sarjaan tuo mahtuu.
M184 kirjoitti:
Tuo viesti värianalyysistä tuli, piti ruveta googlettaan. Olen minä syksyllä menossa myös paritanssikursseille joten samaan sarjaan tuo mahtuu.
Oih..paritanssi on kivaa. Eli kyllä rohkeutta sulla riittää..
Mä olin itse ihan musta monta vuotta .. pidin toki väreistä, mutta en osannut niitä itse käyttää. Opettelin ihan hiljakseen ja nykyään käytän laajaa skaalaa värejä.
Nyt olen tykästynyt harmaan ja keltaisen sävyihin, mikä näkyykin kotonani.
Väreistä saa voimaa..
Varmaan sitten tulee ajateltua, kuolevaisuutta, kun lähtö on lähempänä
Pikku-pirpana kirjoitti:
Entäs jos se tulee yllättäin?
Niin....täytyykin tänään pohtia kuolevaisuutta, kun makailen sängyssä seljälläin, ennen nukahtamista
pujotteIija kirjoitti:
Niin....täytyykin tänään pohtia kuolevaisuutta, kun makailen sängyssä seljälläin, ennen nukahtamista
Minä makoilisin niin mielelläni kanssasi pohdiskelemassa.. se vain etten osaisi pitää näppejäni erossa..; D
Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä makoilisin niin mielelläni kanssasi pohdiskelemassa.. se vain etten osaisi pitää näppejäni erossa..; D
Nyt taitaakin seuraavat treffimme mennä pohdintalistan kärkeen :D
pujotteIija kirjoitti:
Nyt taitaakin seuraavat treffimme mennä pohdintalistan kärkeen :D
No pohdiskele ihan rauhassa ja ilmoita minulle sitten kun olet päässyt asiassa lopputulemaan..
Koska sulla alkaa puinti?Pikku-pirpana kirjoitti:
No pohdiskele ihan rauhassa ja ilmoita minulle sitten kun olet päässyt asiassa lopputulemaan..
Koska sulla alkaa puinti?Minä pohdiskelen
Vaikea sanoa puinnin alkua, toivottavasti jo elokuussapujotteIija kirjoitti:
Nyt taitaakin seuraavat treffimme mennä pohdintalistan kärkeen :D
Ihan näin välistä; toimiiko tuo kuolemasta keskustelu eroottisen tunnelman luojana kovinkin tehokkaasti? En tarvi yksityiskohtia eli kun olette testanneet niin kyllä/ei riittää.
M184 kirjoitti:
Ihan näin välistä; toimiiko tuo kuolemasta keskustelu eroottisen tunnelman luojana kovinkin tehokkaasti? En tarvi yksityiskohtia eli kun olette testanneet niin kyllä/ei riittää.
Heh.. hauska. Pujottelija ei ole sängyssäkään kovin puheliasta sorttia, joten jää varmaan kokeilematta..
M184 kirjoitti:
Ihan näin välistä; toimiiko tuo kuolemasta keskustelu eroottisen tunnelman luojana kovinkin tehokkaasti? En tarvi yksityiskohtia eli kun olette testanneet niin kyllä/ei riittää.
Juu eiköhän meillä ole vähän kevyemmät keskusteluaiheet, luulisin ainakin
- Anonyymi
pujotteIija kirjoitti:
Juu eiköhän meillä ole vähän kevyemmät keskusteluaiheet, luulisin ainakin
Ei kannata. Sopikaa kuolema-aiheiset treffit. Siinä voi suunnitella kaiken valmiiksi servettejä myöten ja harjoitella selällään makaamista vierekkäin.
Mittanauha esille että voitte ottaa tarkat mitat. Ettei mene puuainesta hukkaan, nääs. Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata. Sopikaa kuolema-aiheiset treffit. Siinä voi suunnitella kaiken valmiiksi servettejä myöten ja harjoitella selällään makaamista vierekkäin.
Mittanauha esille että voitte ottaa tarkat mitat. Ettei mene puuainesta hukkaan, nääs.Hauska.. meillä tosiaan on teffeillämme ihan muuta tekemistä kuin puliseminen.
- Anonyymi
Pelkästään aivosumu pelottaa.
