Tekeekö kaikki vasta rakastuneet sitä että laitetaan käsi toisen päälle ja vertaillaan niiden kokoja. Piirretään sydämiä selkään sormin. Arvaillaan mitä niissä lukee. Yleensä se on minä rakastan sinua tai nimikirjaimet . Käydään hiljaa hivelen läpi toisen kasvon piirteitä . Otetaan toinen kainaloon ja koko ajan tuntuu hellä hively ja silitys. Silmiin tuijotus ja alkaa hymyilyttää
sekä naurattaa. Olo on onnellinen ja hyvä. Näitä mietin vain. Että sitä tunnetta kaipaa.
sekä naurattaa. Olo on onnellinen ja hyvä. Näitä mietin vain. Että sitä tunnetta kaipaa.
Vastaukset 144
Vanhimmat
Juu, noitakin. Mä olen rakastuneena ja koko yhdessäolon muutenkin, kun rakastan sillälailla aina kuin vastarakastunut, että paijailen, silittelen ja katselen silmiin, ihailen rakastani ja hymyilen, saatan itkeä liikutuksestakin, onnesta että mulla on jotain niin ihanaa ja arvokasta luotettu vierelleni, kun on antanut itsensä ja rakkautensa mulle ja mun elämääni liittynyt.
Kiitollisuutta siitä, että toinen on rakastavana läsnä elämässäni. Ja saan lahjoittaa rakkauttani ja aikaani hänelle tehden hänelle onnellisuutta.
On se kuitenkin erilaista kuin vastarakastuneena. Se on ehkä hienompia elämänkokemuksia ihminen on silloin ehkä haavoittuvaisempi ja onnellisempi kuin koskaan.
On toki, mutta minusta jopa rakastaminen on hienompaa, kun rakastuminen. Kun sitten jo tunnet toista ja rakkaus on syvempää, ei huumaavaa, mutta niin ihanaa vahvaa tunnetta.
Itse olen sellainen, että voin ihastua kumppaniini monta kertaa suhteen aikana uudestaan ja olla kuin vastarakastunut.
Harva vaan sitä tahtoo sietää. Kun itse on jo tasasen tunteen puolella.
Onhan se hieno kyllä. Mutta siitä uupuu se jotenkin se viattomuus ja painolasti . Harvemmin parisuhteessa nyt yhtäaikaisesti koetaan uudestaan jota vastarakkaus huumaa.
Painolasti on asia jota on opittava antamaan anteeksi. Muuten siitä tulee este sille puhtaalle tunteelle.
En ole itse vielä törmännyt suhteissani kehenkään, joka olisi tuntenut alun jälkeen uudestaan vastarakastuneen huumaa. Olen ainoa jonka tunnen.
Olet onnekas sitten. En kyllä itsekään sitä huumaa ole kokenut uudestaan suhteissa . Ehkä joskus ihastumisen tunteita toki.
Tavallaan kai. Joskus kyllä tunnen itseni oudoksi muiden ihmisten keskuudessa. Elän niin erilaisella tunteella ja asenteellakin, kun ympärilläni eletään.
Ethän sinä tiedä mikä kenenkin painolasti suhteessa on. Ei välttämätön ole mikään asia mitä toinen tehnyt tai ei tehnyt. Ne voi olla ihan elämän tuomia asioita .
Voihan se olla toisaalta aika raskastakin suhteessa. Koska kyllähän ihminen nyt kaipaa sitä vakauttakin ja tasapainoa . Itse voisin kokea aika ahdistavanakin jos toinen jatkuvasti olisi jotenkin hullaantunut.
Kuitenkin, itselleenkin pitää osata antaa armoa. Kaikilla on kuormansa. Harvalla on helppoa.
Nimenomaan. :)
Ja ehkäpä se tekee siitä vastarakastumisesta erityistä ja tärkeää ettei sitä koskaan voi kokea uudestaan samalla tavalla. Sillä huumalla on tarkoitus sitoa ne ihmiset yhteen.
Se on varmaan juuri noin.
Minäkään en ole törmännyt muihin kuin itseeni. Kiva kuulla, että muitakin on.
