Onko kukaan muu huomannut, että vaikka olisi kuinka päässytkin yli siitä ekasta sydänsurusta, unohtanut ja ihastunut muihin...Niin kun se ensirakkaus odottaakin lasta puolisonsa kanssa niin yhtäkkiä tulee hirveän mustasukkainen olo. Vaikkei pitäisi. Olen onnellinen että se on onnellinen, en haluaisi edes ajatuksissani riistää siltä mitään.
Eikä ole koskaan mitään ideaa edes ajatella ihmistä joka ei ajattele sua. Väärin, typerää ja turhaa. Silti paha tunne. Ainoa todella alhainen lohtuni on nämä avioerotilastot, joissa lapset eivät suinkaan estä niitä eroja..Kun nyt oli niin, et kun törmäsin siihen ensirakkauteeni, oli paha tilanne, nimittäin sillä jo vakava suhde ja oli lähellä et pettäminen mun kans olis saattanut pilata miehen koko elämän.
Vaikka olen huojentunut etten pahemmin sotkeutunut ikäviin tilanteisiin, mustasukkaisuus on tosi paha. Help!
Eikä ole koskaan mitään ideaa edes ajatella ihmistä joka ei ajattele sua. Väärin, typerää ja turhaa. Silti paha tunne. Ainoa todella alhainen lohtuni on nämä avioerotilastot, joissa lapset eivät suinkaan estä niitä eroja..Kun nyt oli niin, et kun törmäsin siihen ensirakkauteeni, oli paha tilanne, nimittäin sillä jo vakava suhde ja oli lähellä et pettäminen mun kans olis saattanut pilata miehen koko elämän.
Vaikka olen huojentunut etten pahemmin sotkeutunut ikäviin tilanteisiin, mustasukkaisuus on tosi paha. Help!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..en sanoisi että on päässyt yli jos tulee tuollaisia tuntemuksia. Itseäni alkaisi korkeintaan naurattaa kun kuulisin exien lisääntymisistä :)
Tokihan siinä tulee sellaisia "mitäs jos" ja "tuo saattaisi olla mun" tyylisiä aatoksia, jos on vakavasta suhteesta ollut kyse. Ne vähemmän vakavat saattaakin sitten lähinnä naurattaa.
No mulle tuli kyynel silmäkulmaan. raskaus tapahtui 3kk meidän eron jälkeen. Vahinko, mutta silti. Oltiin 3-v yhdessä ja kyllä surettaa.
Kumpa voisikin eron jälkeen vain NOLLATA ajatuksensa, ja unohtaa tuo toinen ihan kokonaan. Kumpa osaisikin aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tunteet eivät useinkaan ole hallittavissa. Minulla meni ensirakkauden unohtamiseen ainakin 20 vuotta aikaa, suru erosta hälveni tuskallisen hitaasti, johtuen siitä, että emme olisi halunneet poikakaverini kanssa erota, vaan pojan vanhemmat erottivat meidät. Meille ei siis tullut välirikkoa. Itkin 3 tuntia yhteen kyytiin.
Nyt en ole tavannut poikaa (nykyään jo miestä) vuosiin, eikä enää satuta vaikka tapaisinkin, hänelläkin on jo aikuiset lapset naisen kanssa jonka vanhemmat hänelle valitsivat. Minullakin 4 lasta toisen miehen kanssa.