Miten naiset koette sen, että vain miehet ovat pappeina ja teillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa tällaista työtä elämässänne? Entä koetteko asemanne hyväksi tai huonoksi perheessänne, yhteisössänne?
Koetteko asemanne rajatuksi?
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Fundamentalistiset uskonnolliset ryhmät ovat usein patriarkaalisia ja
naiset ovat usein kasvaneet siihen, että todellista tasa-arvoa ei ole.
Tarkoitukseni ei ole pilkata vanhoillislestadiolaista oppia, kysellä vain tuntemuksianne.
:)
Koetteko asemanne rajatuksi?
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Fundamentalistiset uskonnolliset ryhmät ovat usein patriarkaalisia ja
naiset ovat usein kasvaneet siihen, että todellista tasa-arvoa ei ole.
Tarkoitukseni ei ole pilkata vanhoillislestadiolaista oppia, kysellä vain tuntemuksianne.
:)
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Ihan mielenkiinnosta kyselen. Fundamentalistiset uskonnolliset ryhmät ovat usein patriarkaalisia ja
naiset ovat usein kasvaneet siihen, että todellista tasa-arvoa ei ole."
Jos et saa vastausta, se johtuu varmaankin siitä, että naisparat ovat niin alistettuja etteivät pääse nettiin ilman miehen valvontaa. Niinhän?
Mitä se "todellinen" tasa-arvo on? Onko se sitä, mikä nykyisin on yleinen käytäntö yhteiskunnassa, eli naiset käyvät töissä sen sijaan että olisivat kotona hoitamassa lapsia? Miksi kotiäitinä olemista yleensä pidetään vähemmän arvostettuna ja vähemmän tasa-arvoisena, kuin töissäkäymistä? Onko tasa-arvo sitä, että kaikki halukkaat pääsisivät papeiksi?
Minusta tuntuu, että siinä tasa-arvoasiassa on paljon sielunvihollisen eksytystä mukana. On saatu miehet ja naiset taistelemaan toisiaan vastaan sillä verukkeella, että olisi mukamas vähemmän arvokasta hoitaa kotihommia, kuin palkkatyötä tai että molemmille sukupuolille pitäisi olla tie auki papinvirkaan. Ja sitten tapellaan siitä, kun ei kaikki aina menkään niinkuin on kuviteltu ja syytellään toinen toisiansa. Eikä kukaan ole ihan tyytyväinen.
No. Odotellaanhan niitä vl:ien vastauksia. Ihan mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteitänsä asiasta, kun heillä on kuitenkin enemmän käytännön kokemusta siitä "vanhanaikaisesta" mallista. Onko hyvä vai huono malli?
T: Tiinaliina
Tiinaliina :) Minusta on mukava lukea sun mielipiteitä tällä foorumilla, vaikka en vl:änä voikaan kaikista asioista olla täysin samaa mieltä.
Kotiäitiys on valitettavasti aliarvostettua... sosiaaliset paineet toimia toisin ovat hyvin suuret. Jaksamista kaikille kotiäideille, pitäkää pää pystyssä, te teette erittäin arvokasta työtä!
Niin, nämä tasa-arvoasiat, vaikka sinänsä hyvää tarkoittavatkin, menevät välillä sellaisiin naurettavuuksiin, että... Esimerkiksi voidaan kysyä, että mitä se sellainen tasa-arvo on kun tasa-arvon nimissä naisten piti päästä armeijaan. Miehille se on kuitenkin edellleen pakollinen, naisille vapaa-ehtoinen. Tai jos johtokuntiin, hallituksiin tms. pitää valita jäsenent jonkun kiintiön mukaan, eikä osaamisen mukaan. Menee jo kyllä vähän sivuraiteille, joten lopetan tähän...
Teologiaa opiskelevia/opiskelleita naisia löytyy myös meidän vl:ien piiristä. En osaa sanoa arviota, mutta lopulta niiden osuus kai aika vähäinen. Mutta siis itse en osaa vastata tuohon pappi-kysymykseen, kun en tunne minkäänlaista kiinnostusta hakeutua kyseiseen ammattiin. Vastatkoon joku teologi.