Mulle se on todella helppoa palata siihen rakastamisen huumaan. No ihan siihen alun höpsähtäneisyyteen en onneksi ikinä palaa, mutta siihen rakastamisen huumaan kyllä. Aivan sama onko takana vuosi, kaksi kymmenen tai viisitoista, niin se tunne on minusta helppo löytää.
Kiva. :)
Se kiva tunne, kun toisen näkee rakastunein silmin ja tykästyy ikään kuin uudelleen. Siinä on sellaista tunteenpaloa.
Minulla ei myöskään tule mitään arkipäiväistymistä tai tunteiden laantumista vuosienkaan jälkeen. Itselläni ei taida edes olla oikein erikseen mitään alkuhuumaa, vaan toisen lähelle halusi paljon alussa ja haluaa edelleenkin, ehkä vielä enemmänkin, kun se on se oma rakas ja on jo pidemmän aikaa tullut yhä vakuuttuneemmaksi, kuinka ihana tämä toinen on.
jaapa, en tiedä vielä....
Noin on ollunna
Elämä On https://youta
q
ttps://youtu.be/DNzxwwdakEU
Nosto
Rakastuminen on tietenkin aina kovin maagista ja henkeäsalpaavaa, ja kuitenkin pohjimmiltaan kemiaa. Kukaan ei pystyisi olemaan rakastunut vuosikausia, koska se on stressitila. Ja sysää syrjään myös muita elämän osa-alueita. Joillain menee ruokahalukin. Nettideittailu voi olla joillekin rakkausaddikteille paikka hakea alituiseen sitä vastarakastuneen tuntemusta. Ja kaiken suhteellisuuden taas tuo nykyään esiin Internet, jota kautta maailma alituiseen esittää kysymyksen, onko elämä tällaisenaan kuitenkaan täydellistä.
Huoh.. Ei voi muuta sanoa . Kovinkin elämän myönteinen asenne.
Jos kävisi niin että olisin joskus sinkku. Itse kyllä olisin mieluummin vaikka yksin kun altistaisin itseni jollekin nykyajan nettideittailulle. Niin sairas ja perverssi maailma. Etsitään ulkonäkö keskeisesti panoja ja aina vaan parempaa ja parempaa. Tavataan koko ajan uusia ihmisiä ja tehdään listoja unelma kumppanista. Ei oma psyykeeni kestäisi sitä. Se mielestäni rikkoo ihmistä.
No jos tilanne olisi secettä tuohon pitäisi ryhtyä niin mieluummin vaikka yksin kun altistaisin itseni jollekin nykyajan nettideittailulle. Niin sairas ja perverssi maailma. Etsitään ulkonäkö keskeisesti panoja ja aina vaan parempaa ja parempaa. Tavataan koko ajan uusia ihmisiä ja tehdään listoja unelma kumppanista. Ei oma psyykeeni kestäisi sitä. Se mielestäni rikkoo ihmistä.
Kaipaat sitä tunnetta ja sitten kun se hiipuu, niin uutta putkeen. Ihminen ei ole kuitenkaan tehty jatkuvia ylä ja alamäkiä varten. Siinä alkaa psyyke prakaamaan. Itse kaipaan tuota tunnetta, mutta myös oikeaa kumppanuutta. Ei tulisi mieleenkään kaivata pelkkää tunnetta.
Niin nimenomaisesti muistelin kuinka hienoa oli olla vastarakastunut ja niitä tunteita. Olen viimeksi rakastunut 12 vuotta sitten. Eli nyt ihan uutta putkeen ole ollut.
Olen 2 kertaa rakastunut elämässääni. Enkä usko että ikinä tulen uudestaan kehenkään rakastumaan. Tokihan sitä ihmistäkin kaipaa koska hänhän ne tunteet herättää eikä kukaan muu. Mutta nyt oli lähinnä vastarakastumisen tunteesta yleensä.
Kuulostaa aika lässyltä. En ole koskaan tehnyt noin enkä takuulla tule tekemäänkään. En ole sen tyyppinen. Varmaan jonkun muun makuun tosin.
Itse olen kokenut samanlaisia tunteita kun omat lapset syntyneet. Sitä ihmettelee kuinka ihania ne ovat .
Sama täällä. Ja ikinä ei ole ollut pahempaa kuin että narkkari tapoi lapseni.sitä tuskaa ei voi kukaan kuvitella.
