Tiedän sen, ei sun tarvi sitä minulle sanoa. Se tarkoittaa, ettei meistä tule koskaan paria. Siitä olen varma. Mitä sitten roikun täällä, voi kysyä. Mulla on vain haavemaailma, ei muuta. Eikö olekin outoa? Suurimmassa osassa ihmisen elämää ei ole paljon järkeä, niin kai voi sanoa.
Olen mahdottoman edessä
Anonyymi
676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän meistä tule. Päästän kaikesta irti lopulta.
Hyvä näin kaikille.
Ei tule joo. Omalla kohdallani meni niin, että toinen ei halunnut. Halusi kaikkea muuta.
Haaveita pitää olla, mutta tällaisten haaveilu on kuluttavaa. Siksi monen turhan vuoden jälkeen päätin sen lopettaa ja jatkaa elämää eteenpäin.
Joo, siinä vaiheessa on parempi luopua toivosta kun huomaa olevansa varasijoilla toisen elämässä. 🥺
Samoissa ajatuksissa täälläkin.
Mieli samoilee menneessä, järki kertoo sen kirkkaasti, että kaikki on jääny taakse ja elämä on muualla kun menneisyydessä. Siltikin siellä menneessä on asioita, jotka nostattaa tunnetta yhä. Ajoittain tulee mieleen vähänkuin välähdyksiä ajasta yhdessä, tilanteista joissa hymy oli herkässä ja sen asian muistelu saa yhä aikaan saman. Miksi tuo järki ei noissa tilanteissa toimis apuna, sen pitäis estää tuo hymyn muodostuminen, vaan miksi se niin ei yhä tee?
Elämän pieniä, mutta niin suuria hölmöyksiä.
Hölmöys tunnetaan myös nimellä...
Olen tehnyt luopumista jo pitkään, mutta nyt vasta annan sille lopullisesti periksi. Aikaa on kulunut jo sen verran, että hän olisi ottanut yhteyttä jos olisi sitä halunnut. Olisin toivonut toisenlaista loppua. Vähän kauniimpaa. Vaikka pahalta tuntuukin myöntää se itselleni ja asian sulattaminen on ollut vaikeaa, niin näin se sitten lopulta meni.