Monissa muissa vastuullisissa tehtävissä esim. suurimmissa yhdistyksissämme toimii myös naisia aivan samoin kuin miehiä.
Mutta muuten mietin avaustasi. Saako meidän vl-naisten asemasta todella tuollaisen kuvan? Miksi? Omasta kokemuksestani nyt puhun. Koskaan vielä en ole kokenut vanhoillislestadiolaisten keskuudessa eläessäni epätasa-arvoa sen takia, että olen nainen. En perheessäni enkä yhteisössäni, en yhtään sen enempää, kuin tässä ajassa muutenkaan. Omassa lapsuudessani molemmat vanhemmat tekivät töitä ja saivat toteuttaa itseään. Äiti oli äitiyslomat kotona, mutta muuten isä ja äiti sopivat vuorotellen kuhunkin elämäntilanteeseen liittyen, millaiset järjestelyt milloinkin käyvät. Ja aina löytyi sopuisa ratkaisu siihen, kumpi lapsia hoitaa, vai tuleeko perheeseen hoitaja jne. Omasta liitostani voin sanoa, että myös meillä asiat päätetään yhdessä, kummankin osapuolen mielipiteiden ollessa saman arvoisia. Ei tämä ole mitenkään ennenkuulumatonta tai harvinaista, vaan koen että pikemminkin päin vastoin. Ystäväpiiriini kuuluu perheitä, joissa isä on kotona ja äiti käy töissä. Mutta myös perheitä, joissa se on toisin päin. Asioista voidaan keskustella ja miettiä aviopuolisoiden kesken YHDESSÄ paras ratkaisu kuhunkin tilanteeseen.
Kaikenkaikkiaan ihan samanlainen asema meillä on perheessämme kuin kenellä tahansa suomalaisella naisella. Ja samalla tavalla meitä arvostetaan myös liikkeemme keskuudessa.
Ja niille, jotka säälittelevät meidän naisten asemaa lasten syntymisiin liittyen. Niin siihen haluan kertoa, miten minä ja mieheni olemme asiaan suhtautuneet. Me molemmat haluamme pysyä uskomassa ja olla Jumalalle kuuliaiset. Hän siunaa ja antaa kasvun. Hän antaa juuri ne Taivaan taimet meille kasvatettavaksi, jotka Hän meille on tarkoittanut. Ja Hänellä on valta antaa myös voimia niiden taimien kasvatukseen. Näistä asioista me molemmat olemme yksimieliset. Vain nainen voi synnyttää, mutta vastuu kasvatuksesta kuuluu molemmille vanhemmille.
tällaisia asiallisia ja rehellisiä kirjoituksia tällä palstalla. Omat kokemukseni ja ajatukseni ovat hyvin samansuuntaisia. Jaksamista myös sinulle äitinä!
En oikeen usko että liikkeessämme naiset, jotka tahtovat säilyä uskomassa, haluaisivat papeiksi. Ei kukaan uskovainen sydämessään tahdo vastustaa Jumalan tahtoa ja asetusta tästä pappeusasiasta. Mies ja nainen ovat samanarvoiset, tehtävät ovat vain erilaiset jossain määrin: jos nainen ei voi olla pappi, ei mies voi synnyttää..
Muuten koen että liikkeessämme naisia arvostetaan todella paljon ja kohdellaan hyvin, sillä uskon hedelmänä on sisar- ja velirakkaus sekä tietenkin rakkaus ja kunnioitus aviopuolisoiden välillä. Äitejä arvostetaan oman kokemukseni mukaan meillä enemmän kuin maailman meiningeissä. Itsestäni ei tunnu pahalta jäädä pois työelämästä lasten vuoksi koska rinnalla on kannustava ja rakastava puoliso. Kyllä sitä vielä töissä kerkee käydä kyllästymiseen saakka ;)
Uskovaisena koen itseni yhteisöni nähden tasavertaisena ja arvostettuna ihmisenä, jolla on Jumalan antama tarkoitus elämälle. Ennen parannuksen tekoa tunsin taas itseni aina riittämättömäksi ja huonoksi verrattuna muihin silloisen sosiaalisen yhteisöni jäseniin. En ollut joko riittävän kunnianhimoinen opinnoissani, tai olin liian tylsä tyyppi kun en juonut viinaa..jne.