Hmm ... en taida olla tehnyt noista varsinaisesti mitään vastarakastuneena. En muista myöskään toisen tehneen tuollaisia, eikä kyllä haittaa yhtään.
Sehän jokaisella omat kokemukset. Sekin minkä ikäisenä rakastunut varmasti vaikuttaa. Nuorien rakkaus erilaista.
Sehän jokaisella omat kokemukset. Sekin minkä ikäisenä rakastunut ja luonteet hellyyden tarve varmasti vaikuttaa. Nuorien rakkaus erilaista .
Jollain tavalla mitä enemmän hellyyttä suhteessa sen kiinteämpi läheisempi suhde on. Jos se on spontaania ja aitoa.
Enkä kyllä lainkaan kaipaa sitä tunnetta. En pidä siitä tunteesta, mutta onneksi se menee ohitse. En kaipaa sitä vastarakastuneen lievää sekopäisyyttä, mutta rakastumisen vaihtuminen rakastamiseen on ihanaa ja se onneksi itselläni on varsin kestävää laatua oleva tunne.
En ole ollut tuollainen missään ikävaiheessa, onneksi. Eivätkä onneksi ne toisetkaan osapuolet ole olleet.
Niin no minusta tuollainen aloituksessa kuvattu ei ole hellyyttä, vaan aika sekopäistä ja vähän ärsyttävääkin. Hellyyttä ei ole koskaan puuttunut, mutta tuollainen aloituksessa kuvattu onneksi on.
Niin no olet löytänyt itsellesi sopivan kumppanin. Se on hienoa. Pidä siitä kiinni. Tämähän nyt oli vain yksittäinen kuvaus.
. Minähän en voi päättää kuinka toinen hellyyttä osoittaa ja mikä sinä olet sitä tuomitsemaan. Jos on ihmisiä jotka pitävät siitä että saavat silitellä ja halailla . Itse en voi mitään sille että miehet ovat kokeneet minut sellaisena että tulee mieli ottaa sylii ja rutistaa. Pitää turvassa. Tyyppisesti. Olen vain sellainen. Tottakai rakastumisen alku huuma on sekopäistä niihän sen kuuluu ollakin ja kyllä se kertoo minkälasta tulee myös olemaan jatkossakin. Jos alussa kuivaa ja kankeaa ilman hellyyttä. Niin ei sitä tule myöhemminkään.
Itse en olisi voinut kuvitella edes monia kertoja elämässäni rakastuvani.
Voit toki kertoa omia kokemus. Niin minä voin sitten tuomita niitä. Sekin kertoo jotain sinusta ettet pyst kunnioittamaan toisten kertomuksia ja ajatuksia. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea rakkautta ja osoittaa sitä.
Kokemuksiasi *...
Ei eriävän tunteen esittäminen ole tuomitsemista. Sinä tietysti saat tuntea kuten tunnet. Minä en lähde esittämään oletuksia sinun iästäsi tai suhteessasi olevan hellyden määrästä. Minä olen jo ehtinyt elämässäni oppia ihmisten olevan erilaisia.
Minä en tuollaista aloituksessa kuvattu tapaa kauaa kestäisi. Se kokeilu loppuisi lyhyeen.
Maailmassa on monta asiaa, mitä ei ehkä voinut joskus edes kuvitella. Sitten sitä löytää itsensä esim. tilanteesta, jossa loppuiän kumppaniksi kuviteltu ihminen onkin kuollut. Elämä on ...
Itse kysyit tekevätkö kaikki noin. Miksi hermostut, kun kysymykseesi vastataan? Koska vastaus ei ollutkaan sitä mitä odotit? Älä kysy, jos et kestä "vääränlaisia" vastauksia.
Alku ei itseasiassa kerro yhtään mitään jatkosta. Alku kertoo vain alusta, ikävä kyllä.
Eikait se nyt vuosikausia kestä kun puhe oli alkurakkaudesta ja siitä huumasta. Tottakai se muuttuu. Aika harvoin ihmiset toivoo että toivottavasti tää suhde nyt nopeasti arkipäiväistyy. Sehän hyvä tapa monesti pilata uusi suhde kun siitä menee hohto liiankin nopeasti. Joillakin se rakkauden alkuhuuma kestää vuosia. Loppuelämä aikaa siihen arkipäivään.
