En ole huomenna siellä, joten ei tarvi hätäillä, että joutuisit törmäämään minuun.
Ei tarvi hätäillä.
Anonyymi
44759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
No huomenna olisin juuri tulossa, kun on kerran mahdollista.
No näin olen arvellut, mutta itse en ole paikalla.
No, en hätäile, koska en ole itsekään siellä muutamaan päivään. En edes lähelläkään kyseistä kaupunkia.
Mitä lähempänä toinen on, sitä vähemmän tarvetta hätäillä. Toisinsanoen, etäisyys lisää pelkoa, läheisyys tuo turvaa. -ihan sivusta vain, omia mietteitä.
Tämä on kyllä totta tietyllä tavalla.
Läheisyys tuo turvaa, jos tilanne on oikeasti sellainen, että ollaan yhdessä ja lähellä.
Mutta tämä kaipaaminen tuntuu välillä pahalta, jos toinen on lähellä, mutta silti niin kaukana.
Kyllä minä siitä huolimatta mieluummin haluaisin nähdä, kuin olla näkemättä, mutta tilanteet on mitä on...
Eihän tietenkään kaikki koe samallalailla. Kaipa nuo enemmänkin olivat omia tuntemuksiani erästä kohtaan. Ei oltu edes läheisiä, eikä tunnettu toisiamme kovin hyvin. Tilanteet hänen kanssaan olivat lyhyitä, arkisia ja virallisia. Siitä huolimatta koin hänen lähellään outoa rauhaa, se jännitys mitä olin tuntenut ennen kohtaamista ja välimatkan päästä ikäänkuin raukesi kun pääsin hänen lähelleen. En ole vastaavaa ennen kokenut.
Tämä kyllä tietyllä tavalla osuu omaankin tilanteeseen. Ensin sitä panikoi, että milloin se toinen tulee, sitten kun näkee hänet, niin saa hengitellä ja rauhoitella itseään, että uskaltaa mennä lähelle ja avata suunsa. Aika vähän kyllä olen hänelle puhunut edes. Ehkä siinä on helpottanut se, kun keskustelut on olleet ns. Virallisia, niin on voinut vain sanoa asiansa ja siinä se.
Mutta jälkeenpäin on tullut hyvä olo siitä, että pääsin hänen kanssa juttelemaan ja tuntuu, että ihan turhaa panikoin tilannetta. Sitten iskee ikävä ja harmitus, kun se oli niin nopeaa ohi, eikä seuraavasta kerrasta ole taas mitään tietoa/varmuutta.
Mutta itse olen huomannut myös sen, että mitä pidempään on näkemättä toista, niin sen vaikeammalta se aina tuntuu kohdata uudestaan.
Hyvin sanoitit, koin sen itsekin noin kuten kuvailit. Ensin hirveä paniikki/jännitys joka hälveni toisen vierellä ja aivan liian pian tilanteet olivat ohitse ja silloin juuri tuo kertomasi ikävä ja harmitus iski päälle.
Minun ja hänen tilanteet ovat vain jo takanapäin, voin vain enää muistella niitä kaiholla. Toivottavasti sinulle kävisi toisin kuin minulle ja pääsisit viettämään aikaa ja tutustumaan toisiinne kunnolla.
Miksi teidän tilanteet ovat jo ohi?
Samalta kyllä tuntuu minustakin, kun eipä me olla pitkään aikaan kohdattu ja vahvasti näyttää siltä, että ei olla myöskään kohtaamassa.
Ja mitä viimeksi olen häntä nähnyt, niin minulle jäi sellainen tunne, että hänen tunteet minua kohtaan ovat jo loppuneet, jos niitä nyt lopulta on edes ollut.
Ei olla enää kohdattu missään, sitä tarkoitin. Tuntuu vain, että kaikki jäi niin kesken, siksi varmaan edelleen toivon sitä törmäystä että saisin varmuuden. Tämä epätietoisuus on pahinta, vaikka järki sanookin ettei hän tunne samoin jos koskaan on mitään tuntenutkaan minua kohtaan. Palavasti vain haluaisin tietää, voisin ainakin surra sitten kunnolla jos huonosti kävisi.