Eli hyvin tässä menee..
Tuo on varmasti totta, että monia naisia ei kiinnosta papin ammatti. Lasten hankkimiseen en puutu, ainoastaan uskon kysymyksiä mietin. Lasten saaminenhan vaikuttaa miestennekin elämään, ei yksin teidän.
Onko teille koskaan tullut mieleen, että yhteisönne voisi "rikastua" myös naisten saatua puheoikeus esim. seuroissa? Eikö teidän mielestännekin naisilla olisi eri näkökulma annettavanaan?
Onko teistä kukaan pohtinut, miksi toteutamme apostolien aikojen yhteiskuntajärjestystä miesten ja naisten tasa-arvokysymyksessä, vaikka yhteiskuntamme on muuttunut?
Eli teilläkin on kotona tasa-arvo miestenne kanssa
mutta seuroissa joudutte vaikenemaan?
t. Feministi :)
Yhdessä siionissa ole kuin jokunen puhujaveli miehistä, riippuen siionin koosta. ;) Meidän siionissa on noin 200 jäsentä, (jäsenet yli rippikoulun käyneitä), ja lapset tietysti päälle. Puhujia on 6. Joten minua huvittaa ilmaisu että "naiset joutuvat vaikenemaan seuroissa." :D Samalla tavallahan vaikenevat ne loput miehet joita ei ole siunattu puhujan tehtävään. ;)
havainto:)
ja kaikki heistä ovat miespuolisia, miten naisten ääni saadaan kuuluville?
Sukupuoliko on tärkeämpi sitä, mitä sanottavaa henkilöllä saattaisi olla?
Terävä havainto, ei ne miehetkään kaikki saa puhua, mutta puhujan tehtävät ovat kuitenkin sukupuolisidonnaisia.
Eli nainen, jolla saattaisi olla paljonkin hyvää annettavaa puhujana, jää pois sukupuolensa takia.
Näitä asioita mietin.
Luulen, ettei kenelläkään ole henk.koht. hinkua puhujaksi. Tarkoitan tällä sitä, että uskovainen ihminen kokee yleensä itsensä omalta puolelta huonoksi ja heikoksi Taivaan tien kulkijaksi. Ja niinkuin monet puhujat siitä sanovatkin, kelvottomaksi muiden edessä.
Mutta kuuliaisina seurakunnan kutsulle ottavat kuitenkin tehtävän vastaan, Jumalalta oikeita sanoja ja ymmärrystä rukoillen. Sen mitä Jumala antaa puhujan sanojen kautta seurakunnalle kullakin kertaa, on riippumaton puhujan, henkilön omista taidoista tai siitä "mitä hänellä itsellään on annettavaa". Eli siinä mielessä puhujan henkilöllisyydellä ei ole merkitystä.
"Sen mitä Jumala antaa puhujan sanojen kautta seurakunnalle kullakin kertaa, on riippumaton puhujan, henkilön omista taidoista tai siitä "mitä hänellä itsellään on annettavaa". Eli siinä mielessä puhujan henkilöllisyydellä ei ole merkitystä."
Juuri niin. Siten tehtävään voidaan yhtä hyvin kutsua nainen siinä kuin mieskin.
Et lukenut tarkkaan. Kirjoitin, että SIINÄ MIELESSÄ puhujan henkilöllisyydellä ei ole merkitystä, koska Jumala antaa sanansa hänen kauttaan. Kommentoin tällä siis vain tuohon aloittajan ajatuksiin, että mitä kullakin henkilöllä itsellään olisi annettavaa. Kokonaan toinen asia on sitten se, miksi naispappeus ei ole hyväksyttyä. Siitä onkin sitten jo kirjoitettu tässä ketjussa.
...esimerkiksi sellaiselle naiselle joka pelkää synnytystä.
Onkohan vl-naisten keskuudessa synnytyksen pelkääminen yhtä yleistä kuin muiden? He ovat pienestä asti tottuneet siihen ajatukseen että lapsia syntyy, nähneet äitinsä, siskonsa, naapurinsa jne. saavan niitä lapsia tiuhaankin tahtiin ja palaavan sairaalasta uuden vauvan kanssa ihan terveenä ja hyvinvoivana.