- Anonyymi
Totisesti olen tunnistanut kuolevaisuuteni, erittäin varhain. Jo ennen kuin vanhempani ymmärsivät minun tajuavan. Tai asiantuntijat yhä:
"pieni lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta, vaan saattaa uskoa, että kuollut on vain hetken poissa ja palaa sitten. ”Abstrakti ajattelu kehittyy noin 12-vuotiaana, ja vasta sitten lapsi voi ymmärtää kuoleman aikuisen tavoin”
Ymmärsin kuoleman jo alle kouluikäisenä. Kissat, koirat, muurahaiset, kärpäset, kaikki elolliset olennot kuolevat, ihminen ei todellakaan ole poikkeus. Siitä sai useita esimerkkejä läheltä, sodassa tai sota-aikana kuolleista sukulaisista, joista kerrottiin.
Nykyisin ehkä aika heviä, mutta lapsesta asti kävin mielelläni hautausmaalla kävelyllä. Siinä oppi oikein mainiosti elämän rajallisuuden; joku on saanut elää vain päivän. Miltä hänen vanhemmistaan on tuntunut?
- SheenaMinä uskon, että olet kyennyt jo lapsena ymmärtämään kuoleman perimmäisen olemuksen. En pidä sitä edes tavattomana.
Kaikki kuolee.. myös planeetat ja aurinkokunnat.. mutta jäänteistä syntyy uusia.
Itsekin olen kokenut hautausmaat lohdullisina ja rauhoittavina. Tosin en ole koskaan asunut hautausmaan läheisyydessä.- Anonyymi
Samoin minäkin. Muistan ajatelleeni, miten ihmeessä selviän elossa aikuiseksi asti. Ja tietenkin kuulin kaikki kertomukset sodissa kuolleista sukulaisista, ollessani varhaislapsuuteni isovanhempien hoidossa.
Pidin hautausmaan geometrisestä hiekkapolusta, jonka reunoissa korkeat vihreät lehmukset kurkottivat sinistä taivasta kohti. Samoin oravista, jotka juoksivat polkujen poikki. Kirkosta en oikein pitänyt, enkä olisi jaksanut istua siellä hiljaa. En edes ymmärrä, miten se onnistunut, niin usein kun muistelen meidän siellä käyneen. Ehkäpä olen nukkunut siellä osan aikaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoin minäkin. Muistan ajatelleeni, miten ihmeessä selviän elossa aikuiseksi asti. Ja tietenkin kuulin kaikki kertomukset sodissa kuolleista sukulaisista, ollessani varhaislapsuuteni isovanhempien hoidossa.
Pidin hautausmaan geometrisestä hiekkapolusta, jonka reunoissa korkeat vihreät lehmukset kurkottivat sinistä taivasta kohti. Samoin oravista, jotka juoksivat polkujen poikki. Kirkosta en oikein pitänyt, enkä olisi jaksanut istua siellä hiljaa. En edes ymmärrä, miten se onnistunut, niin usein kun muistelen meidän siellä käyneen. Ehkäpä olen nukkunut siellä osan aikaa.Hautausmailta opin varovaisuuden, halusin selvitä hengissä aikuiseksi ja tulla vanhaksi. Niin monta sukulaista kuollut ennen aikojaan onnettomuuksissa tai sodissa, tai "vain" tauteihin kuten tuberkuloosiin, osa jo lapsena.
Kirkoista ja hautausmailta opin myös hiljentymisen. Kesälomamatkoilla Suomessa kävimme usein kirkoissa, vaikka mitään turhan uskonnollisia emme olleet. Kirkoissa vierailimme myös luokkaretkillä. Se on varmaan nykyisin kiellettyä?
- Sheena
No mulle kuolema on jollain tavoin kropan antamista periks elämälle. Siinä missä joku porakone päästää savut ja poksahtaa, siinä ihmisen joku hauras kehonosa tulee tiensä päähän.
Varsinainen kuolemaa pelkäämällä pelkääminen aiheuttaa stressiä ja voi pahentaa hommaa, joko niin, että välttelee tohtoria tai muuten sulkee silmät kropan rusahduksilta ja muilta merkeiltä.
Kuolemattomuuden tunne on harhaa ja tulee ennenpitkään ilmenemään, tavalla toisella.
