Olen jo pitkään sairastanut jonkun laista syömishäirötä. Joko laihduta hullunlailla/liikun tosi paljon ja syön niukasti.tai ahmin ahmin ruokaa kuin sika,mutten oksenna. Tuntuu ettei minun mahani ole ikinä täysi.
Laihdutin 10kiloa ja nyt olen kk yhtä putkeen ahminut ja lihonut ne takasin ja vähän yli. Aina kun aloitan ahmimisen sanon itselleni että,huomenna aloitan laihduttamisen.Niin varmaan jatkan ahmimista,masennun,enkä halua lähteä ulos talosta. En halua mennä kouluun,inhoan nähdä siellä muita kauniimpia tyttöjä. laihoja ja kauniita. Miksi minä olen tälläinen. Elämä luistaa kun paino tippuu.Aina kun laihdutan olen väsynyt,mutta tämä on vielä uuvuttavampaa kun joka aamu heräät samat tuskat mielessäsi.
Mikään ei kiinnosta ja elämä on vain syömistä.Ja se minusta on outoa kun ahmiminen tapahtuu yksin,jos vaikka poikakaveri tarjoaa ruokaa en olevinaan pidä siitä tai en halua maistella, vaikka oikeasti rakastan sitä ruoka. Suutun jos en saa ruokaa,olen äkäinen ja vihainen kaikille.Minulla on todella huono itseluottamus,pelkään yksin jäämistä ja sitä että minut jätetään.Mutta toisaalla haluan olla yksin,sanon aina poikakaverilleni että ei sinun tarvitse olla minun kanssani,etsi parempi.Yritän oikein tunkea hänet pois tai saada hänet tekemään virheeen.Ajan hänet pois kotoa,mutta kun hän on lähössä ovella,alan itkeä ja huutaa älä mene. En tajua..olen ihan uuvuksissa itseni ja ongelmieni kanssa.
Laihdutin 10kiloa ja nyt olen kk yhtä putkeen ahminut ja lihonut ne takasin ja vähän yli. Aina kun aloitan ahmimisen sanon itselleni että,huomenna aloitan laihduttamisen.Niin varmaan jatkan ahmimista,masennun,enkä halua lähteä ulos talosta. En halua mennä kouluun,inhoan nähdä siellä muita kauniimpia tyttöjä. laihoja ja kauniita. Miksi minä olen tälläinen. Elämä luistaa kun paino tippuu.Aina kun laihdutan olen väsynyt,mutta tämä on vielä uuvuttavampaa kun joka aamu heräät samat tuskat mielessäsi.
Mikään ei kiinnosta ja elämä on vain syömistä.Ja se minusta on outoa kun ahmiminen tapahtuu yksin,jos vaikka poikakaveri tarjoaa ruokaa en olevinaan pidä siitä tai en halua maistella, vaikka oikeasti rakastan sitä ruoka. Suutun jos en saa ruokaa,olen äkäinen ja vihainen kaikille.Minulla on todella huono itseluottamus,pelkään yksin jäämistä ja sitä että minut jätetään.Mutta toisaalla haluan olla yksin,sanon aina poikakaverilleni että ei sinun tarvitse olla minun kanssani,etsi parempi.Yritän oikein tunkea hänet pois tai saada hänet tekemään virheeen.Ajan hänet pois kotoa,mutta kun hän on lähössä ovella,alan itkeä ja huutaa älä mene. En tajua..olen ihan uuvuksissa itseni ja ongelmieni kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hae apua. Mene juttelemaan koulun terveyudenhoitajan kanssa esimerkiksi.
Kirjoituksesi tuntuu tutulta, minulla on lisäksi sekoittuneet lapsetkin tähän elämään myllerryksen aikana. Tässä oma tarinani lyhyesti.
Olen nyt 23v, kun olin 16v aloitin pillerit jotka sai minut vuoristorataan, silloin oli myös murkkuikä kesken joten hormoonit oli sekaisin. Lihoin vartalon muuttuessä 58kg-64kg, osittain kaiketi hormoonien vaikutusta. Välillä oli aikoja että olin itse tuhoinen ja maassa, halusin olla yksin mutta poikaystäväni ei lähtenyt minnekkään. Sitten 18v jätin hänet ahdistuksesta johtuen, hän oli todella mustasukkainen ja omiva. Lopetin pillerit, piristyin paljon ja painoputosi itsestää 60kg. tapasin mieheni mutta oltiin molemmat sitä mieltä että ei pillereitä. vakiintuminen aiheutti 10kg lisää painoa ja siihen raskaus, painoin viimeisilläni 91kg ja pituutta on 162cm. Olin masentunut ja söin suruun ja lihoin.
Kun tuli täysi käännös ja lähdin paikkareihin, tiputin vuodessä milei 30kg ja painoin silloin 57kg, olo oli hyvä ja vuosi ja aloin odottaa kuopusta. Nyt painan n.69kg eli 10kg liikaa ja yritän pitää painon edes tässä ettei riistäydy käsistä. masennus vauvan jälkeen astui kuvaan ja parisuhteessa on ongelmia. Nyt hain masennukseen citramill lääkkeet ja syöminen on vähentynyt. Olo alkaa olla kohtuullinen.
Käy juttelemassa terveydenhoitajan kanssa, olisi hyvä löytää syy siihen että olet pahoinvoiva koska tuolla menolla tilanne vielä pahenee. Oma olo oli upea normaalipainossa ja itseluottamus oli hyvä. Toivottavasti löydät tasapainon ja normaalin painon jossa on hyvä niin henkisesti kuin fyysiseti.