mitä vähemmän joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä sen parempi. Saan suunnatonta iloa siitä, että en joudu tekemään mitään. Mielihalut moneen asiaan menivät työssä raatamisen takia. Vuosikaudet raatamista ja helvetin epärehellisiä/petollisia ihmisiä jättävät jälkensä psyykkeeseen.
Ongelmani on se, että mikään ei kiinnosta
Anonyymi
955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on mielekäs työ, mutta vapaalla en halua nähdä yhtään ainoaa ihmistä - ja ei, en ole introvertti vaan myöskin kuten AP, sattunut liikaa omahyväisiä ja petollisia ihmisä elän elämän varrelle.
Olen siis mielummin yksin.
Oletko mies? Minä olen nainen🤗mun mielestä meidän pitäis tavata. Meissä ois paljon samaa..
T. K
Klo 17.31 on nainen, vai tarkoititko AP?
Samaa tunnen minäkin. Ei vain jaksa.
Minä sitten taas teen mielelläni jos saan tehdä yksin ja olla yksin. Valitettavasti se ei näytä mitenkään olevan mahdollista tässä maailmassa.
Yksi ihmisiin väsynyt täälläkin.
Tuon olen oppinut myös ja kantapään kautta tietty, yleensä ylimääräisiä ikävyyksiä vain tiedossa kun joku kontaktia kaipaa. Ns. ystävistä avun antajat silloin kun olisi tarvittu niin saldo nolla. Jossain vaiheessa tähän tunkiossa rämpiseen kyllästyy ja antaa olla
Mulla vähän sama juttu että mikään ei silleen kiinnosta kuin ennen, mutta toisaalta se voi olla ihan hyväkin juttu koska siinä voi karsia niitä huonoja puolia myös itsestään pois. En odota ketään elämääni enkä ole kiinnostunut kenestäkään ihastumis enkä rakkaudellisessa mielessä enää joten olo on kuin puhdas paperi johon voisi kirjoittaa uusiksi elämää ja kaikki muu turha romukoppaan. En nyt halua mitään mutta voisiko se olla että uskaltaisi heittäytyä ihan uusiin asioihin vaikka laittaa johonkin kieli poskella jokin deitti ilmoitus vaikka inhoan sellaisia juttuja. Sitten voi ollakin että saisi uusia tuttavuuksia ja niistä joistain voisi kehittyä vaikka lopunelämän suhde. Pitäisi vaan uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja sellaiseen joka ei olisi yhtään itseä.
Kävelin hetki sitten erään koulun ohitse ja mietin, että mihin ne kaikki vuodet katosi?