Välillä kaduttaa ihan kamalasti, että teinkö kuitenkin väärin ottamalla työelämässä uuden haasteen. Tuntui vaan että suurin haaste vanhassa duunissa oli sun silmät ja hymy. Miten paljon kaipaan seuraasi on ollut todellinen yllätys. Ajattelin että etäisyys takaa unohtamisen, toisin kävi. En ole unohtanut vaikka yritän.
Tiedän että jos olisit halunnut niin olisit toiminut. Näin meille naisille opetetaan ja siltin mietin että jos kuitenkin miehekkään kuoresi alla olit ujo ja epävarma? Välillä tuntui kuin olisit odottanut mun tekevän selkeän aloitteen? Välillä tuntui että tiesit tunteeni mutta itse et halunnut muuta kuin olemassa olevan tilanteen.
Nyt muutama viesti ihan asiasta ja olet jokainen yö mun unessa.
Tiedän että jos olisit halunnut niin olisit toiminut. Näin meille naisille opetetaan ja siltin mietin että jos kuitenkin miehekkään kuoresi alla olit ujo ja epävarma? Välillä tuntui kuin olisit odottanut mun tekevän selkeän aloitteen? Välillä tuntui että tiesit tunteeni mutta itse et halunnut muuta kuin olemassa olevan tilanteen.
Nyt muutama viesti ihan asiasta ja olet jokainen yö mun unessa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Halusin enemmän ja olin ujo, epävarma... kyllä!
Odotin, että jos Sinä tekisit tilanteessa isomman aloituksen...
mieli teki, mutta en rohjennut
Ja tämä tapahtui Uudessakaupungissa?
Ei kyl
Onko siis A vai J mies ikävöintisi kohde?
Ei kirjaimilla ole nyt merkitystä.
Elämässä kaikessa on omat riskinsä, mutta tekemätöntä ei saa tekemättömäksi. Mä en tiiä, yleensä olen itse ottanut askeleet hyvin harkiten, kun siirryin vanhasta uuteen, tein oikein, enkä ole katunut päiväkään, ( näitä on kaksi takana) etäisyys on auttanut näkemään, kuin p..se aijempi oli, mutta tiedän ton tunteen, jos jotain jää kaipaamaan, mulla ei se pelkkä hymy auta, täytyy olla syvällisempää ennen, kuin kaipaan.
*päivääkään
Voin kuvitella tästäkin tarinan juonen,mutta ei kyllä kuuli mulle
Niin tämän miehen kirjoittaman aamusadun miljöö on ilmeisesti jokin konttori tai vastaava, kannattaa tiirailla omaa työympäristöä ja miksei vaikka muidenkin nyt sillä silmällä, että netti perustuu kaikilta osin tosielämään nyt ja iankaikkisesti aamen
Kuulu😁
Oot varattu, en voi ottaa yhteyttä
Onpa varattuja paljon tänän.
Minähän toimin. Ei se vaan ollut niin yksinkertaista kun hölmönä luulin...
No, asiat riitelee loppujen lopuksi harvoin.
Semmoisia ne J-miehet on, miehekkäitä mutta vähän ujoja.
Olin pitkään kahden vaiheilla kun vaistosin orastavan kiinnostuksesi. Elämässä tapahtui koko ajan niin paljon etten tiennyt mitä tehdä.
Tilanne oli välillä tosi vaikea kun tunteet vetivät kahteen suuntaan, välillä olin jo päättänyt olla "tyly" mutta silti asiallinen, välillä olin tehnyt eri päätöksen joka sitten saattoi yhdessä yössä muuttua. Sitten kun lähdit olin varma että olin kuvitellut kaiken ja päätin yrittää unohtaa koko asian ja keskittyä muihin asioihin.
Silti huomaan ajattelevani sinua...
Tuo käytösmalli kuvaa niin aloituksessa kuvaamani aikuista miestä. Välillä tuntui että suorastaan syttyi seurastani ja välillä kylmä välinpitämätön mutta asiallinen.
Tuntui kuin vuorovedoin olisi kiinnostusta, mutta ratkaiseva kosketus jäi aina molemmilta uupumaan.
Ajatuksissani hän on usein. En kuitenkaan uskalla ottaa yhteyttä ns turhaan... ja kysyä vaikka kahvilaan tms.
Ikävä on hänen kanssaan vietettyjä hetkiä ja hassua miten unessa voin tuntea hänen kosketuksensa niin aitona. Vaikka en tiedä miltä kosketus tuntuisi oikeasti jos hän haluaisi koskettaa spontaanisti, ihan omasta halustaan.
Oletteko molemmat olleet varattuja?
Onko sinut jätetty heitteille pienenä?
Sanoisin, että juokse, kun voit. Tilanteesi kuulostaa samalta kuin omani ja tuollainen käytös kuulostaa erittäin tutulta. Toisena hetkenä huomioidaan ja toisena melkeinpä työnnetään pois. Ei tuollaiset miehet oikeasti tee mitään aloitetta. Itse olen ollut tilanteessa jo todella pitkään. Ensin huomiointi tuntui kivalta, mutta pidempään jatkuessaan koko tilanne aiheuttanut turhautumista ja stressiä. Itse olen tietoisesti yrittänyt viilentää välejä. Ei vaan ole onnistunut sekään, koska näemme pakosta jatkuvasti.