Näin on.
Kukaan ei rakastu monta kertaa.
Se nyt oli ehkä enemmänkin ajatuksia ei niinkään retorinen kysymys. Ei tietenkään tee.
Juu, ei muuttuisi miksikään mun kanssani,vaan loppuisi kokonaan. Ihan tolkuttoman rasittavaa tuollainen olisi. Kaipaan oikeaa yhdessä oloa ja hellyyttä, en tollasta sekoilua. Menisi maku tollasesta ihmisestä hyvin nopeasti.
Niin ei elämästä todellakaan voi tietää. Eikä onneksi tarvitsekaan . Jonkun kumppani voi kuolla joku voi huomata olevansa aivan vääränlaisen ihmisen kanssa. Elämä on arvaamatonta.
En kaipaa arkipäiväisyyttä, vaan vähemmän ällötystä.
Niin no sekin on sinun kokemusta. Se että muuttuuko ihminen elämän aikana ja kasvaako ihmiset erilleen sitähän ei kukaan voi ennustaa. Paljastuuko piirteitä joita alussa ei tullut näkyville myöhemmin. Nekin arvoituksia. Mutta jotenkin luulet että jos hellyydestä kyse jos sitä ei alussa ole niin ei sitä myöhemminkään ole. Toki joillakin sitä on vaan alussa. Mutta on siinä jonkinlainen käsitys kuitenkin.
* luulen ...
Enkö ole olettanut mitään iästäsi. Omat rakastumiset tapahtuneet nuorena. En voi tietää miltä tuntuisi rakastua nyt. Sillä vain heitin sen.
Noin se yleensä menee, mutta ei tietenkään kaikilla. Sellaisiakin ihmisiä on paljon, jotka ovat täysin love love hali pusi pusi alussa, mutta vaihtavat heti uuteen, kun hali pusi pusi hiukankaan heikkenee. Toiset rakastavat sitä rakastumisen tunnetta, yhdet taas sitä tutustumisvaihetta ja homma muuttuu tylsäksi, kun toista oppii tuntemaan. Itselläni on useampi tuttava, jotka ovat juuri tuollaisia ja ikävä kyllä jättävät jälkeensä särkyneitä unelmia. Se alun touhu ei todellakaan takaa yhtään mitään. Sen varaan ei kannata laskea.
Lue uudelleen miten asian ilmaisit. Noin yleisesti ottaen on kohteliainta ottaa toisten tuntemukset vastaan ilman olettamia.
Ei se nyt varmaankaan ole kovinkaan rakkauden huumaa jos se ällöttää. Juuri silloin kun kaiken pitäisi olla ihanasti ja upeaa. Aika kylmältä kuulostaa.
Sinusta se voi kuulostaa kylmältä. Minua taas aloituksessa kuvaamallasi tavalla käyttäytyvä tyyppii alkaisi etoa viimeistään parissa viikossa. En jaksaisi tuollaista. Minulle tuo ei ole "rakkauden huumaa", vaan rasittavaa käytöstä.
Itselläni kokemus että miehet ovat ehkä enemmän hellempiä ja huomaavaisia kuin minä loppupeleissä.
En kaipaa mitään hipsutteluja ja sipsutteluja ja käsien vertailuja ja piirtelyjä ... ei, hitto vieköön ei.
Jotkut ovat, jotkut eivät. Itse olen aina ollut se hellempi osapuoli. Tai sanotaan mielummin eri tavalla hellä. Vaan en tosiaan silti tee noita aloituksessa kuvattuja juttuja.
Miksi tuo ei ole oikeaa yhdessä oloa ? Nyt heijastuu jotain omia kokemuksia eihän tuo kerro mitään henkilöstä tai hänen persoonasta eikä kuinka vakavissaan on.
Se ei ole oikeaa yhdessä oloa minulle. Se olisi yksinomaan ahdistavaa ja veisi minulta pois tunteen, että haluaisin edes olla toisen lähellä. En minä kiellä sinua toimimasta noin tai ketään muutakaan. Totean vain, ettei kannata yllättyä, jos joku kokee tuollaisen kaikkea muuta kuin mukavaksi.