Haluatko kertoa miksi luulet hänen tunteensa viilenneen sinua kohtaan? Mitä silloin viimeisellä kerralla tapahtui? Jospa olet vain käsittänyt väärin. Itse ainakin pyrin suojelemaan itseäni, eikä tunteet aina näy ulospäin, varsinkin jos tunnen ettei toinen niitä halua nähdä tai tilanne ei ole sopiva.
Jotenkin hän vain vaikuttaa "kylmältä", en osaa selittää. Jos olemme nähneet vain ohimennen jossain, niin jää sellainen olo, niinkuin hän ei olisi edes nähnyt minua, vaikka seisoisin suoraan hänen edessä.
Jotenkin se ero siihen, miltä hän vaikutti silloin alussa, niin on muuttunut todella paljon. Jotenkin välttelevämpään ja tunteettomampaan suuntaan. Jäänyt itselle surullinen olo kohtaamisesta, vaikka ennen oli pääsääntöisesti iloinen, vaikkakin surullinen siitä, kun sen enempää emme ikinä etene.
Anteeksi tämä selitys menee jotenkin todella sekavaksi.
Ihan hyvin selitit. Kyllähän tuo vähän vaikuttaa siltä, että jokin teidän välillänne on muuttunut. Se ettei toinen ole huomaavinaan, vaikka toinen on ihan edessä, varmasti tuntuu pahalta. Vaikea sanoa toisen puolesta mistä johtuu. Kysymällä tietenkin selviäisi, mutta ymmärrän että vaikeatahan tuollaista on suoraan kysyä. Ehkä sinun pitää vain luottaa siihen mitä sisimpäsi sinulle kertoo ja toimia sen mukaan. Voimia!
Itse aina odotin kohtaamisia hänen kanssaan ja aina etsin katseellani ja tuijotin häntä avoimesti silmiin hänen ollessaan lähellä. Kaikki minussa varmasti kertoi hänelle miten ilahduin ja viihdyin hänen seurassaan. Toivon sydämestäni, että saisin vielä kohdata hänet.
Niin, ei se helppoa ole mennä kysymäänkään, kun emme varsinaisesti tunne toisiamme. Puhuttu vain virallisissa tilanteissa... Kyllä minä edelleen odotan, että hänet näkisin ja jos hän vielä vaikuttaisi kiinnostuneelta, niin olisihan se ihanaa. Mutta tiedän myös itse sen, että en minä kuitenkaan osaa/uskalla asialle mitään tehdä, niin ehkä minun on parempi vain luottaa vaistooni ja yrittää unohtaa kokonaan.
Oletteko te yleensä nähneet millaisissa tilanteissa?
Me olemme nähneet hänen työpaikallaan. Asiakaspalvelutilanteissa voisi sanoa.
Onko sinulla mahdollisuutta törmätä häneen, tiedätkö esim. missäpäin liikkuu jos voisi asiaa jotenkin edesauttaa, siis sitä törmäämistä? Voisitte jutella, ehkä se veisi asiaa eteenpäin tai ainakin johonkin suntaan.
Meillä sama tilanne. Minun työpaikallani ollaan nähty. Aika harvinaista tuokaan, että näkisimme työpaikkani ulkopuolella ja siellä ne tilanteet aina vain niitä, että ohimennen näkee vilahduksen jossain.
Eipä niitä voi mitenkään tietää milloin sitä näkee, ihan sattumaa vain...
Kuulostaa tutulta. Ohimeneviä vilahduksia vain. Olen kieltämättä jo vähän luovuttanut sen suhteen että ikinä törmäisimme kunnolla, vain kaukaa häntä nähnyt ja en aina edes ihan varma oliko se edes hän. Ihan ujous iskenyt sen paikan suhteen, pelottanut edes katsoa kunnolla. En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä. Pitäisi varmaan vaan kokeilla heilutella hänelle, vaikka sieltä kaukaa jos huomaisi ja välittäisi, vaikka se tuntuisikin kuinka nololta, ainakin tietäisi että edelleen "huomaan" hänet. Jos nyt edes näkisi..
