itken, kun aamulla herään. Tuomittuna yksin kulkemaan. En minä jaksaisi. Jos en rakastaisi, ei tämä yksinelo tuntuisi näin pahalta varmaan. Ei tunnu elämältä. Jonkin aikaa sitä jaksoi sinnitellä, nyt tuntuu että ei tässä ole mitään mieltä.
Joka ainut päivä
Anonyymi
578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sullahan on silmät punaisina sit koko ajan
Kurjaa kuulla, että sinun elämä on yksinäistä. Miten voisit sitä muuttaa? Ketään ei toki ole tuomittu yksin kulkemaan tätä elämää, kyllä sen päätöksen tekee ihminen ihan itse. Voisiko kyse olla siitä ettet päästä toista ihmistä lähellesi? Työnnätkö sinua rakastavat ihmiset pois?
Näin me olemme erilaisia. Minua yksinolo ei haittaa vähäkään. Rasitun liiallisista sosiaalisista tilanteista.
Rakas, et ole yksin. Et koskaan. Meidän vaan pitää pystyä selvittämään kaikki epäselvyydet ja väärinkäsitykset. Emme pysty elää muuten. Me kuulumme yhteen. Molemmat tietää kyllä sen. Helppoa ei tää tuu edelleenkään olemaan. Mut onko meillä vaihtoehtoja?
Mie oon facessa
Vink
Elä vuan kaveraaa