Jos itseltä tunne edes haluta toisen lähelle, niin on lopulta täysin se ja sama kuinka tosissaan toinen olisi. Sen jälkeen, jos toinen on alkanut tuntua vastenmieliseltä niin se homma on taputeltu. Ei se siitä enää korjaannu.
Niin ehkäpä ongelma siinä ettet kestä toisen kosketusta. Itse koen että rakkaani kosketus on aina ihanaa ja aina oikeanlainen . Eikä mikään ole ihanampaa. Ja jos toinen uskaltaa näyttää herkkää puolta joka monelle miehelle esim vakkeaa niib sehän on upea asia. Siinä vaiheessa kun piirrelty ja hipsuteltu ollut jo niin rakastunut että varmaan olisin leikannut yhtenevät hiustyylit jos toinen olisi ehdottanut.
Toki on. On myös ihmisiä jotka ovat love love pusi pusi vielä silloin 25 vuoden jälkeen. Rakkauteen nyt vaan kuuluu tietynlainen heittäytyminen .
Pahoittelut jatkossa ilmaisen itseäni selkeämmin.
Niin ja jotkut ilmaisevat hellyyttä ihan eri tavoilla, kuin piirtelemällä toistensa selkiin. Kyllä mäkin tuota muksulle tein, kun hän tykkäsi arvailla kirjaimia, mutta miehelle en ole koskaan tehnyt, enkä halua itselleni tehtävän.
Esität sitten taas oletuksia, miten minulla muka olisi vaikeuksia kestää kosketusta. Se, etten tykkää jostakin minusta täysin "idioottien puuhasta", ei tarkoita "normaalin kosketuksen" olevan mitenkään vaikea kestää.
Minusta kun tuollainen ei ole herkkyyttä, vaan typeryyttä. Itse olen ihan luonnostani ja aina herkkä, mutta joku raja sentään.
Yhtenevät hiustyylit ja samanlaiset tuulipuvut. Ihmisillä on kummallisia käsityksiä rakkaudesta.
Eli olisit jättänyt miehesi jos hän olisi alkanut sinua hipsutella niin rakastunut olit.
Miten se on typeryyttä? Se on leikkimielisyyttä.
Olisin sanonut ei ja etten halua. Jos ei toisen sanaa usko, vaan on pakko jatkaa, niin se ei osoita kunnioitusta.
Vaan siis rehellisesti sellainen ihminen, jolle tuo on hellyyttä, on potentiaalisesti kaikenkaikkiaan ajatusmaailmaltaan aika kaukana. Ongelmat tuskin rajoittuisivat vain tuohon.
Taitaa olla tasan kaksi rakastunutta täälä, nekin miehiä. Tuli keskustelusta mieleen vanha sanontani, pluuuh plaaah pluuh plaaah
Koska minusta tuollainen on idiotismia. Oma henkilökohtainen mielipide ja vilpitön tunnereaktio.
Sanot sä nyt että miehet joiden kanssa olen seurustellut ovat idiootteja? Mihinkäs hävisi se oletusten tekemättä jättäminen.
Minulle leikkimielisyyskin on aivan muita asioita.
Tuskin he sinusta ovat idiootteja. Jos he taas olisivat käyttäytyneet minua kohtaan noin, niin olisin pitänyt heitä riemuidiootteina. Kyse on mielipiteestä ja siten miten asiat kokee, ei mistään absoluttisesta totuudesta. Sinä koet asian eri tavalla, eikä sen pitäisi sen kummemmin loukata. Joku tykkää kahvista ja toisen mielestä sen hiton pahaa.
Ja sitten itkettää kun miehet ei kosketa ja miehet ei näytä tunteita kun heti mennään sanomaan että ei niin ja näin. Kyllä rakastunut on monesti idioootti mutta onneksi siinä on 2 idioottia yhdessä.
Jos joku itkee, niin se lienee hänen ongelmansa? Ei mulla ole ollut ikinä moista ongelmaa. Olen aina saanut hellyyttä ja kosketuksia, eikä mun ole koskaan tarvinnut kieltää, kun ei tuollaisia ällötyksiä ole yritetty.
Toki varmaan joku ristisanojen ristiin täyttäminen.