Jotenkin kuvittelisin, että siinä synnytyksestä tulee sen verran luonnollinen ja arkipäiväinen tapahtuma, ettei sitä niin paljoa pelätä. Varmaankin ihan toista jossain yksi- tai kaksilapsisessa perheessä, jossa lapsilla ei ole paljon hajuakaan koko asiasta, vaan kaikki on ihan uutta sitten, kun tyttö itse on tulossa äidiksi.
T: Tiinaliina
synnystyspelot eivät mitenkään välttämättä vähene siitä, että ympärillä synnytetään. Päinvastoin, pelot voivat saada entistäkin suuremmat mittasuhteet, kun kaikki muut näyttävät synnyttävän alvariinsa ilman ongelmia.
vaikka olisi kymmenen synnytystä takana.
Ei se, että oma äitini on synnyttänyt 13 lasta tehnyt yhtään synnytystä minulle helpommaksi.
Puutuin harvoin täällä kenenkään kirjoitukseen, mutta tuollainen "vähättely" tai "kultaus" vl-äitien synnytyksen ympärille on aivan tuulesta temmattua.
Olen sitäpaitsi sitä mieltä, että kyllä sen voi ääneen sanoakkin, että "minua pelottaa seuraava synnytys"...Lähipiirimme muistuttaa meille, ettei kaikki tietenkään aina mene kuten toivoo, mutta toki useimmiten synnytykset päättyvät hyvin.
Vaikka olisi kuinka vl-äiti ja haluaa ottaa kaikki lapset mitä Jumala antaa, niin siltikin SAA tuntea pelkoa.
Ei meidän vl-äitienkään tarvitse mitään sissejä olla näissä synnytysasioissa, ettemme saisi tuntea pelkoa ja sanoa sitä jopa ääneen. Joskus ääneen myöntäminen voi olla just se juttu, millä synnytyspelko voidaan hallita ja näin tilanne saadaan hallintaan.
Samanlaisia naisia ja ihmisiä me olemme kuin muutkin naiset (ei-vl). Ei me sen parempia "synnyttäjiä" olla, vaan ainoastaan usko on mikä erottaa meidät muista"synnyttäjistä" ja tietenkin tapamme toimia että saisimme pitää omantuntomme puhtaana.
Olisikohan paikallaan lukaista uudelleen minun kommenttini? Ainakaan minusta siinä ei ole sen enempää vähättelyä kuin "kultaustakaan". Enempikin kysymyksen muotoon sitä kirjoittelin.
T: Tiinaliina
Tavallisesta synnytyksestä on vaikeampi tietää etukäteen, miten se menee, mutta entäpä ne naiset, jotka eivät voi synnyttää kuin sektiolla eli keisarinleikkauksella? Se haavahan avataan uudestaan joka kerta ja on aina kipeämpi. Oma äitini ei päässyt omin avuin kuukausiin sängystä, vaikka leikkauksia on "vain" 2 tehty.
Miten suhtaudutte sektiolla synnyttäviin? Kymmenen kertaa maha auki?
En tiedä yleisyydestä. Pitäisi olla tutkimusta pohjana, jotta voisin väittää juu tai ei.
Mutta omasta kokemuksesta. Pelkäsin synnyttämistä niin, että lähdin koko liikkeestä. En kokenut voivani elää sen parisuhdenormin mukaisesti, mitä lestadiolaisuudessa opetettiin.
Kuulin lapsuudessani lukemattomia synnytyskertomuksia, jotka eivät rohkaiseet minua haluamaan samaa.
Lapsista pidän, mutta synnyttämään en ole uskaltanut edellenkään.
