Eilen kävin yhdessä paikassa halusin mennä sinne vaikka olin todella väsynyt ja huonossa kunnossa. Tunsin olevani muille ihmisille näkymätön. Aivan kuin he eivät näkisi minua ollenkaan. Olen tottunut ihmisten käytökseen.
Yksinäinen
Anonyymi
10259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kukaan ei ole näkymätön. Menee minne vain, niin aina joku sinut/minut näkee.
Yksinäisyys voi johtua siitäkin, että ei ole rohkeutta ottaa kontaktia tuntemattomaan ihmiseen.
Mitä rohkeammin menee jossain juttelemaan vaikkei tunnekaan toista, niin ei tarvitse kauaa olla sillä hetkellä yksin ( yksinäisyys, tai tunne siitä, ei välttämättä katoa ).
Kukaanhan ei tuntisi ketään, ihmiset toisiaan, jos ei ole joskus tullut tilannetta, että alkaa puhua ventovieraan kanssa.
Sitä tarkoitan että he eivät halua puhua kanssani.
Huomaa se että sinulla on itselläsi valtaa omalla käytöksellä vaikuttaa muiden elämään. Voit tehdä esimerkiksi jonkun hyvin iloiseksi kehaisemalla vaikka hiustyyliä tai kaunista hymyä.
Jos muut eivät suoranaisesti hauku tai tuijota vihaisesti, niin se kertoo että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Jos olisit joku avaruusolio, niin suhtautuminen olisi aivan toinen. Luultavasti olisivat "heinäseipäät ja soihdut kädessä" käymässä kimppuun!
Tiedän kyllä että voisin sanoa jotain mutta kun se olen minä joka joudun aloittamaan puhumisen.
Tosin en ole koskaan tainnut näille ihmisille paljon puhua. Joillekkin jotain olen.
en koe ulkopuolisuutta niinkään mutta se on tuttua että ei saa sanotuksi sanaakaan ihmisseurassa kun muut puhuu. Mutta sitten odotas kun tilanne yhtäkkiä muuttuukin eli äitini aviomiehen sisko jolle puhun kuin papukaija niin sitten kävikin niin että se äitini aviomiehen sisko hommasi itsellensä mieskaverin niin silloin en enää puhunutkaan sille äitini aviomiehen siskolle niin se ihmetteli käytökseni muuttumista johon mun piti selittää "no mä jännitän sen miehesi seurassa etten uskalla puhua sille mitään" . Että tällainen kompleksinen on mun luonne että joillekin en saa sanottua sanaakaan ja sitten joillekin puhua kuin papukaija. Se tunne on kamala iskee paha masennus kun ei saa sanotuksi sanaakaan.
Lopeta se ja ole oma itsesi.
Helppo sanoa sinun mutta kiitos kannustuksesta.
Tuttua tuo puhuminen , sen kerran kun saa puhua niin ei melkein ehdi henkeä vetämään välillä.kyllä se niin on että ihmisiä ei ole luotu olemaan yksin, mutta toisaalta mitä vanhemmaksi tulee,niin sitä vaikeammaksi menee tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa .
Yksinäisyys repii ihmisiä kunnolla, ja mitä kauemmin on yksin niin sitä ulommaksi muuttuu vaikka miten puhelias luonne on. .
Ei sitä oikein oman peilikuvansakkaan kanssa voi jutella.
Minullakin ongelmaa, että välillä ei saa sanotuksi paljon mitään. Ja vaikea sitten katkaista hiljaisuutta kun se on jo pitkittynyt
Oisinpa. pelkään joutuvani kiusatuksii taas, mutta on se parempi kuin halvetuksi ja pilkatuksi tuleminen ignooraminen ja selän takana paskaa puhuminen.