Itseään voi toki helpottaa uskomalla kuolemanjälkeiseen elämään, mutta omasta mielestä sitten ei vaan enää ole ja se siitä.
https://youtu.be/I9AoKEpZceg
Tää sopii mulle hyvin. 😁👌Kaikella on aikansa. Kun se porakone sanoo poks, se harmittaa..
Siinä illuusiossa että olisi kuolematon moni elää, vain pinnallisesti tiedostaen että se saattaa päättyä milloin vain.
Itse koen elämäni täydemmäksi kun tiedän, että kuolen. Jos kuolisin huomenna, olisin valmis. Jos saisin siitä ennakkotiedon, kokisin haikeutta, mutta en surisi. Ja ottaisin annetun vastaan.
Siihen mitä sen jälkeen on, en ota kantaa, sillä en tiedä siitä. Näkemykseni mukaan se olisi siinä sitten.Pikku-pirpana kirjoitti:
Kaikella on aikansa. Kun se porakone sanoo poks, se harmittaa..
Siinä illuusiossa että olisi kuolematon moni elää, vain pinnallisesti tiedostaen että se saattaa päättyä milloin vain.
Itse koen elämäni täydemmäksi kun tiedän, että kuolen. Jos kuolisin huomenna, olisin valmis. Jos saisin siitä ennakkotiedon, kokisin haikeutta, mutta en surisi. Ja ottaisin annetun vastaan.
Siihen mitä sen jälkeen on, en ota kantaa, sillä en tiedä siitä. Näkemykseni mukaan se olisi siinä sitten.Niin, ei meillä minun mielestä ole kuin tämä ja kuka sen huomisen kuoleman varmaksi tietää? Täällä ei ole kuolrmsntoumioita ja lääkäritkin ihmisiä.
Mähän elän niin pitkään kun savut tulee ulos. 😁Disseisback kirjoitti:
Niin, ei meillä minun mielestä ole kuin tämä ja kuka sen huomisen kuoleman varmaksi tietää? Täällä ei ole kuolrmsntoumioita ja lääkäritkin ihmisiä.
Mähän elän niin pitkään kun savut tulee ulos. 😁No niih..
Mä sain jo kuolemantuomiodiagnoosin 2012 ja se oli väärä diagnoosi. Kyllä siinä kerkesi kuolemaa ajattelemaan, tyyliin tässäkö tämä nyt oli...
Se opetti, ettei ole tärkeää mitä on saavuttanut, vaan se, että miten hyvä on jolkapäiväisessä elämässä olla ja elää..
Mä olen hieman jakautunut itseni kanssa noissa mielipiteissäni mitä kuoleman jälkeen on..
Minulla on hyvin kerettiläinen näkemys.
Uskotko sinä sieluun? Minä uskon. Se onkin avainkysymys minun näkemyksessäni.
Minä uskon että ruumis kuolee, minuus lakkaa olemasta ja sielu liittyy ykseyteen joka on energiaa. Ja se ykseys voisi olla vaikka se jumala, josta jotkut vouhkaavat...Pikku-pirpana kirjoitti:
No niih..
Mä sain jo kuolemantuomiodiagnoosin 2012 ja se oli väärä diagnoosi. Kyllä siinä kerkesi kuolemaa ajattelemaan, tyyliin tässäkö tämä nyt oli...
Se opetti, ettei ole tärkeää mitä on saavuttanut, vaan se, että miten hyvä on jolkapäiväisessä elämässä olla ja elää..
Mä olen hieman jakautunut itseni kanssa noissa mielipiteissäni mitä kuoleman jälkeen on..
Minulla on hyvin kerettiläinen näkemys.
Uskotko sinä sieluun? Minä uskon. Se onkin avainkysymys minun näkemyksessäni.
Minä uskon että ruumis kuolee, minuus lakkaa olemasta ja sielu liittyy ykseyteen joka on energiaa. Ja se ykseys voisi olla vaikka se jumala, josta jotkut vouhkaavat...No mun tuttu sai kanssa max 3 kk vuosia sitten joskus ja silti sitä 3 kuukautta kesti 15 vuotta. Mutta kyllä se lopulta vei.
