Hiljattain retkeillessäni keittelin illallisen risukeittimellä ja kipatessani vielä hehkuvat kekäleet mereen huomasin että ne hetken kuluessa upposivat pohjaan. Tästä syntyi idea että erilaisista puunpolttosysteemeistä voisi kehittää sellaisia etteivät ne polttaisikaan puuta täysin loppuun vaan tuo palamisen viimeinen vaihe keskeytettäisiin sammuttamalla kekäleet. Tuloksena olisi tällöin kasa ilmaston suuresta kierrosta poistettua hiiltä, joka pysyy poissa kierrosta niin kauan kuin sitä ei polteta. Itämeressä on hapettomia rikkivetypitoisia syvänteitä, jonne voisi upottaa puuhiiltä tuhansia melkoisia määriä ja tämä kaikki hiili olisi suuresta hiilikierrosta poissa pitkiä geologisia ajanjaksoja. Hiilimurskalle voisi olla muutakin käyttöä esim. maanparannusaineena. Systeemin pystyttäminen vaatisi pientä hifistelyä polttokattiloiden kanssa jaa hiilen kuljetusinfraa, joka suurimmaksi osaksi on jo olemassa. Merikuljetuksilla ei olisi mitään erityistä kiirettä saapua hiilenupotusvyöhykkeelle tietyllä kellonlyömällä, joten upotusproomut voitaisiin vaikka täysin automatisoida ja ne voisivat toimia vaikka tuulivoimalla. Hiilenupottamisen taloudellinen kannattavuus riippuisi pitkälti kansainvälisestä politiikasta, millä hinnallla tonni kierrosta poistettua hiiltä kompensoitaisiin, loogisinta lienee yhdistää puuhiilten upotus osaksi päästökauppaa. Lisäksi vaadittaisiin jonkinasteista kansainvälistä konsensusta Itämeren syvänteiden käytöstä hiilen geologisina varastoina.
Olisiko tässä kuviossa mitään järkeä tai bisneksen mahdollisuutta?
Olisiko tässä kuviossa mitään järkeä tai bisneksen mahdollisuutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei mitään.
Fysiikkapuoli toimii, mahdolliset ongelmat ovat taloudellis-poliittisia. Jokin biomassakattiloita valmistava yritys saattaisi olla kiinnostunut.