En tiedä onko tämä ihan oikea palsta, mutta tänne nyt kuitenkin itseni "löysin"
Onkelma on poikani häiriköinti tunnilla ja olen miettinyt, että kun hän ei sovi mihinkään muottiin. Itsellä sitten on yöunet sen takia mennyt, kun mietin pääni puhki mitä hänen kanssa tekisi.
Poika on luokan neropatti, koulu menee tosi hyvin ja on erittäin lahjakas urheilussa. Ongelmaksi on muodostunut hänen lahjakkuus. Kun luokassa on paljon eritasoisia oppilaita (oppilaita päälle 30)niin hän kun suoriutuu kaikista tehtävistä ennätysajassa jää aikaa sitten siihen pulinaan ja esitykseen, joka häiritsee heikompitasoisia ja niitä oppilaita, jotka tarvitsevat keskittymisrauhaa. Opettaja antaa kyllä lisätehtäviä, mutta sanoi, että kun niitä pitäisi olla koko aika antamassa ja hänen aika tahtoo mennä niiden heikompien opettamiseen. Nyt sitten kärsii oma poika, kun ei ole tarpeeksi haasteita ja toisaalta koko luokka, kun yksi siellä kommentoi ja puhua pulputtaa ja yrittää saada kavereiden kesken puhetta aikaan.
Aluksi yritin keskustella lapseni kanssa, mutta kun ei siitäkään tule mitään. Hän ei kuulemma jaksa toimeettomana vain istua ja odottaa välituntia.
Toisaalta olen sitten sitä mieltä, että koulun pitäisi pystyä vastaamaan haasteisiin, ja ottaa huomioon myös niitä muitakin oppilaita, eikä vain keskittyä heikkotasoisiin. Tuli vain sellainen tunne, että poika elää nyt siellä kuin "pellossa".
Toisaalta en minä pysty enkä halua muuttaakaan hänen luonnetta ulospäinsuuntautuneesta hiljaiseksi ja ujoksi, sellaiseksi joka olisi opettajien unelma, että tekisi tehtävät tunnin aikana sopivaan tahtiin ja olisi sitten ihan hiljaa ja puhuisi vain puhuteltaessa.
Itsellä on aika ristiriitaiset tunteet ja olen todellakin ihan pihalla. Tämä kaikki tuli niin yhtäkkiä, kuin nyrkki silmään open kanssa keskusteltaessa. Mitään yhteyksiä ei ole koko kouluvuoden aikana otettu, joten olen olettanut, että kaikki on o.k, koska numerot on olleet niin hyviä. Ja tämä on jatkunut kuulemma koko ala-asteen ajan. (Poika menee 5 ensi vuonna) Opet vain on vaihtuneet vuosittain. Ekaluokan ope oli ainut, jonka kanssa asiaa aikaisemmin puitiin ja luulin, että kaikki on muuttunut, mutta eipä olekkaan.
Olen nyt sitten todellakin kädet levällä ja pyörittelen päätä, että mitä tekisin???
Onkelma on poikani häiriköinti tunnilla ja olen miettinyt, että kun hän ei sovi mihinkään muottiin. Itsellä sitten on yöunet sen takia mennyt, kun mietin pääni puhki mitä hänen kanssa tekisi.
Poika on luokan neropatti, koulu menee tosi hyvin ja on erittäin lahjakas urheilussa. Ongelmaksi on muodostunut hänen lahjakkuus. Kun luokassa on paljon eritasoisia oppilaita (oppilaita päälle 30)niin hän kun suoriutuu kaikista tehtävistä ennätysajassa jää aikaa sitten siihen pulinaan ja esitykseen, joka häiritsee heikompitasoisia ja niitä oppilaita, jotka tarvitsevat keskittymisrauhaa. Opettaja antaa kyllä lisätehtäviä, mutta sanoi, että kun niitä pitäisi olla koko aika antamassa ja hänen aika tahtoo mennä niiden heikompien opettamiseen. Nyt sitten kärsii oma poika, kun ei ole tarpeeksi haasteita ja toisaalta koko luokka, kun yksi siellä kommentoi ja puhua pulputtaa ja yrittää saada kavereiden kesken puhetta aikaan.
