Pohdintaani liittyen terapeutin vaihtamiseen (lue jos kiinnostaa):
Mulla oli just vika käynti mun vanhan terapeutin luona. Yks asia, joka mulla jäi mieleen siltä käynniltä, oli se kun se sanoi mulle oli että ”mä oon terapeuttina aika vaativa”. Siinähän se tuli. Mä en nimittäin missän tapauksessa halua vaativaa terapeuttia. Mä haluan lempeän, tutkiskelevan, uteliaan ja maanläheisen terapeutin. Sellasen, joka auttaa mua rakentamaan uutta näkökulmaa asioihin ja jonka kanssa mulla on vapaus käsitellä ihan mitä tahansa mun mieltä painavia asioita sen sijaan, että keskitytään pääosin ongelmiin ja niiden tonkimiseen. Miten mä voisin edes rakentaa myönteisempää minäkuvaa ja oppia luottamaan itseeni terapeutin luona, joka haluaa aktiivisesti nähdä mut mun ongelmien kautta? Noin ongelma- ja ratkaisukeskeinen työskentely ei vastaa mun tarpeita eikä sovi mun luonteelle. Kaipaan kohtaamista, tunteiden tutkiskelua, yhdessä pohdiskelua ja työskentelyssä heräävien asioiden äärelle pysähtymistä. Se, etten halua työskennellä ongelmalähtöisesti, ei tarkoita, että haluaisin vältellä ongelmia tai olla ottamatta vastuuta mun elämästä. Mä nimenomaan palan halusta ottaa vastuuta mun elämästä ja kipukohdista. Mutta mä haluan ensin voida paremmin, ja se ei vaadi sitä, että mun elämässä käytännössä isot ongelmat ratkeaa ja suuntaviivat selkiytyy. Voidakseni paremmin tarviin turvallisen vuorovaikutussuhteen, jossa tutkia mun menneisyyttä, ahdistusta, ja uudenlaisen ymmärryksen kautta luoda eheämpää ja kokonaisempaa minäkuvaa ja elämäntarinaa.
Koen myös, että tällainen ”vaativa” terapiatyyli, jossa ei keskiössä ei ole mun omat tarpeet, muistuttaa liikaa mun ja mun äidin välisestä suhteesta, joka on monella tavalla aiheuttanut mulle pahaa oloa. Tää paha olo on ollut esimerkiksi tunne siitä, että vaikka olenkin rakastettu, olen jollain tavalla aina huono ja viallinen, eikä mun tarpeilla oo kauheesti väliä. Tämänkin takia totean hyvinvointini kannalta paremmaksi, että omassa terapiasuhteessani lähtökohtana on toivon ja myönteisen minäkuvan rakentaminen ongelmalähtöisyyden sijaan.
Mulla oli just vika käynti mun vanhan terapeutin luona. Yks asia, joka mulla jäi mieleen siltä käynniltä, oli se kun se sanoi mulle oli että ”mä oon terapeuttina aika vaativa”. Siinähän se tuli. Mä en nimittäin missän tapauksessa halua vaativaa terapeuttia. Mä haluan lempeän, tutkiskelevan, uteliaan ja maanläheisen terapeutin. Sellasen, joka auttaa mua rakentamaan uutta näkökulmaa asioihin ja jonka kanssa mulla on vapaus käsitellä ihan mitä tahansa mun mieltä painavia asioita sen sijaan, että keskitytään pääosin ongelmiin ja niiden tonkimiseen. Miten mä voisin edes rakentaa myönteisempää minäkuvaa ja oppia luottamaan itseeni terapeutin luona, joka haluaa aktiivisesti nähdä mut mun ongelmien kautta? Noin ongelma- ja ratkaisukeskeinen työskentely ei vastaa mun tarpeita eikä sovi mun luonteelle. Kaipaan kohtaamista, tunteiden tutkiskelua, yhdessä pohdiskelua ja työskentelyssä heräävien asioiden äärelle pysähtymistä. Se, etten halua työskennellä ongelmalähtöisesti, ei tarkoita, että haluaisin vältellä ongelmia tai olla ottamatta vastuuta mun elämästä. Mä nimenomaan palan halusta ottaa vastuuta mun elämästä ja kipukohdista. Mutta mä haluan ensin voida paremmin, ja se ei vaadi sitä, että mun elämässä käytännössä isot ongelmat ratkeaa ja suuntaviivat selkiytyy. Voidakseni paremmin tarviin turvallisen vuorovaikutussuhteen, jossa tutkia mun menneisyyttä, ahdistusta, ja uudenlaisen ymmärryksen kautta luoda eheämpää ja kokonaisempaa minäkuvaa ja elämäntarinaa.
Koen myös, että tällainen ”vaativa” terapiatyyli, jossa ei keskiössä ei ole mun omat tarpeet, muistuttaa liikaa mun ja mun äidin välisestä suhteesta, joka on monella tavalla aiheuttanut mulle pahaa oloa. Tää paha olo on ollut esimerkiksi tunne siitä, että vaikka olenkin rakastettu, olen jollain tavalla aina huono ja viallinen, eikä mun tarpeilla oo kauheesti väliä. Tämänkin takia totean hyvinvointini kannalta paremmaksi, että omassa terapiasuhteessani lähtökohtana on toivon ja myönteisen minäkuvan rakentaminen ongelmalähtöisyyden sijaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.