Noinhan siinä voi tietysti käydä. Ainakin jos niitä pelottavia synnytyskokemuksia joutuu paljon kuulemaan. Niistä aina puhutaan ja kerrotaan, kun ne kai jäävät paremmin mieleen. Vähän väärin tehdään kun ei niistä helpoista puhuta, muuta kuin sivulauseissa. Tyyliin: "Kyllä se sitten oli kauheaa kun tämä meidän Mattikin syntyi. Kesti 12 tuntia ja tehtiin sitä ja tätä jne... ja kivut oli niinkuin henkeä vietäisi jne. Nämä Mikko ja Pekka ja Miina ja Manu ja Elina sitten syntyivätkin helpommin." Kyllä se varmasti onkin pelottavaa. Naisten pitäisi oppia rohkaisemaan toisia ja varsinkin nuoria, kokemattomia "uusia" äitejä.
T: Tiinaliina
Harvinaisempaa on siis, että kohtu kestää kymmenenkin sektiota mahdollista on toki ja tiedän itsekkin ainakin yhden.
Itselläni kesti alatiesynnytysten lisäksi kaksi sektiota ja seuraavassa raskaudessa kohtu repesikin. Repeäminen johtui aiemmista sektioista jotka olivat heikentäneet kohtulihasta.
On ihan aiheellistakin pelätä synnytyksiä. Synnytyksissä on niin korkeimman vietävissä ja hyvin nöyrän ja pelkääjän paikalla. Jumalan tahdosta kun emme tiedä.
Siksipä onkin hyvä muistaa ottaa lapset vastaan LAHJOINA, koskaan ei voi tietää mikä "lapsi"lahja on viimeinen.
Jumala siunatkoon teitä rakkaat äidit ja naiset.
Me vl-naiset ja äidit tiedämme kyllä sisäiset kipumme näissä asioissa, näistä on hyvä puhua kekenämme.
Tehdäänkö niitä sektioita niin kauan että kohtu repeää? Armoa ei tunneta vaikka lääkäri sanoisi seuraavan sektion olevan vaarallinen?
Siis lestadiolaisuus ei ole lähtökohtaisesti fundamentalistinen ryhmä, ei lähtökohtaisesti patriarkaalinen jne.
Tässä historiallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa lestadiolaisuus on ajautunut mieskeskeiseen ja naisten äänen hautaavaan toimintamalliin, josta toivon ja uskon mukaan vapaudutaan, kunhan aikaa kuluu.
Totta kai on naisille ollut näinä viimeisenä satana suhteellisesti ottaen mieskeskeisenä vuotena kärsimystä ja vääryyttä, että miespuhujat toitottvat yksioikoisia totuuksiaan, varsinkin kun yhteikunnallinenkin työnjako yhä edelleen tukee voimakkaasti miesten syrjäytymistä lapsistaan ja raskauden ja synnytyksen kokemusten jakamisesta.
eettisesti on mielestäni suurempi ongelma lasten kohtalo kuin naisten, jotka kuitenkin ovat täysyvaltaisia päättämään esim. perheen perustamisesta. Huolenpitoa ja rakkautta vaille jäävät lapset ovat ihan selvästi tämän yhteisön suurin synti. Materialistisen ajatusmaailmansa keskellä yhteisö jättää perheet yksin. Toimitalojen rakentamisen huumassa varsinainen Jumalanvaltakunnan työ jää tekemättä. Kun vanhemmat väsyvät, lapset jäävät hoitamatta, kukaan ei kanna saarnatun "totuuden" seurauksista eli suorastaan heitteille jäävistä lapsista vastuuta.
Tämä ilmiö on tietysti fundamentalismista johtuvaa, mutta väittäisin edelleen, että fundamentalisteja ovat yksittäiset ihmiset, ja yhteisö vain ihmisten kautta. Oikella koulutuksella ja valistuksella - ja ehkä naisten saarnaviran aukaisemalla - yksilöistä voitaisiin saada kokonaisvaltaisemmin ja aidommin Raamattua tulkitsevia ja siten koko yhteisön moraaliakin kohotettua.
rohkea väite, suorastaan valhe, että lapset jäisivät heitteille. Toki on selvää, että vanhemmat saattavat väsyä, eikä aikaa ehkä ole aina riittävästi kaikille lapsille, mutta rakkautta varmasti riittää, ja monilapsisessa perheessä myös sisarukset kantavat huolta toisistaan, samoin ystävät auttavat. Kyllä luulen, että "heitteille jääneitä" lapsia on enemmän muissa kuin vl-perheissä. Kantaisit ennemmin huolta vaikkapa alkoholistiperheiden lapsista.