Aluksi yritin keskustella lapseni kanssa, mutta kun ei siitäkään tule mitään. Hän ei kuulemma jaksa toimeettomana vain istua ja odottaa välituntia.
Toisaalta olen sitten sitä mieltä, että koulun pitäisi pystyä vastaamaan haasteisiin, ja ottaa huomioon myös niitä muitakin oppilaita, eikä vain keskittyä heikkotasoisiin. Tuli vain sellainen tunne, että poika elää nyt siellä kuin "pellossa".
Toisaalta en minä pysty enkä halua muuttaakaan hänen luonnetta ulospäinsuuntautuneesta hiljaiseksi ja ujoksi, sellaiseksi joka olisi opettajien unelma, että tekisi tehtävät tunnin aikana sopivaan tahtiin ja olisi sitten ihan hiljaa ja puhuisi vain puhuteltaessa.
Itsellä on aika ristiriitaiset tunteet ja olen todellakin ihan pihalla. Tämä kaikki tuli niin yhtäkkiä, kuin nyrkki silmään open kanssa keskusteltaessa. Mitään yhteyksiä ei ole koko kouluvuoden aikana otettu, joten olen olettanut, että kaikki on o.k, koska numerot on olleet niin hyviä. Ja tämä on jatkunut kuulemma koko ala-asteen ajan. (Poika menee 5 ensi vuonna) Opet vain on vaihtuneet vuosittain. Ekaluokan ope oli ainut, jonka kanssa asiaa aikaisemmin puitiin ja luulin, että kaikki on muuttunut, mutta eipä olekkaan.
Olen nyt sitten todellakin kädet levällä ja pyörittelen päätä, että mitä tekisin???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllästyy koska ei ole tekemistä. Tarkkaavaisuushäiriöstä tuskin on kyse. Käypä www.perheklubi.net ja katso löytyisikö sieltä kohtalotovereita.
Siskoni mies on ollut koulussa samanlainen kuin poikasi. Hän sanoi kyllä kokeneensa ne ylimääräiset tehtävät rangaistuksena.. ;)
Voisiko opettaja jo heti tunnin alussa antaa pojallesi hieman vaativimpia tehtäviä? Vaatii opettajalta tietysti hieman enemmän viitseliäisyyttä..
Meillä on ADHD-poika, joka on hyvä koulussa ja tietysti tosi nopea. Vähän samansuuntaista kuin teilläkin. Näin on ollut ekaluokasta lähtien. Tokaluokan alussa tuli diagnoosi: ADHD siis ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriö ilman oppimishäiriötä. Kaikki aika, joka jää yli tehtävien on aikaa höpötellä ja tutkia paikkoja. Tällainen ehtiväinen ja utelias oppii matkan varrella paljon. Meillä opettaja antaa pojalle lukemista, jotta hän ei turhautuisi.
saaneet älykkään pojan.
Jos elettäisiin Amerikassa, jossa jotain hyvää sielläkin, poikanne saisi hypätä yhden tai muutaman luokan yli itselleen sopivalle vaikeustasolle.
Suomessa tasapäistetään ja tulos on tämä. Lahjakkaat kärsivät ja heitä tuupitaan ikään kuin alaspäin.
Ei ole kaikki kohdallaan siis Suomessakaan.
Viimeisimpänä lähtisin lasta muuttelemaan. Älkää vaan alkako lääkitä tokkuraiseksi tai uneliaaksi.
Opettajan tehtävä keksiä koulussa haasteita ja esimerkiksi lukemista, kuten joku tuossa jo vastasikin.
Aivan, kuin kirjoittaisit ADHD-poikani alkutaipaleesta koulussa. Hänellä oli lisäksi kauhea kädenvääntö opettajan kanssa siitä, kumpi heistä oikein siellä opettaa. Sen lisäksi hän kiersi omat tehtävät tehtyään luokassa katselemassa, missä vaiheessa kukin oli ja pyrki vielä raportoimaan siitä.