No kieltämättä se vilkutus ainakin olisi hyvä merkki siitä, että on tullut huomatuksi ja mahdollisesti haluaisi ehkä tutustua.
Pitää toivoa, että jos minun kohdalla sattuisi näin käymään, niin tajuaisin vilkuttaa takaisin.
Teillä on siis joku erityinen paikka, missä hänet näet ohimennen? Vai tarkoititko työpaikkaa?
No, se hänen työpaikkansa piha on ainoa paikka missä on edes toivoa nähdä hänet. Itselläni ei sinne enää asiaa, mutta vilahtelen siitä ohitse toisinaan, saatan jopa hetken seisoa paikallani.
Päätin nyt kokeilla sitä vilkuttelua, ehkä se ei hänen työtovereitaankaan haittaa. Toivon niin. Nyt pitäisi vaan järjestyä se hetki, toteutus voi ontua pahasti jos ei satuta samaan aikaan näkösälle. Vaikeata tämä on, kun ei yhtään tiedä toisen liikkeistä.
Miksi sinulla ei ole sinne enää mitään asiaa?
Tavallaan tässä on niin paljon tuttua, että ihan pelottaa, jos olisitkin oikeasti hän. En silti usko, koska on tässä myös eroavaisuuksia.
Sen verran sanon, että itselle olisi helpompaa, jos se tapahtuisi työpaikan ulkopuolella.
Mitenköhän minä nyt tämän selittäisin. Emme ole enää asiakassuhteessa niin ei ole enää häneen liittyviä asioita siellä. Toisaalta voi olla jotain "asioita" itse rakennuksessa, mutta harvemmin, yleensä vain piipahdan ulkopuolella.
Varmasti monella samankaltaisia kokemuksia, siksi tuntuu tutulta.
Miksi työpaikan ulkopuolella on parempi?
No ei osu tämä kyllä, koska edelleen hänellä on samat syyt käydä siellä, kuin tähänkin asti.
Työpaikan ulkopuolella parempi sen takia, kun haluaisin itse rauhassa tutustua toiseen ja muodostaa sen perusteella kuvan siitä, kuka ja millainen hän on ja mitä meistä mahdollisesti voisi tulla.
Ei niin, että joutuisin kuuntelemaan ulkopuolisten mielipiteitä ja arvosteluja asiasta. Koska tiedän aika varmaksi sen, että joutuisin kuulemaan asiasta aika paljon, eikä varmastikaan kovin positiiviseen sävyyn kerrottuna...
En minä oikein jaksanut edes uskoa että täällä osumia tulisi. Varmasti monella samankaltaisia kokemuksia.
Ikävää kyllä tuollainen, jos pelkkä juttelu toisen ihmisen kanssa saa arvosteluja ja mielipiteiltä asiaan kuulumattomilta ihmisiltä aikaiseksi. Mitä se heille, sinun elämäsi kuuluu.
Ehkä sinun kannattaisi vain kutsua hänet kahville tms. että voisitte rauhassa jutella jossain muualla.
Oli mukava kuitenkin jutella kanssasi. Saatatkin olla viimeinen juttelukaverini täällä. En halua enää "viihtyä" täällä enempää, koska tämä paikka on oikeasti aika masentava eikä edistä omaa elämää millään lailla.
Elämä on tuolla irl. Täytyy vain uskaltaa tehdä siellä enemmän tai sitten tyytyä kohtaloonsa.
Ja tavallaan ne syyt käydä siellä ovat samat, toimintatavat vain erilaiset. Vaikea tänne kertoa paljastamatta liikaa, kun ei se kuitenkaan kannata.
