Mitenhän, jos me jollain ihmeellä törmäsimme, tai saisimme sovittua tapaamisen, niin saataisiko me suutamme auki.
Jos me vain tuijotellaan toisiamme, eikä saada sanottua mitään.
Olisi niin paljon asioita, mitä haluaisin sinulta kysyä, mitä haluaisin sinusta tietää. Se on sitten asia erikseen, saako niitä koskaan ääneen sanottua.
Jos me vain tuijotellaan toisiamme, eikä saada sanottua mitään.
Olisi niin paljon asioita, mitä haluaisin sinulta kysyä, mitä haluaisin sinusta tietää. Se on sitten asia erikseen, saako niitä koskaan ääneen sanottua.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jos se olisi sovittua, niin varmasti aloittaisin puhumaan ensin. En tiedä uskallanko sitten jos vahingossa törmäämme. :)
Voi, sitten meidän pitäisi jotenkin onnistua sopimaan se tapaaminen. Koska minä tiedän kyllä itsestäni sen, että en uskaltaisi sanoa mitään, jos sattumalta törmäisimme. Se on varmasti tullut huomattua tähän mennessä.
Uskoisin kanssa, että meillä juttua riittäisi, jos vaan alettaisiin juttelemaan.
Minä uskon myös, että juttua riittäisi, se aloitus on vain aina hankalaa.
Täälä ja julkisesti on kaksi eriasiaa.
Ihan niinkuin en tietäisi? Puhun kokoajan siitä, millaista meidän elämä palstan ulkopuolella on. Ja siellä minä haluaisin törmätä, palstalla se ei onnistu. Ihan vain tiedoksi sinullekin.
En tiedä, mitä sanoa. Olenko liian hiljainen mielestäsi. Sattumalta, jos törmäisimme tulisin juttelemaan.
Mielipiteeni muokkautuu sen mukaan, mitä tähän mennessä on tapahtunut.
Jouduin töihin, koska taloussuhdanne olut hyvä.
Jos näkisin sut sattumalta, niin hyvä jos saisin moi sanottua. Mutta sitten jos sovittaisiin tapaaminen, niin puhuisin kyllä. Olisi ihana jutella ja vähän ehkä halailla. Voi siinä kyllä niinkin käydä, että tuijotellaan vaan toisiamme, mutta on sekin parempi kuin tämä mitä nyt...
Tuo halailu kuulostaa kyllä ihanalta. Ja tuokin on totta, että vaikka vain tuijottelisimme toisiamme, niin se todellakin olisi parempi, mitä tämän hetken tilanne.
No mikä päivä halaillaan? Meidän täytyy nähdä nyt tässä lähiaikoina, ihan oikeasti! Sovitaan tapaaminen tai jotain muuta, kunhan nyt jotain.
Sehän on siitä kiinni, milloin ja miten sen saisi sovittua. Mutta kyllä minäkin mahdollisimman pian haluaisin.
Niin, sehän on se normaali ja normaalien ihmisten tapa selvittää asioita, että kysyy ihan itse eikä lähde esimerkiksi mihinkään epämääräisiin ja laittomiin selvitystöihin, kuten psykopaatit ym saattaa kokea omaksi oikeudekseen.
Niin jos on vaikka nolannut itsensä pahemman kerran niin voi tuntua hyvältä idealta jatkaa samaan malliin kuvitellen että tilanne muuttuu jotenkin olennaisesti ja saa käsiinsä sellaista tietoa, että voisi lähestyä muilla tavoin kuin urkkimalla. Toivossa on hyvä elää.
Eipä tuo olisi mikään ongelma.
Kyllä sinä saat. Mitä ne hetken hiljaisuuden haittaavat.
Minun ongelmani on se, että saan puhuttua kaikkien muiden kanssa paitsi sinun. Saat minut hiljaiseksi ja ujoksi.
No se on ymmärrettävää, kun tunteet on pelissä.
Minulla sama ongelma 🙄.
sivusta vain
Tarkoitat todennäköisesti omaa huuliparia, kuinka saat niitä liikutettua. Jätä tuollainen ongelma mulle. Huomannet pikaisesti kuinka kaksi rohkeaa papattaa. Ei sua tartte opettaa!
Saan sinut siksi hiljaiseksi, kun olet niin ihastunut minuun, sama homma minulla, en tiedä mitä puhuisin sulle kun olet niin ihana, että haluan vain hymyillä sinulle kauniisti ❤️❤️❤️
Tunnisteita, jookos?
Jos oot Hän, laitan viestin.
No kysy sellaisia asioita, mitkä sinä koet hyväksi tunnisteeksi, niin minä kyllä vastaan rehellisesti.
Kävisikö niin?
Mies vai nainen? -sivusta
Nainen olen ja miestä kaipaan.
Milloin viimeksi juttelitte tai joku tapaamispaikan tunniste
Ei me oikeastaan olla juteltu. Muistan vain yhden hyvin lyhyen keskustelun talvelta/keväältä (ehkä sitä aikaa, en muista varmaksi.) Minun työpaikalla yleensä. Työpaikan ulkopuolella vain ohimennen.
Mutta en siis ole hän, jos olette jutelleet jo.
Me emme varsinaisesti tunne toisiamme.