Tuskinpa se sänkyyn ulottuu se sun leikkimielisyys. Mihin sä luulet että nuo hivelyt ja sun muut johtaa .
No ei kyllä käynyt mielessäkään ristisanat. Se on enemmän juttu, jota tuli tehty isäni kanssa, kun hän oli sairaana. Hän kun rakasti ristisanoja
No ei ainakaan sänkyyn. Sen verran vastenmielistä puuhaa tollaset.
Korkeintaan johtaa eri sänkyihin.
Niin ei se minua loukkaa. Minusta se on ollut ihanaa ovat hyviä ja kauniita asioita. Ja kyllähän noihin tilanteisiin liittyy paljon muutakin.
Mun kanssani samaan sänkyyn johtaa enemmin vaikka kunnon hartiahieronta, kuin selkään piirrellyt sydämmet.
Ja saa se sinusta ollakin ihanaa. Ei sitä kukaan kiellä.
Mä taas lasken enemmänkin leikkiä isäni kanssa ja meillä on aikalailla samanlainen huumorin taju. Isä myös tykkösi pitää minua sylissä kun olin pieni ja pitää kädestä. Samoin Mummo monesti piirteli selkään ja hiveli poskia . Vanhemmat nukutti mut vauvana niin että sivelivät kasvojani. Kaipa kaikki sieltä tuleekin miksi se miellyttävää minusta.
Jäät paljosta paitsi kun et tollaseen hulluuteen lähde.
Sairaus voi viedä ihmisestä pois monia asioita. Se millainen joku on vakavasti sairaana, ei useinkaan kerro mitään siitä millainen hän on ollut vielä voimissaan ollessaan.
Yleensä tapahtunut sen jälkeen. Ja oma kumppani ainakin syttyy hivelystä.
Juu, jään paitsi paljosta rasittavuuden tunteesta. En jää kaipaamaan. Mielummin mukavia juttuja ja hyvää ja ihanaa yhdessäoloa.
Minun isäni on ollut vakavasti sairas 45 vuotiaasta lähtien samoin Äiti on vakaasti sairas. Molemmat ovat iloisia ihmisiä ja huumoria riittää. Jokaisella tietty omat kokemukset tässäkin asiassa.
No siinähän syttyy. Täällä syttyisi vain halu poistua paikalta.
Pitääkö kaiken olla aina niin kun sinä haluat
Sairauksiakin on monenlaisia. Toisten kanssa ei myöskään sinnitellä vuosikausia, vaikka olisi kuinka iloinen ja huumoria riittäisi.
Ei, sillä minähän en ole tässä se, joka jankuttaa koko ajan toisen tuntemusten olevan milloin milläkin tavalla vääriä ja pyri analysoimaan missä menee pieleen. Mä en sanonut tässä jo monet kerrat muiden (myös sinun) saavan vapaasti olla mitä ovat.
Aika kielteisenä ilmaset itses ja haluttomana. Ja huomasin että harva täälä tykkää minkäänlaisesta läheisyydestä.
Mulle tulee siitä paha olo ja migreeni laukeaa monesti.
Onko kovinkin yllättävää, että tuollaisilla teorioilla ja pyrkimyksillä analysoida toista (hitokseen pieleen), saa aikaiseksi itselleen negatiivisia vastauksia? Ei luulisi yllättävän.
Jos haluat toisenlaista keskustelua, niin kokeilepa suhtautua avoimemmin siihen, että on täysin normaali myös olla olematta samaa mieltä kanssasi.
Miten tää nyt liittyy mitenkään aiheeseen. On syöpiä on sydänsairauksia viimeisin halvaus. Käveleviä lääkekirjoja.
Sitten se varmaankaan ei sovi sinulle.
Menee pikkasen yli. Et oo ollu mun kanssa samaa mieltä mistään.
Kysy sitä itseltäsi, kun aloit analysoida minun lapsuudenaikaista suhdettani isääni, sillä perusteella, että tein hänen kanssaan ristisanoja, kun hänellä oli aivosyöpä. Oletan sun ihan itse tietävän miten se tähän aiheeseen liittyy, kun kerta aiheesta aloitit.
Oletko sä tässä oikein mitään muuta tehnyt, kuin tyrkyttänyt hipsuttelua "ainoana oikeana tapana"? Juu, en ole asiasta lainkaan samaa mieltä - vastenmielistä puuhaa minusta.