Kaikella ystävyydellä.
> Huolenpitoa ja rakkautta vaille jäävät lapset
> ovat ihan selvästi tämän yhteisön suurin synti.
> Materialistisen ajatusmaailmansa keskellä
> yhteisö jättää perheet yksin. Toimitalojen
> rakentamisen huumassa varsinainen
> Jumalanvaltakunnan työ jää tekemättä. Kun
> vanhemmat väsyvät, lapset jäävät hoitamatta,
> kukaan ei kanna saarnatun "totuuden"
> seurauksista eli suorastaan heitteille jäävistä
> lapsista vastuuta.
Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnan kokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin (Jumalan) lakikin sanoo”(1.Kor.14:33-34). Tämä on vielä Herran käsky (Jae.37).
Uusikäännös sanoo: ”joka tätä ei tunnusta, Jumalakaan ei tunnusta häntä (jae.38).Edelleen: ”mutta minä en salli, että nainen opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä”
(1.Tim.2:12). Tämä on niin selvä asia, ettei tässä tarvittaisi edes Pyhää Henkeä. Kyllä yksi harha poikii ja tietää muitakin harhoja.
Myöskin Juudaksen tilalle apostoliksi, tuli valita nimenomaan mies (Apt.1:21).
Jokainen voi Raamatusta lukea syitä miksi nainen ei voi opettaa missään pyhien seurakunnantilaisuudessa. Tässä yhteydessä esiintyi seuraavat syyt: Naisten tulee olla miehilleen alamaisia, koska Jumalan laki näin kertoo.
"Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo."1.Kor.14:32-34.
Nainen ei saa opettaa koska hänet petettiin ensin.
"eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen."1.Tim.2:14. ja Aadam luotiin ensin.1.Tim.2:13.
Niitä varten jotka eivät halunneet totella, Paavalilla oli sana.
"Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä.1.Kor.14:37-38.
Herran käsky velvoittaa uskovia tottelemaan korostamalla asian tärkeyttä.
Naisen opetuskielto (1.Tim.2:12) perustuu niin moneen kohtaan, ettei ole epäilystäkään että se on Jumalan tahto.
Perustelut siihen ovat selvät raamatussa.
1. Mies luotiin ensin (1.Kor.11:8,1.Tim.2:13)
2. Nainen lankesi ensin (2.Kor.11:3,1.Tim.2:14)
3. Mies on naisen pää (1.Tim.3:4,1.Kor.11:39,Kol.3:18,Efe.5:23.)
Ainoastaan miehet toimivat apostoleina ja opettajina.
Apt.1:21, Tit.1:6, 1.Tim.3:2,12
Paavali osoitti suoran kehoituksen meille.
"Jos kuitenkin viivyn, saat tästä tietää, miten tulee käyttäytyä Herran huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus."1.Tim.3:15
Meidän siionissa ainakin seurakuntapäivien aikaan on useitakin naisia puheenvuoron käyttäjinä. Oikein hyviä ja rakentavia puheita pitävät siinä missä miehetkin. Usein puhujaveljet jopa pyytävät ja rohkaisevat sisaria käyttämään puheenvuoroja, eli ei se uskovaisten elämä ole mitään herrojen hallitsemista.
Hyvistä puheenvuoroista huolimatta en ole huomannut, että kukaan noista sisarista hinkuaisi puhujan paikalle, enempi välttelevät julkisuutta ja omia lahjojaan. Sama koskee myös meitä miehiä.
Ulkopuolisen on varmaan mahdoton ymmärtää tätä naispappeus asiaakaan, mutta Hengen avaamilla silmillä se uskovaisille on kirkastunut.
Voin suuren perheen isänä rehellisesti tunnustaa, että ilman vaimoani ja hänen osaamistaan ei meidän perhe selviäisi päivästä toiseen. Koen, että vaimoni kanssa aidosti, tasavertaisesti ja tasa-arvoisesti arvostamme toisiamme. Siinä mielessä nuo edellä olevat sisarien kirjoitukset olivat mukavia luettavia ja vastasivat varmaan useimpien perheiden tilannetta.