Omaan elämääni ei mahdu yksikään minulle tuntematon ihminen. Haaveena on parisuhde todella hyvin tuntemani ihmisen kanssa. Jos meistä ei tule paria, elän elämäni yksin, enkä halua edes uutta kaveria tai ystävää koskaan!
Varmaan sisällä kiehuu ja ulos näytän viileää. Ei suusta silloin mitään järkevää tule. n-m
Niin, se on aluksi vaikeaa. Mutta sitten...!
Ei, tuottaisi ongelmaa, tyhjentäisin kaiken mitä olen kantanut sisälläni niin pitkän aikaa. Olisi enempi ongelma olla puhumatta tunteista hänelle, jota on Rakastanut ja kaivannut jo niin pitkään eikä ole voinut kertoa hänelle kaikesta. Luulisin että pahempi olisi jättää puhumatta ja kertomatta tunteista, kuin kertoa niistä kun kerran tuntee jotain kohtaan niin paljon. Jos, vaikka silläkin uhalla että toinen ei tunne samoin eikä niin paljon kuin itse tunnet, olisi tyhmää jättää asiat omaan mieleen. Pystyisi ainakin välittämään tunteet ja kaiken sen Rakkauden jota tunnet toista kohtaan, saisi ainakin vastapuoli tietää kuin olla tietämättä sinun ajatukset hänestä. Koska elämä kantaa aikansa, sitten joku päivä tulee lähtö pois lopullisesti täältä. Sen jälkeen on sanomiset sanottu, kertomiset kerrottu. Eli vastaukseni olisi hänelle tämän kaltainen, tunnustaisin ja kertoisin kaiken mitään salaamatta tai mitään peittämättä. Koska hän on sen kaiken ansainnut tietää, mitä hän on saanut aikaan jossain ihmisessä.
Suomalaiset tai ainakin osa on kahvikansaa, kokoontukaa siis kuuman kupin äärelle. Aina kannattaa yrittää sillä yrittänyttä ei panna 🤣🤣🤣
Toivottavasti törmäät oikeaan aikaan tai sovittuna oikeeseen, ettei tule ongelmia.
Tuijottamisesta tuli mieleen, että jos pystytte katsomaan toisianne silmiin niin kyllähän se jossain vaiheessa hymyksi muuttuu. Uskaltaako toista haastaa siihen on sitten jo
toinen juttu. Puhuminen auttaa aina avaamaan lukkoja, mut onko toinen luottamuksen arvoinen? Häpeän tunne epäonnistuessa voi olla suuri.
Minä olen kyllä ollut aika rohkea tuossa silmiin tuijotteluissa, jos siihen vain mahdollisuus on. Pään sisällä pyörii kyllä niin paljon ajatuksia, että en minä ole tainnut hymyillä niissä tilanteissa. Ei itseasiassa hänkään, hänen ilme on yleensä hyvin totinen. Yhden kerran hän hymyili niin ihanasti, että minulla todellakin oli hankaluuksia pysyä asiallisena.
Haluan uskoa, että tulet hyvällä asenteellasi vielä kokemaan mieleisiä asioita, tämä m-n, Malta vaan niin kyl se iloksi vielä muuttuu. 🙏🎯
Kiitos, ei se auta kuin odotella ja toivoa parasta.
Jos tapaaminen sovitaan niin se tarvii tehdä puhelulla tai sitten ihmeen törmäyksen yhteydessä. Huomenna olisi tärkeä päivä ja silloin mennään hetkeksi ulos. Muistakaa paastota ja juoda vettä.
Mun ainakin pitää saada tämä asia hoidettua kun pitäis saada keskittymiskykyni takaisin tulevaa projektia varten.
Valitettavasti meillä ei ole toistemme numeroita, joten soittaminen on kyllä pois suljettu vaihtoehto.
Niin, jos olisi yhteystiedot niin olisi tapahtunut jo..
Tätä minäkin mietin. Miksi ihmiset, joilla on kaipaamansa henkilön yhteystiedot, niin eivät käyttäisi niitä?
Toki, kun minä yritin kaipaamani miehen numeroa etsiä, niin kyllä minä osittain panikoin sitä, että jos se löytyy, niin uskallanko käyttää sitä.
Eri asia jos numeroita olisi vaihdettu ihan tietoisesti. Anteeksi, jos vaikuttaa ahdistavalta, että olen yrittänyt etsiä numeroa.
Tuskin, et kehtaisi itseäsi nolata julkisesti. Täällä onnistuu, edes naapurit tiedä.
Ai, olisiko se sinusta noloa jutella kaipauksen kohteesi kanssa julkisesti?
On ainakin nätti maisema mitä katsella sitten. 🙄
Kauneus on katsojan silmissä, niin tiedä sitten mitä hän on mieltä. Ihanalta se tuntuu häntä katsella, vaikka emme mitään puhuisi.
Ei varmaa saatais
Kirjoita kirje ja kysy siinä askaruttavat asiat. Vaikka s-postilla. Jos minusta kyse.
Eipä ole s-postiakaan tiedossa.
Ei meidän ole mikään pakko puhua. Asiat ei muutu puhumalla ja puhuminen on ihan yliarvostettua.