Minä en ole liittänyt sinun isääsi tähän keskusteluun. Itse niin teit. Ikävää ole pahoillani puolestasi. Eikä minua sinun lapsuus tai sen analysointi kiinnosta. Tuntematon ihminen.
Joo no mä tykkään hipsutella ja kosketella ja tuijottaa ja vertailla ja halata ja pussata. Kaikki käy, kunhan on läheisyyttä. Se on parasta ja suosittelen kaikille. En minäkään aina kiinni roiku. Joskus käyn vessassa yksin.
Sinä ihan itsevhaukut tuolla tuota hipsuttelua ja ihoon piirtelyä vastenmieliseksi, yms.idiotismiksi, typeräksi ja vaikka sun miksi sitä. Jättäisot toisen jos niin tekisi. En ole missään sanonut että sinu pitää siitö pitää. Mulle on ihan sama vaikka sua ei kukaan ikinä koskettaisi mitenkään.
En ole kertaakaan väittänyt sinun liittäneen isääni keskusteluun. En tainnut sanoa mitään sinnepäinkään. Se, että en pidä hipsuttelusta ei johdu siitä ettenkö olisi saanut lapsena saanut hellyyttä - kuten yritit vihjata.
Sen kun tykkäät. Se on sinun asiasi.
Minäkin pidän läheisyydestä ja hellyydestä, mutta en tyrkyttämistäsi asioista. Ne ovat minusta vastenmielisiä. Toisen ihmisen kosketuksen kuuluu olla miellyttävää ja mukavaa. Jos ei se ole, niin silloin se loppuu kokonaan. Ei kukaan itsestään vastenmielistä kosketusta halua.
Kyllä, koska m i n u s t a se on sitä. Se on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja miten minä sen koen. Se ei muutu mihinkään, vaikka kuinka tyrkytät hipsuttelua. Minusta se on täyttä p.skaa. Oliko parempi ilmaisu?
Niin eli on vihjailua kertoa miksi itse pitää hipsutelusta. En ymmärrä ajatustasi mutta toki voit pitää kaikea sinuun liittyvä vihjailuna jos niin haluat.
Olenko sitten kysynyt miksi pidät hipsuttelusta? Pitäisikö minua kiinnostaa miksi pidät siitä? Sen kun pidät, ei sitä tarvitse minulle selitellä eikä oikeuttaa. Sä saa aivan vapaasti pitää siitä, täysin syystä riippumatta.
*liittyvänä . No niin sain sinusta migreenin.
Ihan itsestäsi sinä sen sait. Olisit tyrkyttänyt vähemmän ja antanut mun vain vapaasti tuntea kuten tunnen.
Migreeni on ilkee
En ole tyrkyttänyt sulle yhtään mitään. Itse tulit koko keskusteluun negatiivisella asenteella. Hyi yöks, ällöä , ei normaalia tyyliin. Rakastuminen o perseetä asenne otsassa. Mitä odotat sillä saavasi aikaan. En ole koskaan sanonut että sinun tarvitsee mistään pitää. Ei se multa pois ole.
Tunne toki. Tää on keskustelua ei pitäisi liikuttaa kenenkään tuntemuksia mitenkään. Tiedän kyllä etteivät omat kokemukseni ole mitenkään outoja vaikka koitat niitä niiksi leimata.
En tullut keskusteluun lainkaan negatiivisella asenteella:
"Hmm ... en taida olla tehnyt noista varsinaisesti mitään vastarakastuneena. En muista myöskään toisen tehneen tuollaisia, eikä kyllä haittaa yhtään."
Tuossa ensimmäinen viestini.
"Enkä kyllä lainkaan kaipaa sitä tunnetta. En pidä siitä tunteesta, mutta onneksi se menee ohitse. En kaipaa sitä vastarakastuneen lievää sekopäisyyttä, mutta rakastumisen vaihtuminen rakastamiseen on ihanaa ja se onneksi itselläni on varsin kestävää laatua oleva tunne."