Tiedän, että on olemassa myös perheitä, jossa tasa-arvo ei toteudu millään mittareilla. Mutta se ei johdu kristillisyyden opista, vaan mieluummin sen noudattamatta jättämisestä. Selvimmät esimerkit epätasa-arvosta löytyy kristillisyyden ulkopuolelta; hakataan ja potkitaan vaimoa, petetään, valehdellaan, säädellään rahankäyttöä ja vapaa-aikaa, ollaan uskottomia jne.
Jos eletään Raamatun opetuksen mukaan ja "tehdään toiselle se, mitä itselle toivotaan" ja jaksetaan pyytää erehdykset anteeksi, niin tasa-arvo puolisoiden välillä toteutuu kuin itsestään.
Mitä raamattu sanoo?
Miten ohitat Jumalan sanan?
Muuttuuko Jumalan sana ihmismielen mukaisesti?
Noista raamatunjakeista tuli vain mieleen, että
ne kyllä heijastavat sen ajan yhteiskuntaa enemmän kuin sitä, että Jumalan ehdoton halu olisi jättää naiset taka-alalle.
Kuinka moni teistä antaa esim. tarkat kymmenykset seurakunnalle tai välttää veren syömistä? Tuskin kovin moni. Naisten asemaa koskevia kohtia noudatetaan kuitenkin aina kirjaimellisesti.
Uuden ja Vanhan liiton erot, jospa ymmärtäisit. Harva ymmärtää tänäpäivänä noitten sanojen merkityksen. Ja kolmanneksi muistaakseni Pietarille ilmestyi näky jossa Jumala kehoitti Pietaria syömään se mitä oli ennen saastaista, sillä Jumala oli sen puhdistanut Kristuksen veren kautta.
Ja tämä kehoitus menee uskoontulleille pakanoille
= me
No, joka tapauksessa esimerkkini oli vain tarkoitus herättää ajatuksia siitä, että onko naista YHÄ kohdeltava lukutaidottomana, oppimattomana tai muuten moukkana, vaikka nykyajan nainen on usein jopa koulutetumpi kuin mies.
Ja miksi Jumala ei voisi käyttää myös naista puhujan paikalla?
Jos Raamatun tulkinta ei ole kirjaimellista veren syönninkään kohdalla, miksi se on naisten kohdalla?
veri kohdan ? En oo itte moista lukenut, voi olla että siellä on mutta en usko ennen kuin toisin todistat!
Lue edelliset raamatun kohdat ajatuksella ni saatat ymmärtää!
perkele tekee työnsä nimittäin herkemmin naisen kautta kuin miehen!
Nainen on heikompi osapuoli, senpä takia!
En tarkoita että naista pitäisi pitää moukkana, tai jotenkin alampi-arvoisena mutta työnjako on Jumalalta annettu:
16. Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.
17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.
18. Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.
19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.
Ei ole enää oikein ajanmukaista.
yhtä hyvin sitä voi uskoa, että maa ei ole pyörä, vaan pannukakku, jota aurinko kiertää.
Kun Raamatun kaanonia koottiin 300 luvulla Nikean kirkolliskokouksessa Magdalan Marian evankeliumia ei siihen kelpuutettu.
Vanhojen käsikirjoitusten mukaan on selvää, että Maria oli yksi apostoleista.
Erään tutkijan mukaan (Hannele Koivunen) Marian mustamaalaaminen oli tarkoituksellista: Nainen kirkon tärkeänä apostolina alensi kirkonisien mielestä kristinuskon arvoa. Marian testamentin mukaan häntä arvostettiin jopa Jeesuksen työn jatkajana ja hänen sanomansa päätulkkina.
Maria oli kaikesta päätellen älykäs. Muut opetuslapset olivat yksinkertaista väkeä ja vierastivat Marian asemaa. Varsinkin Pietari esiintyy kirjoituksissaan lähes vihamielisenä Mariaa kohtaan. Pietari anasti myöhemmin Marian aseman alkukirkon johtajana.
