Onko teillä koskaan sellainen olo että kaikki se epäreiluus jota olette joutunut kohtaamaan. Tekisi mieli mennä vaan huutamaan päin naamaa muutama valittu sana.
Kysyä että millä vitun oikeudella ? Mitä helvettiä oikein ajattelit?
Taidan ottaa mattopiiskan ja mennä mattoja hakkaamaan ja antaa niille muutaman ihmisen nimet.
Kysyä että millä vitun oikeudella ? Mitä helvettiä oikein ajattelit?
Taidan ottaa mattopiiskan ja mennä mattoja hakkaamaan ja antaa niille muutaman ihmisen nimet.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ON
kyllä ihmiset on vajakkeja vähän liian usein
On ollut. Helpotti kun sanoin suoraan kyseiselle ihmiselle. En antanut hänelle edes puheenvuoroa ennen kuin olin sanottavani sanonut, vaan käskin ainoastaan kuunnella. Ja hän kuunteli. Ja itki. Mulle tuli itsellekin lopulta paha mieli koko tilanteesta, mutta en näyttänyt sitä hänelle siinä vaiheessa vaan olin tyly ja vihainen. Tämän jälkeen sanoin että mitään yhteyttä on turha ottaa, ennen kuin on hoitanut sovitut asiat kuntoon ja lähdin pois. En halua sanoa tarkemmin, minkälaisista asioista oli kyse. Kuitenkin kului aikaa ja hän tuli anteeksi pyydellen takaisin ja oli tehnyt ne asiat mitä käskin. Ilman tuota tunteenpurkaustani ei oltais nyt tässä tilanteessa. Sovussa. Ja mun viha, pettymys ja raivo sitä ihmistä kohtaan olisi kasvanut kasvamistaan.
Mä en pystyisi tuohon.
Ei. Olen tehnyt tarvittavat toimet jo niille, joille se on pitänyt tehdä. Muuten ei ole, voin hyvin elää omat epävarmuuteni ja pettymykseni pääni sisällä, erotella niistä asiat joihin voisin vaikuttaa ja ne joihin en, sitten lopputuloksen perusteella valita pitäisikö joku tappaa vai pitääkö vain todeta, että olin väärässä.
En mä jotenkin usko että sillä loppujen lopuksi on merkitystä että minuun sattuu. En usko vaikka suoraan sanoisin ja itkisin. Niin sillä olisi mitään vaikutusta.
Siksi sinun pitääkin keskittyä itseesi, ei niihin toisiin ulkopuolellasi. Et voi olennaisesti vaikuttaa heihin, mutta omaan ajatteluusi todellakin voit, myös omaan toimintaasi.
Älä yritä lopettaa sadetta olemalla harmistunut picnicin pilaavasta sateesta, kun et sille mitään voi. Ole sen sijaan iloinen siitä, että voit keksiä korvaavan vaihtoehdon, kun sade pilasi picnicin.
Kyllä yritän. Välillä vaan tulee sellainen olo että tää on väärin. Ei tää ole oikein.
Ei olekaan oikein, siltä minustakin monesti tuntuu, mutta kun maailma tekee mitä haluaa, muut ihmiset tavoittelevat asioita joita haluavat ja luonto tekee sitä mitä tarvitsee, niin ihmisen vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat pääosin vain itseen. Niinpä päivän pilaavaa sadetta on turha itkeä, se itku edistä mitään, ei muuta sadetta eikä saa edes omaa oloa paremmaksi. Sen sijaan voi hymyillä ja ajatella, että luonto teki sen siksi kun luonto on mitä on ja minä hyödyn siitä jotenkin, vaikken vielä tietäisi miten. Ja oikeastaan, se sade on kaunis, raikastava ja virkistävä. Eikä se lopulta ehkä pilaakaan mitään, ehkä ajattelin vähän hupsusti, ehkä olin vain vähän yksipuolinen näkemyksessäni.
On ollut tuollaista. Mutta olen vapautunut sellaisista ihmissuhteista, jotka verottavat omia voimavarojani. Epäterveet ihmissuhteet eivät anna mahdollisuutta kasvuun. Kun olemme oppineet niistä jotain ja päässeet irti, niin silloin voi kehitystä alkaa tapahtumaan. Vapautunut olo on se paras juttu.
Eivät kuulu elämääni enää. Siltikin vaikuttaa.
Päästä irti, niin on helpompaa.
Yritän . Tuntuu välillä vaan niin kohtuuttomalta kaikki.
Aika iso määrä ihmisiä ollut mukana sellaisessa, mikä on koettu epäreiluksi. Jossain vaiheessa voin todella huonosti ja olin vihainen kaikesta kokemastani. Nyt kun sain mieluisan työn, niin olen alkanut voida paremmin.
Kalja on hyvää, sanoi lehmä kun kaljaa joi.