Ja tuossa toinen viestini. Kumpikaan noista ei ollut sen kummemmin negatiivinen. En vain ole kanssasi samaa mieltä. Ei sen kummempia negaatioita. Noiden jälkeen alkoikin sinun tyrkytyksesi ja yrityksesi analysoida millaisin tavoin olen mielestäsi viallinen.
Rehellisesti, kyllä rakastuminen on minusta perseestä. Rakastaminen on ihanaa. Sori nyt vaan, jos se sinun maailmankuvaasi sovi, mutta minulla on myös täysi oikeus mielipiteeseeni.
"Niin no minusta tuollainen aloituksessa kuvattu ei ole hellyyttä, vaan aika sekopäistä ja vähän ärsyttävääkin. Hellyyttä ei ole koskaan puuttunut, mutta tuollainen aloituksessa kuvattu onneksi on." Kutsuit miehiä riemuidiootteiksi. Ja ensimmäinen kommenttini oli että luonteet vaikuttaa sekä ikä milloinka rakastunut.
Itse rupesit minulle väittämään että tuo ei hellyyttä vai ällöä . Etkä millään lailla suostu ottamaan vastaan että minulle se nyt on hellyyden osoittamista. En ole missään vaiheessa sanonut että sinun tarvitsee siitä pitää.
Se on ok. Että rakastumisen kokemuksesi on ollut perseestä kumppani varmaan ilahtuu kun kerrot sen hartia hieronan yhteydessä.
Loppuu hartiahieronnat siihen
Kuulostaa vajaalta.
Kerro toki omista kokemuksista?
Teen näitä kaikkia. Enkä pelkästään vastarakastuneena. Vertailen käsiä. Kosketan aina kun on mahdollisuus. Ei katso paikkaa. Piirtelen sormilla selkään sydämmiä ja muita kuvioita, varsinkin ennen nukahtamista. Se rauhottaa mua itseäni. Myös kun yritän keskittyä, teen sitä. Luulin että naiset vaan on tälläisiä vastarakastuneita kunnes tajusin olevani mies. Nyt kysymys kuuluu, missä on mun tuleva koskettelun kohde! Missä on mun tuleva sydänselkä! Tarviin sut mun hiplailuun! Haluan sun kainaloon!
Ylös nosto
Teen sulle herkkuaterioita
Kai syöt niitä ?
Loukkaannun jos et
Syön!
Oon sitten kaikki ruokanen, paitsi, maksamakkarasta en tykkää. Muussa muodossa maksa on hyvää
Tuttu tarve myös uskonnonsosiologiassa. Uskoontulo on niin miellyttävä tunnemyrsky monille, että myöhempi uskovaisuus on selitettävissä pyrkimyksenä saavuttaa uudestaan tämä kokemus. Harvalla se kuitenkaan onnistuu.
Eräs sisar puhui suoraan 'kihlausajasta'. 🌹👀
Teininä tuli tehtyä ja myös tuntitolkulla suudeltua poikaystävän kanssa, aikuisena rakastuneena on muuttanut muotoaan toiminta, mutta rakkauden kohteen kosketus ja koskeminen on ihanaa ja energiaa tuovaa. ( puhdasta, kaunista sotkematta seksuaalisuutta heti siihen )
T.vanha nainen
Joku sentään jolla samoja kokemuksia ❤️
Vanha ja viisas nainen on oikeassa, Koskettaminen rakkauden tai ihastuksen kohdetta on ihanaa ja voimaannuttavaa. Seksuaalisuus on myös kaunista, mutta liian hallitsevana pilaa hetken. Elämässä kaikelle on hetkensä, silloin kannattaa kunnioittaa ja arvostaa syntyvää puhdasta yhteyttä.
https://youtu.be/uNZTz698k7c
Ei mitään tollasia kiitos.
Mä tykkään ihan vaan olla lähellä, ilman mitään hipellyksiä. Kävellä käsi kädessä tai kädet toistensa vyötäisillä. Makoilla vierekkäin, niin lähellä, että toisen tuntee ja ihan vain olla. Olla toisen kainalossa ilman mitään hipeltämistä. Suukotella ja sitten makoilla otsat vastakkain. Pitää päätä toisen olkapäällä tai pitää toista sylissä jne. Tollaset hipeltelyt on musta tosi ikäviä, en tykkää 😒,
Ei ole sulle tarjollakaan ole huoleti