No mä uskon, että mä oon myös tuolla aivoissa ja kun sinne ei saa happea, niin siihenhän sitä nukahtaa ikiuneen. :o)
En enää ole sielutyyppejä, vaan raadollisen rationaalinen. Sielukkuus on tunteita, noita biokemiallisia sähköimpulsseja ja jotain hormooneita ja synapseja...mitä lie. :oD
- Anonyymi
Jaa, minä olen elänyt ns. lainaajalla viimeiset kolme vuotta ja ei tietoa selviänkö vai en…yksikään sukulainen ei ole selvinnyt.
Toki kun asioiden laita selvisi niin kuolemaa tuli pohdittua. Koska aika lailla olen järjen ihminen niin päätin että en enää murehdi asioita vaan nautin elämästä jokaisena päivänä. Näin olen tehnyt ja kyllä on ollut ja on mukavaa ja rauhoittavaa.Sama mulla, vaikka sainkin lievemmän diagnoosin myöhemmin. Tulen siis vain invalidisoitumaan, en kuolemaan tähän sairauteen.
Sita nauttii hyvät päivät ja kärsii huonot.. eipä sitä muuta voi.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sama mulla, vaikka sainkin lievemmän diagnoosin myöhemmin. Tulen siis vain invalidisoitumaan, en kuolemaan tähän sairauteen.
Sita nauttii hyvät päivät ja kärsii huonot.. eipä sitä muuta voi.Jaa, juuri näin, epämukavuutta joutuu sietämään mutta ei siitä saa tehdä elämän pääasiaa…pilaa vaan itselleen jäljellä olevan ajan.
Anonyymi kirjoitti:
Jaa, juuri näin, epämukavuutta joutuu sietämään mutta ei siitä saa tehdä elämän pääasiaa…pilaa vaan itselleen jäljellä olevan ajan.
Juuri noin.
- Anonyymi
Minulle kuolema on vaikea ajatus. Ehkä se johtuu siitä hartaudesta jolla tätä yhtä mitätöntä elämää on rakennettu ja jota itsekin olen ollut rakentamassa. On lähdetty koulutielle reppu selässä, on rokotettu ja käyty rippikoulut ja armeijat ja menty opiskelemaan ja biletetty jotta olisi kivaa ja on tehty vähän uraakin. Kauhea homma yhden elämän takia. On jotenkin masentava ajatus että tämäkin päättyy johonkin kouristukseen eteisen lattialle ja siitä hautuumaalle. Liikaa pelimerkkejä on satsattu yhteen numeroon.
- Anonyymi
Elämä on lahja. Sinä olet liian etuoikeutettu huomaamaan sen.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Elämä on lahja. Sinä olet liian etuoikeutettu huomaamaan sen.
- SheenaAika moni on. Sinä olet ilmeisesti vähemmän etuoikeutettu?
Niin.. minä lopetin sen satsaamisen ja aloin vain nauttimaan sen jälkeen kun luulin kuolevani. Tajusin että elän niin paremmin.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. minä lopetin sen satsaamisen ja aloin vain nauttimaan sen jälkeen kun luulin kuolevani. Tajusin että elän niin paremmin.
Miten meni treffit Randomin kanssa?🥰
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. minä lopetin sen satsaamisen ja aloin vain nauttimaan sen jälkeen kun luulin kuolevani. Tajusin että elän niin paremmin.
Niin, se on varmaan paras vaihtoehto jos valita voi. Toki nautinnolliseen elämään sisältyy se pelko että se kaikki ilo joskus loppuu. Jos elää alakuloisesti niin olisiko kuolema sitten vähän loivempi pudotus...vaikea sanoa. Itse kyllä uskon että kuolemanpelko ja sen määrä on ihan keskeinen asia ihmisen elämässä.
- Anonyymi
Kuolevaisuus ja kokemukset.
Kävimme laivamatkalla ja jokainen aamu heräsin kello 5 ja jätin muut nukkumaan hyttiin. Halusin kokea sen taas kerran, auringonnousun merellä.
Kannella ei ollut ruuhkaa, muutama romanttinen nainen ei, ketään muuta.
Suuret voimat, meri ja aurinko, yhdessä. Wow, ei voi kun ihailla sitä voimaa ja kauneutta mitä ne edustavat. Mistä saa aamukahvit laivoilla kello 5:30 ?
Jotain puuttui, silti ihan mukava kokemus.
https://www.youtube.com/watch?v=vyQv7GnixOs
AV
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1842031Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en531932Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351588Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1461523Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41204Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481185Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101173Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31138Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on111127