Raamatun kokoaminen tehtiin Rooman Keisarin Konstantiniuksen johdolla. Kyllä se on Jumalan sanaa, mutta jos tutkii vähän historiaa, niin ymmärtää, että sieltä tarkoituksellisesti jätettiin paljon pois. Ei Jumala sitä Raamattua koonnut, vaan ihan tavalliset erehtyväiset ihmiset.
Eli miettikää kahdesti ennenkuin tuomitsette naispappeuden.
Mies kirjoitti:
"Ei Jumala sitä Raamattua koonnut, vaan ihan tavalliset erehtyväiset ihmiset."
Tiinaliina:
Eikö Jumala valvokaan Sanaansa? Vai antoiko Hän sen ihmisten muokattavaksi, vieläpä sellaisten ihmisten, joita ei voitu pitää Hänen lapsinaan? Sellaisten, jotka eivät olleet Pyhän Hengen ohjauksessa? Mitäs sanot, mies?
"Herra sanoi minulle: "Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon sanaani toteuttaakseni sen." (Jer.1:12)
"Kaikki joita Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia."
T: Tiinaliina
Mutta kyllä ihmiset ovat sitä muokanneet. Vaikea sanoa, ovatko siihen muokkaamiseen osallistuneet Hänen lapsiaan, vai ovatko toimineet omien tarkoitusperiensä mukaan.
Olen ehkä hiukan liian kriittinen.
Minä haen, minä etsin, minä uskon Jumalaan, mutta kaikkea en pysty uskomaan.
Eikö Jumala valvoisi Sanaansa? Ei Hänen Sanansa, meille armosta annettu iankaikkiseksi pelastukseksi, ole niin arvoton, ettei Hän sitä ja sen totuutta valvoisi. En usko, että sitä olisi päästy niin paljon muokkailemaan, kuin annoit tuolla aikaisemmassa viestissäsi ymmärtää.
T: Tiinaliina
En tosiaan tiedä, mutta olen epäileväinen ja kriittinen ihminen.
Oikeasti minä minä todella toivon löytäväni jonkun henkisen kodin, missä voisin olla rauhassa.
Minulle on viime vuosina sattunut niin paljon ikäviä koettelumksia, niin ehkä senkin vuoksi haen jotain, joka voisi muttaa elämäni suunnan.
Jos haluat kirjoittaa minulle, niin osoite on:
[email protected]
Olen oikeasti avun tarpeessa.
En kai minä pysty sinua auttamaan? Enhän minä edes tunne sinua, enkä tiedä mistään mitään, enkä muutenkaan ole mikään hyvä auttaja kellekään. Mihin asiaan yleensä tarvitset apua? Eikö sinulla ole ketään luotettavaa ihmistä, joka voisi auttaa?
T: Tiinaliina
Raamatun sanomaa on aikojen myötä muuteltu, niistä on näilläkin palstoilla kirjoiteltu.
Tutki vuoden 1776 Raamattua. Hanki sellainen, jonka alkuosassa on aakkosellinen rekisteriosa, mikä helpottaa huomattavasti etsimistä.(Ainakin SRK:n toimistosta saa sellaisen.)
Vaikka kieli onkin vanhahtavaa suomea, sen sanotaan olevan kuitenkin "lähinnä oikea".
Ärsyttää tietenkin osaa, suurin osa lienee niin tottunut tilanteeseen, ettei edes tule mieleen kummeksua. Tosin oma ärsytyskin on vain tasa-arvoperusteista, en henkilökohtaisesti ole kokenut minkäänlaista kutsumusta mihinkään hengelliseen virkaan.
Suhtautuminen ehkäisyyn on liikkeessä suurin ongelma tasa-arvon toteutumisen kannalta. Olipa oma mies kuinka tasa-arvoa kunnioittava tahansa, tavanomaisesti jaettu seksuaalinen parisuhde-elämä johtaa helposti useisiin synnytyksiin ja pitemmän päälle helposti äidin kotiin jäämiseen. Tiedän koulutetumpia vl-naisia, joita tilanne kyllä "nyppii". Virkajärjestelyt vaikuttavat naisiin vähemmän. Harvempi ihminen haluaa papin hommin, useimmat kuitenkin jossakin elämänsä vaiheessa parisuhteeseen.