En minäkään uskonut häntä täältä löytäväni. Hetkellisesti ehdin kyllä jo toivoa, että sinä olisit hän, niin olisimme voineet yhdessä sopia tapaamisen ja vihdoinkin tutustua toisiimme.
Mutta niin se on, että ei auta kuin odotella, mitä tämä elämä tuo tullessaan. En minä uskalla häneen ottaa yhteyttä, kun tämänhetkinen tunne on, että häntä ei kiinnosta yhtään.
Ja tuosta ole samaa mieltä, että muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, en vain haluaisi kuunnella niitä ennenkuin olen itse muodostanut kuvan hänestä. Olisi jotain, mitä antaa ns. takaisin, kun oikeasti tietäsi toisesta jotain.
Kiitos sinullekin, aika harvinaista on, että täällä palstalla saa järkevää keskustelua aikaiseksi.
En tiedä, jotenkin en osaa nähdä omaan tilanteeseen tuota, että toimintatavat olisivat erilaiset. Toki kun en häntä ole aikoihin nähnyt siellä, niin enhän minä tiedä miten hän siellä toimii. Mutta luulisin silti, että aika samalla tavalla.
Kiitos! Kieltämättä sydän jätti hetkellisesti muutaman lyönnin väliin, kun minäkin sen toivonkipinän jostain uumenista kaivoin esille hetkeksi. Mutta ei se mitään, yritysten ja erehdysten kautta mennään:)
Samaa mieltä, ettei täällä kunnon keskusteluja juuri näy. Niitä saisi olla enemmän niin piristyisi vähän tämäkin paikka.
Hyvää jatkoa sinulle! Toivottavasti ehdit myös nauttia elämästä kaipauksesta huolimatta. Parempaa huomista sinulle toivotellen .
Kiitos ja hyvää jatkoa sinullekin. Toivotaan, että molemmat meistä saisi pian selvyyden tälle kaipaukselle. Voisi sitten mahdollisesti jatkaa elämäänsä ja etsintöjä, jos tästä ei tulekaan mitään.
Toivotaan että tämän syksyn aikana asiat selviäisivät. Rohkeutta ja toimintaa se vähän vaatii kaikilta, jos jotain haluaa tapahtuvaksi. Hyvää yötä!
Sitä rohkeutta kun jostakin saisin.
Hyvää yötä!
Rohkeus löytyy sinun sisältäsi, sinun pitää vain kaivaa se esille :).
Anteeksi, jäi sen verta vaivaamaan tämä keskustelumme, joten pystyisitkö antamaan jotain tunnisteita vielä? Esim. käydyistä keskusteluista joitain asioita jotka vain te tiedätte tai ympäristöstä/tapahtuneista asioista välillänne? Tai sitten ihan ulkonäöllisiä seikkoja jommasttakummasta/molemmista?
Toivottavasti en törmää yhteen tiettyyn henkilöön enää koskaan!
Kiva.
Häpeät siis tekemisiäsi! No, eipä kyllä yllätä.
Kenet näet tossa?
Onneksi et ole en haluis nähä sua enää
En sitten tullut tänään, koska et ole paikalla.
En tiedä oletko ollut vai et, mutta ihan tiedoksi vain, että en ole myöskään huomenna.
Harmi. Olisin halunnut nähdä.
Vaikea uskoa, että haluaisit.
Hänestä en tiedä, mutta minä kyllä haluaisin nähdä hänet ja hänen olevan myös paikalla.
Ei vain ole sellaista tietoa haluatko sinä minut nähdä?
Minä haluaisin nähdä hänet, mutta ei sillä ole merkitystä.
Harmillista että ihmisten suhteet ajautuvat tuollaiseen tilanteeseen. Usein varmasti kyse väärin ymmärryksistä.
Elämä on kuitenkin niin yksinkertaista, että millaiset asiat johtavat tuollaisiin ajatuksiin.
Yksinpuhujan keksittyä kertomusta! On ihmeellistä tää jatkuva paskan höpöttäminen! Yrittää vrmaan nostaa itseään jonkun silmissä?????