Elämä ei ole pelkästään kaupankäyntiä, kuluttamista ja markkinoita. Ihminen on myös lahjoittaja ja lahjojen vastaanottaja, hoitaja ja hoivaaja, seurustelija ja leikkijä.
Markkinat eivät ole kasvottomia voimia. Ne muodostuvat ihmisistä, jotka tekevät taloudellisia päätöksiä.
Markkinoilla on aina jokin moraali. Se on juuri se moraali, jota ihmiset toteuttavat käyttäessään markkinavoimien valtaa ostajina tai myyjinä.
Myyjien ja ostajien on syytä arvioida, mitä seurauksia heidän toiminnastaan ja päätöksistään on ympäristölle ja yhteiskunnalle.
Kilpailu ei voi toimia hyvin, ellei sitä säädellä. Yksi tapa säädellä sitä on lisätä sen läpinäkyvyyttä ja antaa kuluttajille paremmat mahdollisuudet tehdä tietoisia valintoja.
Kansainvälisten markkinoiden sääntelyyn tarvitaan ylikansallisia päätöksiä. Niitä tehtäessä on kuultava kaikkia osapuolia ja myös otettava kuultu huomioon. Tätä nykyä vallitsevana on "markka ja ääni" -periaate.
Kansainvälisten organisaatioiden tulee ottaa käyttöön painostuskeinoja sellaisia maita vastaan, jotka hyväksyvät moraalittoman toiminnan, esimerkiksi sen, että käytetään lapsityövoimaa, tuhotaan ympäristöä tai vainotaan ammattiyhdistysliikettä.
Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden haittavaikutuksia ja keinottelun aikaansaamia kriisejä voidaan ehkäistä valuuttakauppaveron kaltaisella kansainvälisellä lainsäädännöllä, jonka kehittämisessä Suomi voi olla aktiivinen osapuoli.
Sosiaalista vastuuta kantava pohjoismainen yhteiskunta on saavutus, josta ei tule luopua.
Vapaat markkinat eivät takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtiota, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.
Köyhyyden poistaminen edellyttää tulojen jakamista. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvat ja hyväosaiset kantavat esimerkiksi verotuksessa suuremman taakan kuin heikot ja huono-osaiset.
Tarvitsemme kansalaisten itsensä kehittämiä palveluja ja heistä lähtevää uutta käyttövoimaa seurakuntiemme ja kuntiemme työhön.
Valtiolla on kokonaisvastuu siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet tarjota riittävä perusturva kaikille asukkailleen.
Perusturvan on edelleenkin ulotuttava toimeentuloon, koulutukseen ja terveydenhoitoon niin laajalti, että se palvelee kohtuullisesti kaikkia kansalaisia varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
https://web.archive.org/web/20010617132753/http://www.evl.fi/piispainkokous/hyvinv/kohti.htm
Markkinat eivät ole kasvottomia voimia. Ne muodostuvat ihmisistä, jotka tekevät taloudellisia päätöksiä.
Markkinoilla on aina jokin moraali. Se on juuri se moraali, jota ihmiset toteuttavat käyttäessään markkinavoimien valtaa ostajina tai myyjinä.
Myyjien ja ostajien on syytä arvioida, mitä seurauksia heidän toiminnastaan ja päätöksistään on ympäristölle ja yhteiskunnalle.
Kilpailu ei voi toimia hyvin, ellei sitä säädellä. Yksi tapa säädellä sitä on lisätä sen läpinäkyvyyttä ja antaa kuluttajille paremmat mahdollisuudet tehdä tietoisia valintoja.
Kansainvälisten markkinoiden sääntelyyn tarvitaan ylikansallisia päätöksiä. Niitä tehtäessä on kuultava kaikkia osapuolia ja myös otettava kuultu huomioon. Tätä nykyä vallitsevana on "markka ja ääni" -periaate.
Kansainvälisten organisaatioiden tulee ottaa käyttöön painostuskeinoja sellaisia maita vastaan, jotka hyväksyvät moraalittoman toiminnan, esimerkiksi sen, että käytetään lapsityövoimaa, tuhotaan ympäristöä tai vainotaan ammattiyhdistysliikettä.
Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden haittavaikutuksia ja keinottelun aikaansaamia kriisejä voidaan ehkäistä valuuttakauppaveron kaltaisella kansainvälisellä lainsäädännöllä, jonka kehittämisessä Suomi voi olla aktiivinen osapuoli.
Sosiaalista vastuuta kantava pohjoismainen yhteiskunta on saavutus, josta ei tule luopua.
Vapaat markkinat eivät takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtiota, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta.
Köyhyyden poistaminen edellyttää tulojen jakamista. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvat ja hyväosaiset kantavat esimerkiksi verotuksessa suuremman taakan kuin heikot ja huono-osaiset.
Tarvitsemme kansalaisten itsensä kehittämiä palveluja ja heistä lähtevää uutta käyttövoimaa seurakuntiemme ja kuntiemme työhön.
Valtiolla on kokonaisvastuu siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet tarjota riittävä perusturva kaikille asukkailleen.
Perusturvan on edelleenkin ulotuttava toimeentuloon, koulutukseen ja terveydenhoitoon niin laajalti, että se palvelee kohtuullisesti kaikkia kansalaisia varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
https://web.archive.org/web/20010617132753/http://www.evl.fi/piispainkokous/hyvinv/kohti.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.