En anna itseni ihastua keneenkään

Mitä soopaa oletkaan itsellesi uskotellut . Löytäisitkö jonkun vastuullisen aikuisen jolle osaisit kertoa ongelmasi ja pohtisitte hieman ? Koittaisit edes

keskustelu jonkun kanssa saattaisi auttaa

Ei sinulla ole mikään kiire sen asian kanssa. Ei noin nuorena kannata sillä stressata. Et varmaankaan ole vielä valmis seurustelemaan. Kiinnostuksesi poikiin herää joskus myöhemmin. Nauti ennemmin vapaudestasi, kasva ja kehity omaa tahtiasi. Kehitä ensin hyvä itsetunto.

Kannattaa lukea tai kuunnella paljon äänikirjoja psykologiasta, ihmissuhteista, tunteista ja niiden käsittelystä, mielenterveydestä, kiintymyssyhteiden ja lapsuuden vaikutuksesta persoonallisuuden kehittymiseen. Etenkin kaikkea missä lähestytään asioita rennon positiivisella ja ratkaisukeskeisellä asenteella tai vertaistuellisella. Mokaamisesta, rakkaudesta ja häpeästäkin on ihan omia kirjojaan.

Ei niin, että etsisi niiden kautta itsestä vikoja tai ajattelisi jonkun haasteen itsellä olevan kiveen kirjoitettu. Vaan mielenkiinnolla tutkia ja hoksata, että koen häpeää esim sen takia, että vanhempani eivät ole lapsena sanoittaneet minulle tunteita ja ovat turhaan syyllistäneet minua riidoissa tai isäni on opettanut minulle huonoa esimerkkiä kun hän on aina mollannut itseään, minua ei ole lapsena yritetty tukea ja rauhoittaa vaikeissa tunteissa tms.

Sitten alkaa aktiivisesti tunnistaa ja muuttaa omaa negatiivista puhetta ja korvata sitä positiivisella pienin askelin. Ymmärtää että ainakin osa siitä negatiivisesta puheesta on lapsuudessa opittua tai harhaa ja itseä täytyy opettaa rauhoittamaan ja kannustamaan sen sijaan. On myös ihmisiä jotka mokailee paljon, mutta eivät vain kiinnitä niihin niin syvästi huomiota. Ja myös hyväksymään epävarmuutta elämässä. Kukaan ei voi tietää etukäteen kauanko kumppani on rinnalla ja kumpiko mokaa, mitä toinen on valmis antamaan anteeksi. Ihmissuhteet ovat yhdessä kasvua. On tärkeää myös kehittää itsetuntoasi, ettet itse hyväksyisi toiselta puoliskolta suhteessa huonoa kohtelua vaan osaat vetää tarvittaessa omat rajat ja erota huonosta suhteesta. Joskus on parempikin olla yksin tai erota jos on todella vaikeaa itsensä kanssa tai yhdessä. Se ei tarkoita etteikö asia voisi olla vaikka vuden päästä toisin. Sinä voit oppia tuntemaan itsesi paremmin, puhumaan itsellesi kauniimmin, löytää itsellesi oikeita ihmisiä, kun ensin tutustut kunnolla itseesi.

Yritä tehdä paljon mukavia ja kiinnostavia asioita ja kehua itseäsi ihan pienistäkin asioista. Kirjoitat vaikka vihkoon ylös, että tänään olin empaattinen kaveri, tänään uskalsin tehdä itseä jännittävän asian, tänään siivosin ahkerasti ja tehokkaasti, tänään opettelin uuden taidon, tänään luin mielenkiintoisen kirjan, tänään minulle tuli idea uudesta harrastuksesta, toimin hienosti ja vastuullisesti vaikeassa tilanteessa.. ja mokat kuittaat kommenteilla. että mokista oppii ja muutkin mokaa ja onneksi ne on historiaa. Lapsikin kaatuu kävelemään opetellessa monta kertaa, sellaista ihmisyys on.

Myös nykyhetkessä eläminen voi auttaa, alat tehdä vaikka mindfulness harjoituksia, kun mieli meinaa alkaa vatvoa ja murehtia. Esim menet luontoon kävelylle ja etsit sieltä 5 tuoksua, 5 erilaista tuntemusta tuntoaistin kautta, 5 ääntä, 5 eri asiaa jotka ovat kauniin värisiä. Näitä voi toteuttaa missä vain ympäristössä. Maadoitat itseäsi näin nykyhetkeen irti negatiivisesta kehästä.
Toivottavasti näistä ajatuksista on jotain iloa. Tiedän täysin mistä puhut, tuollaiset ajatuskehät eivät korjaudu hetkessä ja häpeäkin on ihan normaaliin ihmisyyteen kuuluva tunne, josta ei tarvitsekaan täysin päästä eroon. Ehkä vähän rajoittaa ja miettiä että mitä asioita ihmisen oikeasti tarvitsee hävetä. Onko muiden ihmisten häpeän aiheet aina mielestäsi täysin järkeviä?

ihanasti kirjoitit nuorelle ja vanhemmallekin huono itsetuntoisele.