ja tuntuu kuin minulta olisi varastettu elämä, se elämä millaista minä halusin elää. Se ettei saanut pärjätä omillaan, olisi pitänyt olla muista riippuvainen, rikkoi jotain olennaisen tärkeää sisältä kun minua ei nähty yksilönä vaan muita varten. Minä halusin olla minua varten, koska vain siten elämä tuntui elämisen arvoiselta. Ei ole ollut sellaista aikaa, että niin olisi ollut, koska tuntui siltä saanut hengittää vapaasti hetkeäkään siitä lähtien, kun aloin kulkea yksinäistä tietäni, jonka koin tarvitsevani kaikkien niiden vuosien jälkeen, jolloin kadotin itseni.
Suru on syvällä
Anonyymi
069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.