Miten poikasi muuten tulee ihmisten, lähinnä kavereiden kanssa toimeen? Miten käskyt ja kiellot menevät perille? Onko hän motorisesti yliaktiivinen? Jos muualla ei ole ongelmia, niin silloin tuskin on kyse ADHD:stä. ADHD-diagnoosin perusteisiin kuuluu, että ongelmat esiintyvät vähintään kahdessa paikassa, esim: koulussa, kotona ja/tai lääkärissä.
Poikani sai ADHD-lääkityksen ennen kolmannen luokan alkua, ja se on mahdollistanut koulunkäynnin ilman erityisjärjestelyjä ja sosiaalisen elämän parantumisen. ADHD-lääkitys ei muuta kenenkään persoonaa eikä huumaa tokkuraiseksi, eikä uneliaaksi. Toimiessaan ADHD-lääkitys poistaa ADHD-oireita ja saa aikaan sen, että "todellinen ihminen" ADHD:n takaa tulee näkyviin.
Vähän harmittaa, kun sain tuon tiedon niin myöhään, kun koulukin kohta loppuu. Ajattelin kuitenkin ehdottaa opelle, että hän voisi esim. harjoitella käsialaa tai todellakin lukea niin kuin joku ehdotti, niin saisivat muutkin tehdä töitä. Poika on kyllä sosiaalinen ja hyvätapainen ja ope korostikin, että on tosi rehellinen, jolta saa sen oikean vastauksen, mutta jos jotain nujakkaa tai sanaharkkaa on ollut esim. välitunnilla niin tod.näköisesti hän on jollain tapaa ollut osallisena. Itse sanoo sen johtuvan siitä, että menee väliin jos jotain kiusataan. (On harrastanut esim. painia nuorempana)Koskaan hän ei lyö eikä potki tai tarkoituksella vahingoita ketään ja pyytää ainakin äidiltänsä anteeksi myös sanallisia loukkauksia.
Hän on suosittu tyttöjen ja poikien keskuudessa. Sanoo kyllä mielipiteensä jos on erimieltä ja varmaan on joutunut open kanssa napit vastakkain tämän takia.(olen kasvattanut, että kysyä pitää, jos ei osaa ja jos on erimieltä senkin saa reippaasti sanoa, mutta aina pitää olla selvitys miksi ajattelee toisin kuin sanotaan tai opetetaan, joten syytä on varmasti myös minussa itsessäni.)
Jotenkin vain nyt sitten tuntuu sen keskustelun perusteella, että hän on häirikkö ja minun pitäisi asialle jotain tehdä...
Hän ei ole mielestäni levoton, eikä vaeltele luokassa, pitää vain sellaista omaa shouwtansa aikansa kuluksi.
Oletko kysynyt voiko lapsesi siirtyä yhtä luokkaa ylemmäksi? Varmaan pärjäisi siellä. Onhan nykyäänkin vielä jonkun verran lapsia, jotka menevät vuotta aiemmin kouluun. Olen kuullut myös, että kesken lukuvuodenkin on luokka-astetta vaihdettu (ainakin n. 10 vuotta).
Omalla pojallani noita samoja "ongelmia" ja opettajan mielestä hänen syy on melkein aina, kun jotain koulussa sattuu tai jota kuta kiusataan. Poikani ei kaikista kavereista opelle juorua, vaikka häntä itseään kiusattaisiin.
Oma tyttäreni teki kolmannella luokalla enkun tehtävät ja opettajan antamat lisätehtävätkin niin nopeasti (oli käynyt englantilaisessa leikkikoulussa ja enkun kerhossa aiemmin), että ei ope kuulemma enää tiennyt mitä tytön pitäisi siellä tehdä. Tyttäreni turhautui jo silloin koulun käyntiin. Opettaja olikin heidän oma opettajansa (musiikkiluokka), enkä usko, että hän kovin taitava oli kieltä opettamaan. (Kielten opettajia on kouluissa nykyään liian vähän.)
Mutta onneksi tyttö päätti yläasteelle siirryttyään alkaa taas opiskelemaan kunnolla ja suorittaa tällä hetkellä kaksoistutkintoa.
Tsemppiä teille!